Olen tullut tähän tulokseen:
Rakkaus on kuin karkkilaatikko, jakelet siitä kaikille, ja kun karkit loppuu, turpiin tulee.
Rakkaus on kuin karkkilaatikko, jakelet siitä kaikille, ja kun karkit loppuu, turpiin tulee.
Minä en ala
kaikki sorsii
9495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
60 palstalle ehti jo sorsia.
Ei tuollaiselle voi kukaan turpiin antaa - olet niin hurmaava!
..ei ne mihinkään lopu, jos kerran annettavaa on niin ei kannata säästellä, karkkikauppa tarvitsee karkin valmistajia, turpiin tulee silloin tällöin, mut so what, ei kun uudet kinuskit tulemaan.
se karkkilaatikko ei käytössä kulu eikä hupene.
Rakkaus kyllä on kovinkin herkkää tavaraa, sitä on puolin ja toisin hoidettava. Ja jos epäonnistuu hoitelussa, turpiin lätkiminen ei auta.
huora
elä kysy mihin se karkkilaatikko hupenee
sehän lisääntyy jakamalla. ;))
etten sanoisi...voimakasta ilmaisua
..tulee tunne ...että olisin jossain pimeän/hämärän slummialueen mukulakivikadun
laitamilla,
kalpea ..kelmeä kuu valaisee pieksettyä kehoani,
turpiin tuli, vaikka kaikkeni annoin, vähän enemmänkin
15cm;n korkokenkäni ovat lakeria, kuten takkinikin....sekä käsilaukku, joka lojuu vieressäni yhtä antautuneena, yhtä tyhjänä- kuin laukusta pilkistävä karkkilaatikkoni....
kuka minua auttaa
kuka nostaa tästä kurjuudesta
veisi kotiinsa, pesisi minut, vaatettaisi puhatutta tuoksuvalla kylpytakilla, antaisi levätä vuoteellaan
syöttäisi laihaa velliä turvonneiden huulieni
lävitse, sivelisi hellästi hiuksiani
lupaisi, että saisin olla niinkauan kuin tarvitsen ,
mutta ei lukitsisi ovea.....
pikkuhiljaa
voimistuisin, eheytyisin
kysymys kuuluu
jäisinkö vai lähtisinkö
koska ja jos auttajani jätti valinnan itselleni
asettiko hän ehtoja
halusiko kahlita
jos ovi on auki onko paluuta, mikäli tyhjennän
karkkilaatkkoni uudelleen, toistuvasti
mitä karkkilaatikolleni tapahtuu, jos lähden
mikäli en hallitse karkkien jakelua
haluni on voimakkaampi kuin tahtoni, järkeni
onko tiedossani, että karkit jälleen loppuvat
vai luotanko, olenko luottavainen, että osaan nyt
säännöstellä
osaan, ehkä en
haluaako auttajani karkkejani,
jos haluaa , haluaako varmistaa jatkuvuuden,
sekä vaatiiko itselleen hyvitystä
tuleeko vallanhaluiseksi karkkini suhteen
ellei
tuleeko minulle enää apua, mikäli palaan lähtötilanteeseen
Hei!
Ei elämää kannata perustaa toisten varaan. Toiset ihmiset ovat ns. elämän suola,mutta itse se polku on muuten rakennettava ja jos odottaa oman onnen kurkkivan toisen olkapäältä niin ei löydy. Mieli tasapainoon ja ilo arjen askareista, niin ei tunne olevansa sorrettu.