Meillä 3 lasta,
ja yllätyin kun he tulivat eilen säteillen kotiin toikkiensa kanssa.
Nuorin sai todistukseen vain neljästä aineesta numerot,
ja kaikki ysejä.
Keskimmäisellä vaan yseja ja kymppejä, ja keskiarvo 9,5 :)
Vanhin sai stipendin, ja keksiarvokin oli hyvä, 8,5.
Äiti saa olla tosissaan ylpeä :)
Yhtään 4, 5 tai 6 en ole joutunut toikkareissa koskaan näkemään.
Keneltä lie lapset perineet lahjansa, minulta ei ainakaan. Isältä kai ;)
Millaisia yllätyksiä teille tuli??
Ikäviä vai iloisia?? :D
Hanna
ja yllätyin kun he tulivat eilen säteillen kotiin toikkiensa kanssa.
Nuorin sai todistukseen vain neljästä aineesta numerot,
ja kaikki ysejä.
Keskimmäisellä vaan yseja ja kymppejä, ja keskiarvo 9,5 :)
Vanhin sai stipendin, ja keksiarvokin oli hyvä, 8,5.
Äiti saa olla tosissaan ylpeä :)
Yhtään 4, 5 tai 6 en ole joutunut toikkareissa koskaan näkemään.
Keneltä lie lapset perineet lahjansa, minulta ei ainakaan. Isältä kai ;)
Millaisia yllätyksiä teille tuli??
Ikäviä vai iloisia?? :D
Hanna
Vastaukset 11
Vanhimmat
katoppas, sehän on noussut joululta,ja jumppakin sehän on hyvä!
Ei kai ne meitä varten niitä todistuksia tuo, vaan itseään varten. Tietenkin saa olla ylpeä, en mä sitä tarkoita, mutta pitää löytää kaikille se hehkutus, edes jostain. Ei kaikki voi olla yhtä hyviä. Ja vertailla ei kannata,kaikki etenee omaan tahtiinsa.
13v kasille siirtyvä poika,keskiarvo n.7,5 liikunta nousi ysiin ja joku aine laski seiskaan ja fysiikka on kutonen jne.Äiti on täysin tyytyväinen.
9v kolmoselle siirtyvä tyttö,rastit ensimmäisessä tai toisessa ruudussa joku myös kolmannessa ja äiti edelleen tyytyväinen.
Jokainen lapsi on jaksanut käydä koulua pitkän talven ja ahkeroineet vanhempien mielestä tarpeeksi. Todistukset ok. Kaikkia kiitetään ja hehkuttamisen aihetta loytyy jokaisesta, kuten edellä joku kirjoitti.
Ongelmia syntyy mummolassa. Ovat kiinnostuneita todistuksista ja kyllähän niitä näytetäänkin, mutta kun he vertaavat lapsia toisiinsa. Yhden numerot ovat ylitse muiden selvästi (ka 9,5) ja kyllähän hän tunnustusta ansaitseekin, mutta ei toisten kustannuksella. Sitä eivät mummulassa ymmärrä. Toisten lasten ihan kelpo tulokset haalistuvat huonoiksi tämän yhden rinnalla. Se on väärin.
No hyviähän ne oli...musiikki ja käsityö ainoat seiskat. Eivät taida kovin taiteellisia olla, mutta ei se mitään, ei äippäkään ole ja hyvin on pärjätty.
Pojalla oli hyvä, oikein hyvä, todistus. Mutta pääasia, että sai numerot, jotka ansaitsi.
Näytinpä sitten omaa vanhaa peruskoulun päättötodistustani, jossa komeilee keskiarvo 8,2. Ja olin kuulkaas ihan ylpeä tuosta keskiarvosta aikoinaan.
Poika katseli keskiarvoa ja kysyi, että "Pääseeks tuollaisella keskiarvolla johonkin?"
Äiti siinä sitten nolona, että "No, opettajaksi ainakin pääsi."
Hyvää kesää kaikille ihanille oppilaille. Hyvistä numeroista voi iloita, huonoja voi korottaa.
kiitollinen ja onnellinen. Neljä lasta koulussa. Kolmella keskiarvo yli 9:n, nuorimmalla rastit vasemmassa laidassa, paitsi yksi. Yksi vielä odottee koullun pääsyä.... :D
vaikeuksia kirjoittamisessa ;D
iloisesti kun toivat torkat kotiin;)) Kaikkien numerot olivat viime vuodesta nousseet ja huonoin numero oli 7;O)))
sun lapset ookkaan neroja,mä kun niin luulin. Päästelevät suustaankin niin viisaita että painoonkin asti melekein kelepaavat...
onnellisia ja tasapainoisia ? Ei saa erehtyä sulkemaan silmiään ja luulemaan hyvän keskiarvon olevan ns. hyvän ihmisen mitta.
Olisivat onnellisia ja tasapainoisia edes suurimman osan aikaa... Elämä kun paiskoo eteen jos jonkinmoista ongelmaa joskus ihan tuosta vaan, joskus myös vähän itse avitettuna.
Pidän joka vuosi tuon suuntaisen palopuheen omille oppilailleni. Koska minun on pakko antaa numeroita, niin kaiken varalta pidän myös palopuheen oppilailleni siitä, että numerot ovat vain numeroita, eikä niitä saa ottaa liian tosissaan. Voi olla onnellinen ja ylpeä hyvästä/hyvistä numeroista ja toivon että huonommista numeroista joku saa kimmokkeen olla ahkerampi. Mikään numero ai kuitenkaan ole annettu ihmisarvosta. Siitä kaikki saavat kympin, jos se todistuksessa olisi :) Ja monta muuta tärkeää taitoa ei mainita koulutodistuksessa. Se mittaa vain hyvin pientä elämän osa-aluetta - onneksi.
Kuitenkin äitinä olen onnellinen, että lapseni ovat hyviä oppimaan asioita. Ajattelen, että se ehkä tasoittaa tai helpottaa elämän tietä ainakin joissakin tilanteissa. Ammatinvalinta on laaja, eikä työ ole vähäinen asia. Elämän eväinä kuitenkin pitää olla myös aimo annos sisukkuutta ja pettymysten sietokykyä, eikä huumorikaan ja itselle nauramisen taitokaan olisi pahitteeksi.
Eiköhän tämä riitä juhannukseksi.
Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti! Toivottavasti kukaan ei huku.