Eilen oli tekstikanavalla jotain juttua siitä, että lukion opinto-ohjaus ei toimi sillä puolet opiskelijoista ei tiedä mitä haluaisi opiskella lukion jälkeen, siis jonkun tutkimuksen mukaan. Luku kuulostaa aika suurelta, mutta en ihmettele sillä olen itse lukion toisella eikä kaveripiiristäni oikeastaan kenelläkään ole kovin satavarmoja suunnitelmia jatkon suhteen. Meidän lukiossa on reilut pari sataa opiskelijaa ja yksi päätoiminen opo. Kahden vuoden aikana en ole kertaakaan puhunut jatko-opintoihin liittyvistä asioista tämän ihmisen kanssa. Kovasti se meidän opo mainostaa sitä, että saa tulla juttelemaan, mutta musta tuntuu aina jotenkin ärsyttävältä mennä sinne, täysin ventovieraan ihmisen luo. Ja eihän opinto-ohjaajat edes voi suoraan sanoa, että sinusta tulisi loistava lääkäri, opettaja, pappi jne. Onkin käynyt mielessä onko opinto-ohjaajilla ylipäänsä mitään virkaa, hakupaperit kyllä jokainen valistunut ihminen osaa itse täyttää ja pistää postilaatikkoon. Menee tuossakin ammatissa monen vuoden yliopistokoulutus täysin hukkaan! Eikä noista opon tunneistakaan ainakaan minulle mitään hyötyä ole ollut, sillä asioita käsitellään todella yleisellä tasolla; joka tunti niitä samoja juttuja itse asiassa. Mun mielestä opinto-ohjauksessa pitäisi keskittyä enemmän jokaisen itsetuntemuksen lisäämiseen ja itsenäiseen tiedonhakuun. Turha kai sitä on opon luo vaivautua kysymään valintaperusteista, kun ne löytää ite paljon nopeammin netistä tai valintaoppaista. Ammatinvalintapsykologeista olisi luultavasti paljon enemmän apua pähkeileville nuorille. En nyt tiedä oliko tässä mun kirjoituksessa mitään järkeä, mutta olisi kiva vaihtaa lukiolaisten kokemuksia tästä aiheesta.
Opinto-ohjauksessa puutteita?
mietiskelevä
5300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve!
Mukava kuulla kokemuksistasi. Toimin itse opona.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koulutusjärjestelmämme ei pysy mukana kehityksessä. Uskon, että te lukiolaiset tarvitsitte uravalintoihin liittyvien päätöstenne tueksi paljon enemmän niin tietoa itsestänne kuin erilaisista vaihtoehdoistakin. Ainekeskeisessä oppilaitoksessamme jokaiselle opettajalle oma opetettava aine on se kaikken tärkein ja usein ylioppilaskirjoitukset se kaikkein tärkein tavoite. Näin opona koenkin, että olisi hienoa, jos tulevaisuutenne suunnittelusta kiinnostuttaisiin koko koulun tasolla.
Opinto-ohjaajan työnkuva on hyvin moninainen. Siihen kuuluu paljon sellaista, mistä opiskelija ei tiedä laisinkaan. Resurssit ovat hyvin alimitoitetut. Olen itse tehnyt uravalintoihin liittyvää ohjausta omalla ajallani ilman korvausta.
Olen kanssasi samaa mieltä ohjaustunneista. Koska uratoiveet ovat jokaisella hyvinkin erilaiset, tunnit ovat joissakin kouluissa yleistä infoa ja tiedottamista varten. Opetussuunnitelma ohjaa myös opotunteja niin, että käsiteltäviä asioita olisi muitakin kuin jatko-opinnot ja kun vielä ottaa huomioon, miten vähän tunteja ylipäätään on, niin kovinpa hankalaa on erilaisten jatko-opintovaihtojen läpikäyminen.
Lukion ohjauksessa saattaa epäilemättä olla puutteita. Ohjaus ei koulussa ole kuitenkaan vain opon koulutukseen liittyvä ongelma.
Opon juttusille ei voi ketään pakottaa. Opo tekee työtä omalla persoonallaan ja hänestä itsestään riippuukin paljon millaisen roolin hän kouluyhteisössä ottaa, toisin sanoen kuinka helposti lähestyttävä hän on jne. Uravalintaratkaisuihin vaikuttavat niin monet asiat ja joskus opiskelijasta voi tuntua hyvinkin turhauttavalta, kun hän ei opolta saa tietoa, mikä hänestä voisi tulla. Sama koskee ammatinvalintapsykologeja. Me opotkaan emme ole selvännäkijöitä ja vaikka olisimmekin =) niin ehkä parhaimmat päätökset ovat kuitenkin niitä päätöksiä, jotka itse olet tehnyt ja vielä itsellesi osannut perustellakin. Opo on usein se ihminen, jonka avulla alat pohtia valintojasi.
Menehän rohkeasti opon juttusille!
Oli mukava lukea viestisi, etenkin koska toimit itse opona. Ihan tottahan se on, että ei opot ongelmalle mitään voi, sillä eiväthän he päätä ohjaustuntien määrästä. On kai se lukiolaisten liito tainnut joskus esittääkkin, että opon tunteja pitäisi lisätä. Tuntien lisäyksellä ja opojen määrän lisäämisellä saataisiin varmasti vähennettyä opintonsa keskeyttävien opiskelijoiden määrä, mistä olisi etua niin itse opiskelijoille, että koko valtiolle. Tuntuu vaan niin pöljältä, että jotkut valitsevat ammatin jonkun pienen mainoslehtisen perusteella!
Juu, ehkä minäkin jossain vaiheessa uskaltaudun opon juttusille, vaikka se ei tunnu kovin tärkeältä, sillä netistä löydän kaiken haluamani tiedon, paitsi sitä onko ammatti minulle varmasti se oikea. Valinnan tekeminen vaan on niin vaikeaa, kun aina joutuu luopumaan jostakin asiasta. Aurinkoista kesän jatkoa!
saataisiinkin lisää, niin sitten pitäisi vielä joka paikkaan saada niitä päteviä opoja. Niistä on melkoinen pula, kuulemma.
Juu niistä tuntuu olevan pula, ja usein opon hommia hoitaa jonkun aineenopettaja sivuhommanaan. Tuli vaan mieleen, että miten oli opinto-ohjauksen laita joskus 80- ja 70- luvuilla tai aiemmin? Oliko silloin yleensä olemassa jotain opoja? Tiedonsaanti oli varmaan huomattavasti rajoittuneempaa, sillä ilman nettiä ainakin mun tietoisuuteni eri koulutusmahdollisuuksista olisi huomattavasti vähäisempää.
Niin, aikaisemmin käsittääkseni kouluissa oli ammatinvalinan yhteysopettajia. Valittavana olevien vaihtoehtojen määrä on nykyään suuri. Yhteiskunta on monessa suhteessa turvattomampi ja kuitenkin nuorilta odotetaan yhä enemmän itsenäistä päätöksen tekoa. Lapsia kasvatetaan siihen, että he itse päättävät ja valitsevat kaiken mahdollisen. Tämä tuskin lisää turvallisuuden tunnetta.
Opona työskenneltyäni olen tässä muutaman työvuoteni kuluessa huomannut, että nuoret pelkäävät yhä enemmän riskin ottoa ja sitähän valinnan tekeminen usein vaatii. Pelätään epäonnistumista ja ehkä myös sitä, ettei saavuteta niitä tavoitteita, joita joskus (=usein) ulkopuolelta asetetaan.
Valtiovalta yrittää monin keinoin puuttua mm. opiskelujen keskeyttämisiin ja hidastumiseen unohtaen kuitenkin samalla miettiä syitä epävarmuuteen. Nämä muutokset ajavat nuoret mielestäni yhä tiukemmalle.
Koen kovin tärkeänä keskustelun ohjauksen merkityksestä ja uskon sen olevan kansantaloudellisestikin ajatellen erittäin merkityksellistä. Monesti opiskelijoiden vanhemmat valittelevat työssäjaksamiseen liittyviä asioita. Mietinpä vain, miten työssäväsyminen on yhteydessä puutteelliseen opinto-ohjaukseen.
Sinulle lukiolainen vinkiksi näin alkumatkasta, mieti hyvin perusteet, miksi jollekin alalle hakeudut ja muista, ettei loppujen lopuksi ole olemassa huonoa valintaa. On vain valintoja, jotka ohjaavat suuntaasi tällä hetkellä. Elämää ei aina pysty (onneksi) ihan tarkkaan suunnittelemaankaan. Tärkeintä on pyrkiä aidosti kuuntelemaan itseään.
Hyvää kesää toivotellen,
opo