Hei,
Kiitän jo teitä kaikkia jotka osaisitte ja viitsitte neuvoa minulle miten voisin yliopistoon hakeutua lukemaan. Olen siis 40v yksinhuoltaja äiti ja töissä pitäisi käydä jotta saadaan leipä pöytään ja kattopäänpäälle, itse haaveilen siitä että voisin opiskella ja avartaa näkemyksiäni monissa asioissa,
Miten etenen? keneltä kysyn? Onko joku paikka jossa ohjataan opiskelemaan jne jne?? Olisin niin pirun motivoitunut, Takana töitä 20v kauppaa, myyntiä, markkinoita, jos se mitään helpottaa..
Kiitos avustanne, lämmin kiitos!
Kiitän jo teitä kaikkia jotka osaisitte ja viitsitte neuvoa minulle miten voisin yliopistoon hakeutua lukemaan. Olen siis 40v yksinhuoltaja äiti ja töissä pitäisi käydä jotta saadaan leipä pöytään ja kattopäänpäälle, itse haaveilen siitä että voisin opiskella ja avartaa näkemyksiäni monissa asioissa,
Miten etenen? keneltä kysyn? Onko joku paikka jossa ohjataan opiskelemaan jne jne?? Olisin niin pirun motivoitunut, Takana töitä 20v kauppaa, myyntiä, markkinoita, jos se mitään helpottaa..
Kiitos avustanne, lämmin kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lueskele tätä palstaa ja yliopistopalstaa, näitä on kyselty silloin tällöin. Mutta jos sinulla on varaa, niin avoimeen yliopistoon voi mennä kuka vaan ja sitä kautta voi ne portit aueta. Voithan myös käydä ensin lukion, sen pystyy nykyään tekemään lähes täysin verkossa kirjoituksia lukuunottamatta.
Olen itse yliopisto opiskelija. Ei sinun tarvitse mitään lukiota käydä, enkä edes suosittele. Hakukirjoihin tai netin kautta yliopiston sivuilta saataviin hakukelpoisuusvaatimuksiin kannattaa tutustua ja sitten vaan pääsykokeisiin.
puolella voit tosiaan opiskella, mitä lopakko sallii. Ilman yo-todistusta voi olla jo vaikeampaa päästä sisälle, kai jonnekin pääsee ihan pisteilläkin. Riippuu myös, missä päin asut, ainakin Vaasaan on ollut yksi "takaportti" sisään kauppatieteelliselle puolelle.
Hei,
kannattaa aloittaa vaikka työvoimatoimiston koulutus- ja ammattitietopalvelusta, jossa on ihan oma virkailijansa näitä asioita neuvomassa, koulutusneuvoja! Lisäksi on hyviä nettisivuja, esim. opetushallituksen www.oph.fi -> aikuisopiskelu, sivuilta löytyy myös tietoa opintotukijärjestelmästä. Opintoasioita löytyy myös sivuilta www.opintoluotsi.fi. Hyvät linkit löytyy sivuilta www.makupalat.fi (Hämeenlinnan kaupunginkirjaston linkkisivut). Eli vaikkapa oman paikkakunnan työkkäriin aluksi, ei haittaa onko töissä vai työtön tai muuta, siellä saa asioida kuka vaan. Esitteitäkin yms. löytynee mukaan. Yhteystiedot netistä löytyvät sivuilta www.mol.fi -> työvoimatoimistojen yhteystiedot.
Tsemppiä opintielle!!!
t. työkkärin täti :)
Jos saat ensi talvena omaksuttua asioita niin paljon, että pääset sisään heti ensi yrittämällä ja opiskelet 5 vuotta, olet valmis 46-vuotiaana. Kyllä uudella alalla ensimmäisen työpaikan hankkiminen niin vanhana on vaikeaa....ellei mahdotonta? Nykyään on vaikea työllistyä yli 40-vuotiaana, vaikka olisi oman alan työkokemusta lähes parikymmentä vuotta.
Ensimmäistä (korkeakoulutettua) työpaikkaa hakevat ovat pääsääntöisesti alle 30-v, kielitaitoisia ja pieneen palkkaan tyytyviä. Heille on tärkeintä saada työtä, josta saa kokemusta. Ja heillä on koko työelämä edessäpäin, joten he pystyvät vaatimaan parempaa palkkaa kunhan ovat keränneet työkokemusta.
Kannattaisiko sittenkin opiskella omaksi ilokseen esim avoimessa korkeakoulussa?
Olen alkuperäisen ikäinen. Minä lähden opiskelemaan, sain töitä tai en. Ei ainakaan avoimeen kannata mennä, koska minulla ei ole niihin rahaa. Töitä ei ole nytkään, onpahan muutama vuosi tekemistä. Olen jo nyt ylikoulutettu useimpiin töihin, joten ollaan sitten kunnolla ylikoulutettu. Aina se joku vanhempikin on, jolle flaksi käy, ehkä se seuraavalla kerralla lopulta on minunkin vuoroni.
Tavoitteeni siis on saada järkevää tekemistä kohtuuhintaan muutamaksi vuodeksi. Työttömyys on perseestä.
Olen itse reilusti alle kolmekymppinen yliopisto opiskelija ja olen sitä mieltä, että kyllä kannattaa opiskella minkä ikäisenä hyvänsä. Muutaman vuoden päästä tulee työllisyys pula, jolloin saat melkein valkata paikan kuin paikan. Mielestäni myös yli 40 kymppisillä on paljon enemmän elämän kokemusta ja sitä kautta ymmärrystä omaksua tieto paljon nopeammin, kuin meillä nuorilla. Itse voisin mielummin palkata töihin keski-ikäisen vastavalmistuneen, kuin nuoren tytön hupakon.
Ymmärrän sekä alkuperäisen että sinun halusi opiskella. Olen kanssanne samaa ikäluokkaa ja kiihkeästi haluaisin opiskella, minäkin. Mutta tunnustan realiteetit ja suoritan kursseja avoimessa yliopistossa. Mutta minulla on hyvä vakituinen työ, hyvä mielenkiintoinen työ ja olen palkkani suhteen huipulla (tämän enempää en saisi palkkaa vaikka valmistuisin yliopistosta - nojoo; lakimiehenä tai lääkärinä kyllä- mutta en minä ole niin isoaivo). Mutta mistä tulee mieleen halu saada jotakin muuta? Halu kehittää itseään, opiskella, muuttaa elämänsä suuntaa? En tiedä.
Ilman muuta sinä lähdet opiskelemaan jos olet työtön. Se antaa itseluottamusta ja omanarvon tuntoa.
Halusin ensimmäisellä viestilläni herättää ajatusta siitä, että työnsaanti melko varmasti tulee olemaan vaikeaa. Vaikka työelämää on edessäpäin saman verran kuin takanakin.
Kyllä kannattaa hakea opiskelemaan. Tänä vuonna vaan on jo myöhäistä, koska haku-ajat päättyvät yleensä toukokuussa, ja nyt on pääsykokeiden aika. Kyllä yliopistossa näkee aina vanhempiakin opiskelijoita, ja Suomessa ei onneksi ole mitään ylä-ikärajaakaan yliopistoihin (tosin kuin esim. Saksassa erässää yliopistossa taisi olla 30 v). Kannattaa ensin miettiä mitä alaa haluaa lähteä opiskelemaan. Sitten vaan sen yliopiston sivuille, ja tutkimaan niitä, vaikka ottaa yhteyttä sinne opintotoimistoon. Vuodessa ehtii hyvin tutkia pääsykoekirjoja ja vanhoja pääsykoetehtäviä. Jos valmistut joskus 46 v, niin sullahan on ainakin 15 vuotta työelämää edessä. Kyllä vanhempikin saa töitä, jos alalla ei ole kovin suurte kilpailua. Jo opiskelun aikana kannattaa verkostoitua ja hankkia suhteita eri paikkoihin, niin on helpompaa työllistyä. Tsemppiä!
Toki työ on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää pitäisi olla se nautinto ja henkinen pääoma, jonka oppimisesta saa. Jos on intohimoa opiskeluainetta kohtaan, on työllistyminen toissijaista.
Rohkeasti vaan opiskelemaan! Se on parasta!
Työllistyminen on tärkeää. Moni opiskelee aineita, joita on kiva opiskella, mutta työpaikkoja ei ole.Eri asia tietty jos on jo ammatti.
niin minä olen tehnyt ja nyt olen marketin kassalla ja ikää kohta 60, elämä edessä.Olen lähdössä "putkeen".Voin mennä vaikka yliopistoon lukemaan sielutieteen teknikoksi.
" Kyllä uudella alalla ensimmäisen työpaikan hankkiminen niin vanhana on vaikeaa....ellei mahdotonta? Nykyään on vaikea työllistyä yli 40-vuotiaana, vaikka olisi oman alan työkokemusta lähes parikymmentä vuotta."
Tällä asenteella voi kaiken heittää ja asettua kiikkutuoliin kiikkuttelemaan ja katselemaan ikkunasta ulos maailman menoa.
Meikä lähti yliopistoon piirua vaille nelikymppisenä. Vaikka ala vaihtuikin täysin, en koskaan ajatellut aloittaneeni alusta vaan rakentavani vanhan päälle.
Minusta tulee tänä kesänä aineenopettaja, siis valmistun. Ammatissani olen kylläkin toiminut jo kolme vuotta, joten päätoimista opiskelua kesti kaksi vuotta. Loput opinnot olen suoritellut työn ohessa ja lomien aikana. Aikuinen osaa myös keskustella ja sopia vaihtoehtoisista suorittamistavoista ja olen saanutkin tehtyä aika paljon kursseja kirjoittamalla esseitä ja tutkielmia, joten luennoilla ei ole tarvinnut sitten niin ahkerasti käydä enää loppuvaiheessa.
Opiskelu antaa joka tapauksessa uutta suuntaa elämälle ja ajattelulle, joten yrittää kannattaa aina. Mitä siitä jos valmistuu 46-vuotiaana? Vielä on työikää jäljellä yli 20 vuotta ja se aika se vasta pitkä onkin, jos ei viihdy työssään tai ammatissaan.
Minusta ei ollut avoimeen opiskelemaan, koska olen niin kärsimätön, mutta kunhan tästä pääopiskelusta valmistun, aloitan ihan varmasti jonkun pienimuotoisemman opiskelun jossain ihan mielen virkistykseksi.
Ainoa huono puoli vanhemmiten opiskelun aloittamisessa on se, että se saattaa jäädä päälle. Ei koskaan ole myöhäistä oppia jotain uutta. Rahakaan ei ratkaise kaikkea. En ole edes laskenut, miten kalliiksi tutkinto oikeastaan on tullut, koska olen tietysti menettänyt kaikki ne tulot, jotka olisin vanhasta t y l s ä s t ä työstäni saanut. Rahan sijaan olenkin saanut elämänlaatua, mitä ei aina voi ostaa, vaikka olisi varaakin.
Opiskelemaan siitä nyt vaan ja sassiin. Tänä vuonna ei enää ehdi, joten avoimessa voi suorittaa perusopintoja ja samalla saa pohjaa ensi kevään pääsykokeisiin luvulle.
Ilman ylioppilastutkintoakin yliopistoon pääsee, mutta yksityiskohdista kannattaa kyllä kysyä sen laitoksen opintotoimistosta, mihin on pyrkimässä.
Mutta siis kannattaa, ehdottomasti. Työttömiä on muuten kaikissa ikäryhmissä ja on vielä ammatteja, joissa ikä ja elämänkokemus painavat enemmän kuin nuoruus ja kokemattomuus. Ja mikäs meillä nelikymppisillä tai viiskymppisillä on ollessa? Lapset on tehty, miehet on koeajettu ja nyt on aikaa keskittyä vähän itseensäkin. Lapset kyllä pitävät huolen siitä, että jalat pysyvät opiskelun kaikissa vaiheissa maan pinnalla. Meillä lapset ovat olleet pelkästään ihastuneita siitä, että äiti opiskelee. Vanhimmalle lapselle ja äidille käytiin ostamassa yhtäaikaa uudet koulutarvikkeet ja koulureppu.
Aurinkoisia kesäpäiviä. Onnea ei saa, jos sitä ei lähde tavoittelemaan.
On myös hyvin vaikea ennustaa, millä alalla vallitsee työvoimapula viiden vuoden kuluttua ja millä aloilla taas irtisanotaan ja ulkoistetaan.
Tällä hetkellä kuulemma yksintehtävä työ on häviämässä ja kaikki työ pitäisi pystyä tekemään tiimissä -- näin työnantajat säästävät huikeasti.
Pitäisi lopettaa ihmisten syyllistäminen ammatinvalinnoista:-) Ihminen joutuu viettämään työpaikallaan 8 tuntia vuorokaudesta, joten on sinänsä aika luontevaa, että meistä jokainen pyrkii valitsemaan ammatikseen sellaisen, jossa viihtyy ja joka vastaa omia taipumuksia ja lahjakkuuksia edes jossain määrin.
Itse valitisin aikoinani huonosti työllistävän akateemisen alan. Kaikki työ on nyt viimeisten vuosien aikana ulkoistettu, pitäisi olla oma toiminimi tai alistua projekteihin. En voinut sitä nuorena tietää. Silloin työllosyysnäkymät olivat valoisat...kunnes tuli lama ja suurin osa kurssikavereista valmistui suoraan kortistoon tai kaupan kassalle. Suuri osa on vieläkin palveluammateissa:)
Itsekin opiskelen nyt uutta alaa. Kolmas yritys. Ensimmäisen toisen tutkintoyrityksen jätin kesken, kun uutisoitiin tällekin alalle työttömyyttä. Nyt olen lukenut avoimessa kolmatta alaa ja yritän päästä ensi vuonna sisälle yliopistoon lukemaan tätä alaa "oikeasti":-)