Rakkaani minä kierrän sinun napapiirisi,
etelän ja pohjoisen.
Maistelen elämän makuja iholtasi,
kuuntelen maailmani ääniä rintaasi vasten
ja mietin,
mietin kuinka rakastankaan sinua.
etelän ja pohjoisen.
Maistelen elämän makuja iholtasi,
kuuntelen maailmani ääniä rintaasi vasten
ja mietin,
mietin kuinka rakastankaan sinua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidin tästä,hyvä :)
Neljäs säe mielestäni ehdoton. Se tuo mieleeni, että maailman kuunteleminen tarkoittaa nimenomaan sydämen sykettä ja hengityksen ääniä rakkaan rinnan alla => rakas = maailma. En tiedä, tarkoitatko todellakaan sitä, mutta minun itsepäinen mieleni haluaa niin ajatella! Muuten runosi on "peruskamaa". Sepä näissä rakkausrunoissa onkin haastavaa, että MELKEIN kaikki on jo sanottu.
Viimeinen säe on jotenkin turha (minun mielestäni siis). Ei saisi sanoa noin päivänselvää asiaa suoraan. Teknisesti en löytänyt runosta lainkaan rytmiä. Mikäli aivan välttämättä haluat (ja varmasti haluat, päätellen niistä muutamista keskusteluista, joita olen käynyt kanssasi, mylady) toistaa sanan "mietin", kaipaisivat viides ja kuudes säe väliinsä tauon, enteriä siis. Muuten menee änkkäämiseksi ainakin minun pöhkössä päässäni.
Tässä sitä taas ollaan. Yritän päteä asiassa, josta en loppujenlopuksi tiedä oikein mitään. Mutta lukijan mielipidehän tämäkin vain on. Ei silti, ettenkö haluasi sinulta kärkästä vastakommenttia: pieni väittelijä istuu minussa sitkeästi! :)Vilpittömästi.
(Kyllä vain, yksi niistä, jotka keskustelevat itsensä kanssa.) Taistelin. Hävisin. Kiusaus pyytää oli aivan liian suuri, joten: käyhän vilkaisemassa edel. sivulla minun "Ulkoa, sisältä"-runoani, jos vaikka keksisit siitä jotain sanottavaa.
iltaa :) sitä on sitten kommentoitu..hmmh.. "peruskama" soi ilkeästi korvissa, mutta tuosta aivan samaa mieltä että viimeinen olisi voinut jättää sanomatta. Ensin ajattelinkin jättää "auki", -mietin... eikä muuta. Vieläkin tuntuisi paremmalta vain pilkut lopussa. Tunne..taikka mitä haen..hain ei ole noin vähäinen mikä on sana rakastaa. Liekö vain pakon omainen tarve saada "hyvä loppu" aina.
Jaa..sitten ps:ään.. kurkin Ulkoa, sisältä- runoosi ja mietin itse asiassa sitä samaa mitä ekalla kerralla lukiessa. Siinä on jotain mikä on, mutta silti en ihan tavoita sitä, lähinnä kait ajatusta siinä. Silti pidän sen hiljaisesta hmm..uhosta, surullisuudesta, pelosta, yksinäisyydestä, lähelle laskemattomuudesta.. en tiedä yrittikö niitä hakea, mutta ne mieleen tulee.
Runo jota pyörittelee mielessä miettien että siihen on kätketty suurempikin merkitys kuin sen ensi silmäyksellä näkee. Jotain syvällistä.
Pidin mielenkiintoisena, kypsänä runona.
tänä yönä... ja aina...
Suudelma...