kirjoitinpas sitten tässä sydämestäni runon, tähän kirjan kirjoituksen lomaan.
SURU
Joskus tuntuu että aika kuluis kuin siivillä
niin että kun kääntyy ovat tutut kasvot jo muuttuneet
ovat tutut paikat muuttuneet
vai muistelenko vain?
vai onko tämä nykypäivää?
Olen mennyt sekaisin
koska aika kulkee kuin siivillä.
Luulin etten itke
kun näen sen kaiken uudelleen
miksi se minua itkettäisi
olen sen kaiken jo kokenut
olen sen kaiken jo nähnyt
mutta en voi mitään sille
kyyneleille
kuumille
märille
ne valuvat poskillani
ennenkuin huomaan
ja kun luulin etten murtuisi
nähdessäni taas ne kasvot
kuullessani sen naurun
erehdyin.
miksi en murtuisi?
miksi en itkisi?
sillä tiedänhän että vain kuvittelen
etten oikeasti niitä kasvoja näe
näen ne vain nyt
kun nukun
ja joka ilta näen ne
mutta en pysty koskettamaan
enkä saa otetta
en selvää saa.
Joka ilta sille itken
joka ilta itken
koska tiedän etten ikinä häntä saa koskettaa.
Tiedän sen
vaikka luulin niin
ei vuodet mitään muuta
ei muuta.
sillä se mitä olet tehnyt
se mitä olet nähnyt
on sinussa ikuisesti
etkä pysty irti päästämään
vaikka kuinka haluaisit.
ja siksi minä itken.
Itken nyt.
Itken ikuisesti.
SURU
Joskus tuntuu että aika kuluis kuin siivillä
niin että kun kääntyy ovat tutut kasvot jo muuttuneet
ovat tutut paikat muuttuneet
vai muistelenko vain?
vai onko tämä nykypäivää?
Olen mennyt sekaisin
koska aika kulkee kuin siivillä.
Luulin etten itke
kun näen sen kaiken uudelleen
miksi se minua itkettäisi
olen sen kaiken jo kokenut
olen sen kaiken jo nähnyt
mutta en voi mitään sille
kyyneleille
kuumille
märille
ne valuvat poskillani
ennenkuin huomaan
ja kun luulin etten murtuisi
nähdessäni taas ne kasvot
kuullessani sen naurun
erehdyin.
miksi en murtuisi?
miksi en itkisi?
sillä tiedänhän että vain kuvittelen
etten oikeasti niitä kasvoja näe
näen ne vain nyt
kun nukun
ja joka ilta näen ne
mutta en pysty koskettamaan
enkä saa otetta
en selvää saa.
Joka ilta sille itken
joka ilta itken
koska tiedän etten ikinä häntä saa koskettaa.
Tiedän sen
vaikka luulin niin
ei vuodet mitään muuta
ei muuta.
sillä se mitä olet tehnyt
se mitä olet nähnyt
on sinussa ikuisesti
etkä pysty irti päästämään
vaikka kuinka haluaisit.
ja siksi minä itken.
Itken nyt.
Itken ikuisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on aika saakelin surkeaa proosaa. Runopalstalla osaavat sanoa miten se arvostellaan oikeassa ympäristössään. ;)
ihan ok.
Ei mitään tekotaiteellista snobbailua missä olisi nokkelia tai muuten sävähdyttäviä kielikuvia ja ilmauksia pelkästään tyylillisenä kikkailuna.
Runosta välittyi aitoa tunnetta.
Ehkä jossain mielessä vähän kömpelö tai alkeellinen, mutta aitouden tunne korvaa puutteet. Lisäksi runossa oli runollisuuttakin kyllä.
Vuosien varrella sinusta voi kehittyä oikein hyvä kirjoittaja, kun pysyt rehellisenä omalle itsellesi, et ryhdy matkimaan toisia ja oma tyylisi vähitellen, elämänkokemuksen ja kirjoittamisessa harjaantumisen myötä kasvaa.
Jos kyseistä runoa vertaa esimerkiksi rakkausrunot-palstalla oleviin runoihin niin kyllä tämä selkeästi on keskitason yläpuolella, mielestäni.
Tsemppiä.
Kirjailijanalkuko? Niin, aika näyttää.
Muistahan kuitenkin että elämä on enemmän kuin kirjallisuus. Sinua siunaten, hyvää matkaa
toivottaa
äitiparta
Tykkäsin, lukisin enemmänkin. Aion lukea vielä uusiksi sun runosi. JATKA!
tulin tosi iloseksi tosta kommentista :)
jatkan.
Jostain syystä mäkin tykkäsin, vaikka olikin vähän jaaritteleva. Mutta tämä ei ole runo, tämä on laulu. Ihan ehdottomasti pitää säveltää! Pystyn jo kuulemaan biisin.
Paras kohta oli:
"Joka ilta sille itken
joka ilta itken"
Sopiva toisto tässä kohti.