Omista huonoista kokemuksista jälkiviisaana haluan kannustaa kaikkia vanhempia tutustumaan myös mahdollisiin neurologisiin sairauksiin, koska vanhempien niihin tutkimuksiin pitää osata vaatia, eivät psykiatrit niihin lapsia muuten lähetä.
Olisi paljon helpompaa sekä lapsen että vanhempien kannalta kun psykiatrit ymmärtäisivät, etteivät lapsen käytöshäiriöt tosiaan aina ole kaltoin kohtelusta johtuvia. Mutta ikävä kyllä heidän tietämyksensä ei riitä neurologian puolelle.
Itsekin voi hakea googlettamalla esim. aspergertestin, jonka tulokset ovat suuntaa-antavia, se ei siis ole vielä diagnoosi. Mutta sillä tavalla luotettava kuitenkin, että jos pistemäärä on korkea, kannattaa vaatia tutkimuksia.
Jos sijoitetun lapsen kohdalla päädytään näihin diagnooseihin, mielestäni sijoitus pitäisi purkaa ja lapselle tarjota kotona tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Yleensä myös vanhemmille ja sisaruksille tarjotaan terapiaa ja suoranaista koulutusta oirehtivaan lapseen suhtautumisessa.
Hyvä As-testejä:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://javu.kapsi.fi/aspergerinfo/index2_ie.html
Klikkaa alimmassa linkissä 'kirjoituksia' ja sen jälkeen 'arviointilomake', niin saat testin esille.
Sivustoilta lainattua:
"Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen sairaus, eikä vanhempien huonon kasvatuksen tulosta. Näillä henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja verbaalissa sekä ei-verbaalissa vuorovaikutuksessa ja kehon hallinnassa. Lisäksi heillä on toistuvaa ja rutiininomaista käyttäytymistä ja erikoisia mielenkiinnon kohteita. Asperger-henkilöt ovat yleensä normaaliälyisiä, osa heistä on erittäin lahjakkaita.
Älyllisistä edellytyksistä huolimatta heillä on usein paljon vaikeuksia selviytyä erityispiirteidensä kanssa. Siksi asperger-lasta pidetään usein häirikkönä ja hänet pyritään siirtämään tarkkailuluokalle (nyk. esy-luokka), mikä voi olla kohtalokasta lapsen kehitykselle, jos taustalta ei tunnisteta Aspergerin syndroomaa."
Seuraavassa myös eng.kielinen autismitesti:
http://www.wired.com/wired/archive/9.12/aqtest.html
Järkyttävintä näiden lasten hoitamisessa pelkästään psykiatrisella puolella tai sillä, että jätetään kokonaan hoitamatta ja kuvitellaan lapsen oireisto vanhempien kasvatuskyvyn puutteeksi on se, että heidän kehityksensä ei pääse oikeille uomille niin kuin asianmukaisen kohtelun ja kuntoutuksen avulla tapahtuisi. Oireet voidaan saada näennäisesti helpottumaan jonkin terapian tai lääkityksen avulla, mutta ne ovat pinnan alla kytemässä ja esim. vanhemmista erottaminen saattaa vain pahentaa niitä.
Jokainen tapaus on oma yksilö ja harvan kohdalla on kyseessä esim. puhtaasti As-oireisto, monesti voi olla yhdistelmä eri autismin kirjoon kuuluvista oireyhtymistä. Tutkivalta henkilöltä tarvitaan vankkaa neurologian tuntemusta ja yleensä tarvitaan pitempi tutkimusjakso, missään tapauksessa yksi käyntikerta neurologilla tai neuropsykologilla ei ole riittävä.
Koska jokaisen lapsen kohdalla on kyse niin yksilöllisestä oirekuvasta, on mahdoton ennustaa mitä lapsen väärä hoito tai hoidotta jättäminen kussakin tapauksessa vuosien myötä aiheuttaa. Pahimmillaan taantumaa syvempään autismiin tai psykoottisia oireita viimeistään vanhemmalla iällä. Tutkimuksen mukaan esim. hoidotta jääneillä As-lapsilla on kymmenkertainen riski syyllistyä aikuisiällä väkivaltarikoksiin kuin muulla väestöllä.
Yleisellä puolella voi yrittää saada lähetteen neuvolasta tai perheneuvolasta tai hakeutua yksityisen puolen tutkimuksiin. Helsingissä tutkimuspaikkoina voi olla Lastenklinikka tai esim. Lääkäriasema Dextran As-klinikka. Monelta turha kyyneleeltä säästytään ja tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi tarjota lapsille oikeaa hoitoa kuin jättää tutkimatta ja puoskaroida väärillä tai puutteellisilla hoitomenetelmillä.
Olisi paljon helpompaa sekä lapsen että vanhempien kannalta kun psykiatrit ymmärtäisivät, etteivät lapsen käytöshäiriöt tosiaan aina ole kaltoin kohtelusta johtuvia. Mutta ikävä kyllä heidän tietämyksensä ei riitä neurologian puolelle.
Itsekin voi hakea googlettamalla esim. aspergertestin, jonka tulokset ovat suuntaa-antavia, se ei siis ole vielä diagnoosi. Mutta sillä tavalla luotettava kuitenkin, että jos pistemäärä on korkea, kannattaa vaatia tutkimuksia.
Jos sijoitetun lapsen kohdalla päädytään näihin diagnooseihin, mielestäni sijoitus pitäisi purkaa ja lapselle tarjota kotona tarvitsemaansa tukea ja kuntoutusta. Yleensä myös vanhemmille ja sisaruksille tarjotaan terapiaa ja suoranaista koulutusta oirehtivaan lapseen suhtautumisessa.
Hyvä As-testejä:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
http://javu.kapsi.fi/aspergerinfo/index2_ie.html
Klikkaa alimmassa linkissä 'kirjoituksia' ja sen jälkeen 'arviointilomake', niin saat testin esille.
Sivustoilta lainattua:
"Aspergerin oireyhtymä ei ole psyykkinen sairaus, eikä vanhempien huonon kasvatuksen tulosta. Näillä henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja verbaalissa sekä ei-verbaalissa vuorovaikutuksessa ja kehon hallinnassa. Lisäksi heillä on toistuvaa ja rutiininomaista käyttäytymistä ja erikoisia mielenkiinnon kohteita. Asperger-henkilöt ovat yleensä normaaliälyisiä, osa heistä on erittäin lahjakkaita.
Älyllisistä edellytyksistä huolimatta heillä on usein paljon vaikeuksia selviytyä erityispiirteidensä kanssa. Siksi asperger-lasta pidetään usein häirikkönä ja hänet pyritään siirtämään tarkkailuluokalle (nyk. esy-luokka), mikä voi olla kohtalokasta lapsen kehitykselle, jos taustalta ei tunnisteta Aspergerin syndroomaa."
Seuraavassa myös eng.kielinen autismitesti:
http://www.wired.com/wired/archive/9.12/aqtest.html
Järkyttävintä näiden lasten hoitamisessa pelkästään psykiatrisella puolella tai sillä, että jätetään kokonaan hoitamatta ja kuvitellaan lapsen oireisto vanhempien kasvatuskyvyn puutteeksi on se, että heidän kehityksensä ei pääse oikeille uomille niin kuin asianmukaisen kohtelun ja kuntoutuksen avulla tapahtuisi. Oireet voidaan saada näennäisesti helpottumaan jonkin terapian tai lääkityksen avulla, mutta ne ovat pinnan alla kytemässä ja esim. vanhemmista erottaminen saattaa vain pahentaa niitä.
Jokainen tapaus on oma yksilö ja harvan kohdalla on kyseessä esim. puhtaasti As-oireisto, monesti voi olla yhdistelmä eri autismin kirjoon kuuluvista oireyhtymistä. Tutkivalta henkilöltä tarvitaan vankkaa neurologian tuntemusta ja yleensä tarvitaan pitempi tutkimusjakso, missään tapauksessa yksi käyntikerta neurologilla tai neuropsykologilla ei ole riittävä.
Koska jokaisen lapsen kohdalla on kyse niin yksilöllisestä oirekuvasta, on mahdoton ennustaa mitä lapsen väärä hoito tai hoidotta jättäminen kussakin tapauksessa vuosien myötä aiheuttaa. Pahimmillaan taantumaa syvempään autismiin tai psykoottisia oireita viimeistään vanhemmalla iällä. Tutkimuksen mukaan esim. hoidotta jääneillä As-lapsilla on kymmenkertainen riski syyllistyä aikuisiällä väkivaltarikoksiin kuin muulla väestöllä.
Yleisellä puolella voi yrittää saada lähetteen neuvolasta tai perheneuvolasta tai hakeutua yksityisen puolen tutkimuksiin. Helsingissä tutkimuspaikkoina voi olla Lastenklinikka tai esim. Lääkäriasema Dextran As-klinikka. Monelta turha kyyneleeltä säästytään ja tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi tarjota lapsille oikeaa hoitoa kuin jättää tutkimatta ja puoskaroida väärillä tai puutteellisilla hoitomenetelmillä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tapauksissa pahinta mahdollista puoskarointia ja johtaa yleensä lapsen voinnin selvään huononemiseen. Se taas intensiivissä tulkitaan aina vanhempien liiasta tapaamisesta ym. siihen verrattavasta johtuvaksi.
Huomioitavaa intensiivissä on myös se, että sen aikana ei lapselle tehdä neurologista tutkimusta, korkeintaan lähete kirjoitetaan vasta heidän hoitonsa loputtua, jolloin lastensuojelu joutuu maksamaan laitokselle ylimääräistä maksua myös lisätutkimusajalta.
...psykiatrian ongelma on tunnistaa neurologin tutkimusta tarvitsevaa lasta, jos jo lapsi on otettu psykiatriselle osastolle tutkimuksiin. Aina siellä on epäpäteviä = erikoistumassa olevia lääkäreitä, jotka eivät ole neurologiasta kuuletkaan tai AS-oireyhtymästä! Lisäksi aina on gurujen ja psykiatrian "kuppikuntiin" = oppi-isien mielipiteisiin nojautuvia ns. lääkäreitä, jotka näkevät asiat toisin vaikka eivät lasta olisi tuntenetkaan, kuin tapaamisen ajan ns. 0,5 - 1,0h. Sitten etsitään syitä vanhemmista, kasvatuksesta ja perustellaan sillä, että lapsi vetäytyy sosiaalisista tilanteissa, joissa on käytöshäiriöisiä tai psyykkisesti oireilevia lapsia samassa ryhmässä.
naulan kantaan. Viimeistään sitten kun psykiatrit huomaavat kyvyttömyytensä, taidot eivät riitä, ehdotetaan huostaanottoa ja sijoitusta lastensuojelulaitokseen.
Mutta ei vahingossakaan neurologille!
Se olisi suora myöntäminen omasta tyhmyydestä ja ammattitaidon rajallisuudesta. Ja lastenkotien psykiatrisilla osastoilla ammattitaidottomat tumpelot menevät kuin sirkushevoset laput silmillä, eivätkä ymmärrä kuin yhden kaavan: kaikki lapsen ongelmat johtuvat huonosta vanhemmuudesta.
Siitä voi alkaa lapsen sijoituskierre, joka kestää 18:aan ikävuoteen asti.
poika, joka 8-vuotiaana vihdoin ja viimein pääsi auteisteille tarkoitettuun luokkaopetukseen.
Ja äidin mukaan ihme on tapahtunut:
lapsi kommunikoi ensimmäisen kerran elämässään, osaa ilmaista itseään, jopa tunteita, ajatuksia. Kaikki tapahtuu autisteille tarkoitetun kuvataulun avulla. Avohuollon kuntoutuspalvelut ovat heidän kohdallaan olleet aina riittämättömiä, nyt äiti suunnittelee omakotitalon myyntiä ja muuttoa pieneen rivitaloasuntoon halvemmalle alueelle, että on vara kustantaa lapselle yksityisen puolen kuntoutusta.
Tämä esimerkki on siis vaikeasta autismista, mutta on paljon autistisia lapsia, joista ei sivusta seuraamalla näy mitään poikkeavaa. Tarvitaan pitempää lapsen jatkuvaa seurantaa, ennen kuin poikkeavat piirteet tulevat näkyviin. Ajatellaan vaikka kauniskäytöksistä ja suloista pikkutyttöä, jonka As-oireista silmiinpistävin on poikkeavan kapea ruokavalio. Pinnan alla on kyllä tavanomaista voimakkaampia käsittämättömiä pelkoja, puutteellisia sosiaalisia taitoja, univaikeuksia jne (kaikki tyypillisiä As-lapselle), mutta nehän eivät näy ensi silmäyksellä päälle päin.
Sairaalassa psykiatrit tulkitsevat voimakkaat pelot harhaisuudeksi, samoin lapsen kyvyttömyyden tulkita sosiaaliset tilanteet oikein ja ratkaisu on kuningaskeksintö: psykoosilääkitys. Säikähtäneille vanhemmille selitetään sen olevan täysin vaaratonta ja auttavan lasta, mutta lääkepaketin sisällä olevasta lappusesta vanhemmat saavat lukea aineen aiheuttavan esim. maksavaurioita ja lapsi joutuu jatkuvaan sydänfilmi- ja maksakoeseurantaan.
Lastenkodissa pelot ovat ilman muuta vanhempien aiheuttamia, sosiaalinen kyvyttömyys tottakai kiintymyssuhdehäiriö jne ja vanhempien tapaamisia rajoitetaan, koska koti-ikäväkin on liiasta vanhempien tapaamisesta johtuvaa oireilua. Ikinähän ei voi tietää, mitä lapsen kotilomilla tapahtuu... jotain kamalaa joka tapauksessa.
Ja vihdoin ja viimein kun lapsi pääsee neurologisiin tutkimuksiin, tuloksena on jokin neurologisperäinen diagnoosi ja sen jälkeen lastenkodin henkilökunta ja psykiatrit luikahtelevat vähin äänin kuka mihinkin. Aivan turhaa oli syöttää lapselle neuroleptejä, suotta itkettää koti-ikävää ja yleensä erottaa vanhemmista, aiheetta syyllistettiin vanhempia, mutta kukas siitä nyt enää jälkeen päin välittäisi. Sattuuhan niitä virheitä jästipäisille kaikki tietäville terveydenhoitoalan ammattilaisille, lääkärin sana on jumalan sanaa varsinkin lastensuojelupiireissä ja muutenkin, yritetään muistaa se.
perustuen lapsen käytöshäiriöille,
pitäisi lapsi saada kipin kapin erikoislääkärin; neurologin vastaanotolle.
Jos sosiaaliviranomaiset eivät anna/maksa lapselle lähetettä,
pitäisi lapsen vanhempien viedä itse.
Baron-Cohenin autismitesti oli 35 p, rajana 32 p.
Asperger-testissä tuli 116, rajana 110.
Siis selkeesti plussan puolella.
Nuo testithän eivät ole diagnooseja, vaan osviittoja siitä, että kannattaako hakeutua tutkimuksiin. Siis kannattaa. Voihan nenä!
Minua ovat tutut kyllä kehottaneet siihen joskus ennenkin ja nyt psykiatrisen hoitosekoilun jälkeen se on ollut mielessä muutaman kerran.
Jos ilmenee, että koko huostaanotto pelleily ja mun lapselle myrkkyjen syöttäminen oli kallonkutistajien hölmöilyä, tekis mieli ampua ne lekurit kuuhun. Ovat ne kyllä jaksaneet olla ihmeissään, mut olisivat sanoneet suoraan tietämättömyytensä. Ja tuo on kyllä totta, että kun lääkäreiden taidot loppuvat, niin silloin kirjoitetaan hoidollisia huostaanottoja, kun ei muuta keksitä.
että jo lastenneuvolassa on joku neurologisesti valveutuneempi työntekijä, joka osaa ohjata jatkotutkimuksiin, joskus jopa koulussa epäillään tilannetta, mutta ei likikään aina.
Ja joissakin psykiatreissakin on ymmärtäväisempiä ihmisiä, jotka tajuavat ohjata lapsen neurologille, mutta yleinen suuntaus on psykiatrien totaalinen tietämättömyys.
Joissakin paikoissa ovat suorastaan tukkanuottasilla nuo kaksi lääkäreiden ammattikuntaa. Vanhemmille on joskus sanottu, että 'jos sinne menette, ei ole enää meille takaisin tulemista'.
Kuinkahan meidän käy lähetteen saamisen suhteen.
koska nauttii uuden oppimisesta ja siinä mielessä koulu sujuu hyvin. Mutta ruokailu on yäk, hänellä aistiyliherkkyyttä myös maun suhteen, on mahdottoman tarkkaa mitä hän pystyy syömään ja kouluruuat eivät yleensä kuulu niihin.
Samoin kuulo on herkkä ja lapsi väsyy pitkään jatkuneessa metelissä, saa helposti päänsärkyä. Hänellä myös vaikeaa jos toiset koskettavat, tuuppivat, tönivät, tuosta johtuen välitunnit joskus melkoista riesaa. Tuo aistien ylikuormitus saa lapsen helposti hermostumaan, hän alkaa tiuskia toisille, mitä taas kavereiden vaikea sietää ja niin kierre epäonnistumiselle valmis. Kaverisuhteissa onkin sitten jos jonkinlaisia ongelmia, joita selvitellään aina kotona jälkeenpäin, harvemmin sattuu niin pahoja juttuja, joihin opettajaa ja toisten vanhempia tarvitaan.
Lapsi käyttäytyy jotenkin erilailla kuin kirjoissa kerrotaan "ammattilaisille", niin psykiatriselle joutuu tutkimuksiin, neurologisella käydään magneettikuvissa. Lapsellani oli sähkökäyrässä jotain "erikoista", mutta hoitavan lääkärin psykiatrin mukaan, sekin johtui kasvatuksesta, eli lapset otettiin huostaan, itse en edes ole keskustellut lääkärin kanssa. Nythän ei titenkään ole edes mitään mahiksia lasta saada yksityiselle tutkimuksiin.
lapselle aspergeri diagnoosin,saavat silloin korotettua hoitokorvausta.Vanhemmat eivät niihin tutkimuksiin pääse.
Sitten saadaan hoitomaksuja lisää, meiiläkin saavat erityiskorvausta kelalta ja kaupungilta vielä erikseen päälle. Mutta lasta "hoidetaan" psykiatrisena tapauksena, tilanne vaan pahenee. Kotona ollessaan oli ihana iloinen kilttikin lapsi, nyt kuulemma aivan mahdoton tapaus, tarvitsee esiliinan joka väliin. Kotona ollaan, lomilla, pärjätty hyvin ei ole mitään vaikeuksia, kun lapsi saa touhuta omiaan silloin kun haluaa, kaupassakin on yksinkin käynyt ja hyvin on mennyt. Mutta tuon testin mukaan aika vahvasti näyttäisi olevan aspergeria, siksi haluaisin lapseni oikeaan tutkimukseen, enkä tuonne missä nyt käy, eli ovat soskun kanssa kuin paita ja peppu, eli lausunnot tehdään aina niin että vika on meissä biovanhemmissa.
et nykysen käytännön mukaan ei pysty vaikuttamaan noihin sossujen ja sijareiden rikollisiin asenteisiin.
Mut vanhemmilla on oikeus vaikuttaa KAIKKIIN lapsensa elämään liittyviin asioihin!
No tottakai se As-diagnoosi yritetään saada ja sijareille rahat. Mutta kun se pitäis mennä sillä tavalla, että As-diagnoosin jälkeen lapsi kotiutetaan ja perhettä tuetaan elämään As-lapsen kanssa. Siihen nyt pyritään lisäämällä avohuollon tukea, saa nähdä miten käy.
Mut vastuuseen tuollaset sijarit ja sossut pitäis saada vääristä toimenpiteistään!
vanhempien lapsia huostaanototoilla.
Pitäisiköhän ehdottaa ja vaatiakin,
tähän uuteen työn alla olevaan lasten suojelu lakiin,
että jokainen lasten suojelun asiakkaaksi
tuleva lapsi, olisi tutkittava ihan ensimmäiseksi neurologilla, jos sosiaaliviranomaiset "ihmettelevät" ja ovat huolissaan lapsen/nuoren käytöksestä, käyttäytymisestä. Ja "jatkohoito" mahdollisissa neurolisissa sairauksissa, oireissa, hoidettaisiin niin että lapsi pysyisi omassa kodissaan, eikä joutuisi automaattiseti huostaanotetuksi.
hoidolliset huostaanotot olisi kiellettävä lailla.
Tutkimusvaatimuksesta olen samaa mieltä edellisen kanssa, samoin koko perheen kuntoutuksesta. Myös vanhemmille on jotain kurssin tyylistä, jossa mm. opetellaan suhtautumaan lapseen oikein ja tukemaan hänen vahvuuksiaan.
jopa syvästä autismista kärsivien lasten kohdalla n. 40 % oppii lukemaan asianmukaisella kuntoutuksella. Viime vuodet onkin asiantuntijoiden mielenkiinto suuntautunut lieviin autismitapauksiin tai esim. As-syndoomaan ja heidän riittävään kuntoutukseensa. Tiedetään jo, miten tulisi toimia, vain rahaa päättäjiltä puuttuu tuen, opetuksen ja kuntoutuksen järjestämiseen niin kotiin, tarhaan kuin kouluunkin.
Jokainen vastuuntuntoinen vanhempi siis ottamaan yhteyttä kansanedustajaansa tässä asiassa!
puuttumaan lääkäreiden väärään asennoitumiseen psykiatri-kunnan sisällä?
Jos poliisi ei puutu heidän rikoksiinsa, esim. lausuntojen kirjoittamiseen huostaanottoasioissa ilman, että näkee potilasta, niin Sosiaali- ja terveysministeriökö sen pitäisi olla vai Lääninhallitus vai mikä? Mutta kun nähty on, että Lääninhallitukset eivät puutu virkarikoksiin vaikka aihetta olisi, niin mitä asialle pystyy sitten tekemään?
Mielestäni on käsittämätöntä, että rikospoliisi ei ota tutkittavakseen valtion sisällä jonkin TIETYN ihmisryhmän rikoksia!!!!
Me kansalaisetko olemme viime kädessä ne, jotka sallimme heidän rikollisen toimintansa jatkumisen?
Ja entä suomalaisten psykiatrien tyyli vanhempien syyllistämisessä, vaikka kuten eduskunnassakin maaliskuussa tuli sanotuksi, että muualla maailmassa siitä ollaan luovuttu jo 50 vuotta sitten. Minun kohdallani tekaistujen syiden kaivelu alkoi lastenkodissa kun hoitosuhteen purku uhkasi kesken sovittua kaksivuotista hoitojaksoa. Lastenkotiin lähettämisvaiheessa psykiatrit eivät syyllistäneet, mutta pelko tuottoisan potilaan menettämisestä astui kuvaan mukaan, kun kieltäydyin viemästä lastani enää lastenkotiin.
Siis sain huomata, että lääkärit ja lastensuojelulaitokset vetivät meidänkin asiassamme yhtä köyttä. NIIN EI SAISI OLLA!
Ja entä tämä psykiatrien nihkeä tyyli antaa lähetteitä neurologisiin tutkimuksiin? Ovat kai nihkeitä, koska pelkäävät lapsen saavat neurologisen diagnoosin ja silloin vanhempien syyllistäminen loppuu, lastensuojelu ei saakaan tuottoisaa asiakasta itselleen. Jos taas lapsi pysyy psykiatrian piirissä, on hän toivoton tapaus, koska psykiatria ei pysty auttamaan häntä, ja hänet vaikeine oireineen lähetetään lastenkodin psykiatriselle osastolle tai vieläkin kauheampaan paikkaan. Ja raha liikkuu!
mikä liikkuu yhteiskunnalta yksityisille sijaishuoltopaikoille; erilaisille laitoksille, perhekodeille ja yksityislle sijaisperheille.
Rahasumma on todella valtava,
kriteerit ja seuranta rahan liikkumiselle
(=lasten huostaanotoille)
yhteiskunnan yhteisestä rahakukkarosta
bisneksen tekijöille ja pyörittäjille
(= tuloksen tekijöille) on aivan olematonta,
jos sitä on edes ollenkaan.
Lasten suojelun nimiin,
voi kuka tahansa "urpo" nykyisin antaa
mitä tahansa lausuntoja.
Riittää vain, kun lapsesta antavan TERVEYDENTILAN lausunnon tekijällä on
EDES JONKINLAISTA VIITETTÄ
(kaikissa lasten suojelutapauksissa ei edes sitäkään)
lasten terveydenhuoltoon, kasvatukseen tai muuhun vastaavaan liittyvää koulutuksesta.
Todella ajattelematonta,
lyhyt näköistä ja
ala-arvoista
lasten suojelua.
Ja meidän kaikkien yhteisillä rahoilla;
lapsi bisnestä.