Jatka tarinaa

Yksi sekavimpia asioita oli se, kun kyliltä oli heinäpaalien mukana kulkeutunut tietoa ja huhua jos jonkinlaista. Ja miten hänestä nyt tuntui, kuin hänenkin otsassaan olisi liimattuna pahvilappunen, jossa suurin, jäykin tikkukirjaimin kirjoitettuna lukee: remontti.

Pikkukyläset, periferiat… ovat niin täynnä juoruja ja tarinoita.

Sitkeiden huhujen mukaan sen tyypin ryypiskelyä oli jatkunut pitkin kevättä. Viini, laulu ja soitto… ja… Sitä se halpa viinanhinta saa aikaan. Perhe hajoaa muruiksi alkutekijöihinsä, ja vain ahkeran muurahaisen sisulla ja voimalla olisi mahdollista rakentaa kaikki alusta uusiksi.

Liian vaikeaa. Ei pysy kasassa…ei niin mikään… onneksi tulin tänne, tulin kyliltä kirkolle…

scarabaeus kirjoitti:

Yksi sekavimpia asioita oli se, kun kyliltä oli heinäpaalien mukana kulkeutunut tietoa ja huhua jos jonkinlaista. Ja miten hänestä nyt tuntui, kuin hänenkin otsassaan olisi liimattuna pahvilappunen, jossa suurin, jäykin tikkukirjaimin kirjoitettuna lukee: remontti.

Pikkukyläset, periferiat… ovat niin täynnä juoruja ja tarinoita.

Sitkeiden huhujen mukaan sen tyypin ryypiskelyä oli jatkunut pitkin kevättä. Viini, laulu ja soitto… ja… Sitä se halpa viinanhinta saa aikaan. Perhe hajoaa muruiksi alkutekijöihinsä, ja vain ahkeran muurahaisen sisulla ja voimalla olisi mahdollista rakentaa kaikki alusta uusiksi.

Liian vaikeaa. Ei pysy kasassa…ei niin mikään… onneksi tulin tänne, tulin kyliltä kirkolle…

Perhe oli mennyt, mutta mies ei siitä enää paljoa välittänyt, hän näet odotti luvattua tapahtumaa. Kolmen tunnin kuluttua metsän reunaan saapumisestaan alkoi ennusmerkkejä näkyä ja tuntua, miehen karvaisissa kintuissa tuntui miellyttävää vibaa ja lahkeiden pätkät värisivät berberin alla. Muuan teinikloppi ajeli aukiota edestakaisin autonropposellaan ja aiempi tasainen jumpsuttava ääni muuttui katkonaiseksi ja rätiseväksi. Stereot hiljenivät kokonaan ja mies kuuli kuinka auton sisältä kuului kimakka "vittu!" -huuto, mutta sitten koko auto pysähtyi siihen paikkaan ja jannu nousi hädissään ulos aukiolle päätään raapien ja jatkuvasti räkien. Taivas värisi. Äänettömiä salamoita alkoi singahdella pilvistä maahan ja läheisiin rakennuksiin mutta ne olivat kummia salamoita eivätkä päästäneet minkäänlaisia ääniä. Sitten pilvien takaa alkoi avaruus loimottaa punervana ja keltaisena, mies katseli ylös aataminomena klunksuen kuin janoon kuolemaisillaan. Kuusisataa kilometriä pitkät kiihdytetyt ionilieskat purkautuivat aluksen päämoottoreista sen aloittaessa laskeutumisen kylän ylle, pienemmät ohjaumoottoreiden suihkaukset valaisivat jo nekin auringon lailla iltataivasta. Mies katseli ja hikoili, kloppi ryömi autonsa alle.
"Vihdoinkin" Mies sanoi.

Kotkis kirjoitti:

Perhe oli mennyt, mutta mies ei siitä enää paljoa välittänyt, hän näet odotti luvattua tapahtumaa. Kolmen tunnin kuluttua metsän reunaan saapumisestaan alkoi ennusmerkkejä näkyä ja tuntua, miehen karvaisissa kintuissa tuntui miellyttävää vibaa ja lahkeiden pätkät värisivät berberin alla. Muuan teinikloppi ajeli aukiota edestakaisin autonropposellaan ja aiempi tasainen jumpsuttava ääni muuttui katkonaiseksi ja rätiseväksi. Stereot hiljenivät kokonaan ja mies kuuli kuinka auton sisältä kuului kimakka "vittu!" -huuto, mutta sitten koko auto pysähtyi siihen paikkaan ja jannu nousi hädissään ulos aukiolle päätään raapien ja jatkuvasti räkien. Taivas värisi. Äänettömiä salamoita alkoi singahdella pilvistä maahan ja läheisiin rakennuksiin mutta ne olivat kummia salamoita eivätkä päästäneet minkäänlaisia ääniä. Sitten pilvien takaa alkoi avaruus loimottaa punervana ja keltaisena, mies katseli ylös aataminomena klunksuen kuin janoon kuolemaisillaan. Kuusisataa kilometriä pitkät kiihdytetyt ionilieskat purkautuivat aluksen päämoottoreista sen aloittaessa laskeutumisen kylän ylle, pienemmät ohjaumoottoreiden suihkaukset valaisivat jo nekin auringon lailla iltataivasta. Mies katseli ja hikoili, kloppi ryömi autonsa alle.
"Vihdoinkin" Mies sanoi.

piipitystä. Mies arveli äänen tulevan laskeutuvasta aluksesta. Kaikki ei ollut kuitenkaan oikein. Maisema muuttui jotenkin epätodelliseksi. Metsänreuna ja avaruusaluksen valot hämärtyivät. Mutta piipitys voimistui samassa suhteessa kuin näkymä hämärtyi. Miehen aivot ymmärsivät äänen kuuluvan yöpöydällä olevasta herätyskellosta. Hänen silmänsä rävähtivät auki. Tässä sitä taas oltiin: Maattiin omassa sängyssä. Lattialla oli kyljellään melkein tyhjä muovinen kahdenkymmenen litran kiljukanisteri, jäljellä vain pari litraa hiivaista litkua. Mies ymmärsi olevansa oikeasti nainen, jolla oli tullut yön aikana keskenkäyneen kiljun ja kolmen viikon ryyppyrännin seurauksena housuun oikein kunnon ripulipaskat.

- Tätä se on kun yrittää tehdä taidetta ilman apurahaa, huokasi nainen ja hoippui vessaan siistimään itseään.

kimeää kirjoitti:

piipitystä. Mies arveli äänen tulevan laskeutuvasta aluksesta. Kaikki ei ollut kuitenkaan oikein. Maisema muuttui jotenkin epätodelliseksi. Metsänreuna ja avaruusaluksen valot hämärtyivät. Mutta piipitys voimistui samassa suhteessa kuin näkymä hämärtyi. Miehen aivot ymmärsivät äänen kuuluvan yöpöydällä olevasta herätyskellosta. Hänen silmänsä rävähtivät auki. Tässä sitä taas oltiin: Maattiin omassa sängyssä. Lattialla oli kyljellään melkein tyhjä muovinen kahdenkymmenen litran kiljukanisteri, jäljellä vain pari litraa hiivaista litkua. Mies ymmärsi olevansa oikeasti nainen, jolla oli tullut yön aikana keskenkäyneen kiljun ja kolmen viikon ryyppyrännin seurauksena housuun oikein kunnon ripulipaskat.

- Tätä se on kun yrittää tehdä taidetta ilman apurahaa, huokasi nainen ja hoippui vessaan siistimään itseään.

Ei juma! Yritän tässä jotain, kun saan vedetyksi henkeä.


Nainen katseli peilistä kuvaansa, ahtaan käymälän pönttö oli täynnä paskaa ja kaikenlaista muuta saasta, katossa vilkkui toinen toimivista loisteputkista. Seinän takaa naapurin puolelta kuului raivoisia karjahduksia tasaisin väliajoin, mutta se ei naista häirinnyt: hän oli tottunut siihen jo kymmenen vuota sitten talossa viikon asuttuaan.
"Portto" Nainen sanoi ja hiveli poskeaan suonikkaalla raudoittajan kädellään.
"Mitä ihmeen unta mä oikein näin? Eiks se ollutkaan enne, enne siitä mitä eilenillalla risuparta sanoi mulle pöydän alta?"

Nainen horjahti mutta ehti ottaa tukea peilihyllystä joka ryminällä tippui alas käymälän lattialle ja hajosi pieniksi siruiksi. Vanha partaveitsi aukesi lattialla ja loisti välkehtivää valoa hänen silmiinsä.
"Kah. perkele tuokin tuossa", hän mutisi. "Kaaleppi -vainaan hykieniaväline. Teenpäs nyt samalla itestäni oikean naisen."

Kotkis kirjoitti:

Ei juma! Yritän tässä jotain, kun saan vedetyksi henkeä.


Nainen katseli peilistä kuvaansa, ahtaan käymälän pönttö oli täynnä paskaa ja kaikenlaista muuta saasta, katossa vilkkui toinen toimivista loisteputkista. Seinän takaa naapurin puolelta kuului raivoisia karjahduksia tasaisin väliajoin, mutta se ei naista häirinnyt: hän oli tottunut siihen jo kymmenen vuota sitten talossa viikon asuttuaan.
"Portto" Nainen sanoi ja hiveli poskeaan suonikkaalla raudoittajan kädellään.
"Mitä ihmeen unta mä oikein näin? Eiks se ollutkaan enne, enne siitä mitä eilenillalla risuparta sanoi mulle pöydän alta?"

Nainen horjahti mutta ehti ottaa tukea peilihyllystä joka ryminällä tippui alas käymälän lattialle ja hajosi pieniksi siruiksi. Vanha partaveitsi aukesi lattialla ja loisti välkehtivää valoa hänen silmiinsä.
"Kah. perkele tuokin tuossa", hän mutisi. "Kaaleppi -vainaan hykieniaväline. Teenpäs nyt samalla itestäni oikean naisen."

Leikattuaan naisellisen tuuheat viiksensä ja viillettyään useita haavoja ylähuuleensä nainen astui ulos vähemmän mairittelevassa kunnossa olevasta vessasta. Eteisen lattialla lojui huulipunalla sotkettu mallinuken pää.

Muisto: "Olen suuri taiteilija! Picasson feminiinen reinkarnaatio! Perkele! Mä oon paras!"

Pään ympärillä lojui alunperin nuken päässä olleita hiuksia. Mutta mitä olivat nuo nuken päälakeen teipatut hiustupot? Miten kummassa....? Nainen kosketti omaa päälakeaan ja voihkaisi tuntiessaan kaljuja, kynittyjä läikkiä. Nyt hän ei voisi enää pitkään aikaan mennä marttakerhon hienostuneisiin teeiltamiin. Ei sillä, että hän olisi sinne välttämättä halunnut teetä litkimään, mutta kun Raijan viinakaapisssa oli aina puolukkasnapsia. Mmm, puolukkasnapsia. No, nyt oli aika ryhdistäytyä! Oli aika leikata varpaankynnet!

VPX kirjoitti:

Leikattuaan naisellisen tuuheat viiksensä ja viillettyään useita haavoja ylähuuleensä nainen astui ulos vähemmän mairittelevassa kunnossa olevasta vessasta. Eteisen lattialla lojui huulipunalla sotkettu mallinuken pää.

Muisto: "Olen suuri taiteilija! Picasson feminiinen reinkarnaatio! Perkele! Mä oon paras!"

Pään ympärillä lojui alunperin nuken päässä olleita hiuksia. Mutta mitä olivat nuo nuken päälakeen teipatut hiustupot? Miten kummassa....? Nainen kosketti omaa päälakeaan ja voihkaisi tuntiessaan kaljuja, kynittyjä läikkiä. Nyt hän ei voisi enää pitkään aikaan mennä marttakerhon hienostuneisiin teeiltamiin. Ei sillä, että hän olisi sinne välttämättä halunnut teetä litkimään, mutta kun Raijan viinakaapisssa oli aina puolukkasnapsia. Mmm, puolukkasnapsia. No, nyt oli aika ryhdistäytyä! Oli aika leikata varpaankynnet!

Mistä taivaan tähtitarhoista mun ystävät on saaneet päähänsä, että nää vinkeät bakkanaalit aina päätyvät just mun kämppään! Ja nyt oli kyllä ollut taas sellaiset pirskeet, että juomat loppuneet kesken, koska naapurin kiljutynnyrikin oli lähes tyhjennetty. Toivottavasti eivät kuitenkaan kellarista ole hakeneet mun vuosikertaviinejäni, jotka perin Hannu-sedältäni…

Voi ziiiissuuuss mikä mun otsassanikin on? Joku paperinen naamio!
???
Siis hämärästi alan nyt kyllä tosi haperosti muistaa, että illalla oli kyllä oikein Venezian karnevaalit! Ja Venezia on kaupunki, jossa kaikki haluavat käydä, mutta jossa kukaan ei haluaisi asua. Joo-joo-joo…
Tää mun asuntonikin on kyllä nyt siinä kunnossa, että siivoojat sais tulla siivoomaan.

Ja toi naistenlehti tossa pöydällä levällään… ai niin, se minusta kertova artikkeli. Sitähän ystävät selasivat ja naureskelivat…kateellisina katsoivat, kun mun kuva oli jälleen kerran kannessa… ja sisällä lisää kuvia ja tekstiä: "Naisen hyvin elegantti olemus ei anna viitteitäkään sellaisesta, että hän kotonaan illan tullen retkahtaisi sohvalle, ja räpäyttäisi kaukosäätimellä television auki. Ei. Hänestä saa paremminkin kuvan, että hän shoppailujensa päätteeksi menee kirjakauppaan ostamaan sen viimeisimmän dekkarin, joka on sohaissut ajan hermoon.

Illalla hän omassa lepotuolissaan sukeltaa ulos tästä hupaisasta maailmasta lukien dekkarin pisteliästä dialogia ja eläytyen odottamattomiin juonenkäänteisiin. Dekkarissa kirjailija esittää tarinan, joka jää lukijan arvioitavaksi. Juoni seuraakin sitten useita päiviä häntä kaikkialle, seuraa kuin varjona, eivätkä juonenkäänteet tunnu löytävän paikkaansa, ymmärrys ja empatia eivät löydä toisiaan, vaan tallovat toisiaan ja sotkeutuvat kaavoissaan, ja vaipuvat ja vajoavat yhdeksi mylläkäksi ollen lopulta hujan hajan kuin vanhat kellastuneet lehtileikkeet täytteenä hänen vanhassa hapertuneessa kenkälaatikossaan komeron ylähyllyllä. Siinä ajatusmaailman sekasotkussa helpon elämän mahdollisuus on hyvin kaukana."

Miten mun varpaankynnetkin voi olla tällaisessa kunnossa… paljain jaloinko mä olen tanssahdellut koko eilisen illan… Pitäis lähettää tanssikurssille koko popula, että osaavat seuraavalla kerralla tanssia tähden kanssa!

Kuka kumma siellä nyt soittaa ovikelloa?