Ulos

...että minut töpeksittiin ulos kaapista ennenaikaisesti (ja vieläkin sitä on liikkeellä).

Kaikki lähti epäilyksistä ja sipinöistä työpaikalla. Sitten se levisi naapurustoon. Sain alakerran rapun oveen lapun, että "rumat lesbot kokoontuvat (baarin nimi)". Eräs nainen kävi keskellä kirkasta päivää minun kimppuuni kadulla. Työpaikalla olin siivoojan ohella viimeinen joka sai tietää asioista. Pomo halusi puhua minun kanssani minun "ongelmastani" ja kun minä en halunnut puhua käski yhden alaisen hieman pitää silmällä mitä minä vapaa-ajallani puuhailen.
jne...

=täysimittainen painajainen.

Muutin lopulta käytännössä pois. Asunto on minulla lähinnä posteja varten ja sitä varten ettei tarvitse mennä hotelliin nukkumaan jos tulee heitetyksi ulos yöpaikasta.

Enkä silloin edes vielä tiennyt olevani lesbo, minulla vain oli mietintämyssy päässä.

Sen jälkeen ei ole mitään syytä enää tulla ulos, tunnelma on jotenkin lätsähtänyt. Ihan kuin kutsujen yllätys olisi kerrottu etukäteen. Nyt minä mietin pitäisikö paljastunut yllätys pitää piilossa vaiko paljastaa, kun vahinko on jo tapahtunut.

Oho, enpä enää ikinä luottaisi sinuun ystäväiseni!

Seurustelin kaapissa olevan naisen kanssa. Ei siis kertonut kavereilleen, perheelleen jne.
Ei mukava tunne! Elimme lesbo suhdetta neljän seinän sisällä, ulkopuolella hän käyttäytyi minua kohtaan kuin kaveri.
En kestänyt itse tilannetta, mutten kuitenkaan paljastanut sitä hänen kavereille tai perheelleen. Lopetin suhteen.

Itse olen tullut kaapista, mutten pidä tarpeellisena kertoa sitä kaikille! Töissä en kertonut pomolleni lesboudesta, sen teki työkaverini (hetero). Se ei tuntunut mukavalta, koska en pomoni kanssa keskustele henkilökohtaisista asioista muutenkaan. Miksi minun pitäisi kertoa hänelle ennemmän, kuin tiedän hänestä. Olin pettynyt kaveriini hetken, hän vain ajatellut asiaan minun kantiltani.

Ehkä on syytä pyytää anteeksi ystävältäsi, mutta ihmisethän tekevät erehdyksiä!
Eiköhän ystäväsikin sen tajua, kunhan annat hänelle hiukan aikaa totutella tilanteeseen. Hän varmasti huomaa ettei kaapista poistuminen muuta juuri elämää muuten, kuin on ehkä helpompi olla.
Ei ainakaan tarvitse varoa sanojansa joka lauseessa.

mittainen paljastus, jonka ehkä(?) haluat itse tehdä sinulle sopivana aikana ja ympäristössä sopiville ihmisille. Jos niinkuin kuvittelisit että vaihtaisitte osia ystäväsi kanssa samantapaisessa tilanteessa.

Todella reilua sinulta! Jos pidät itseäsi hänen ystävänään, luulisi ystävyytenne olevan sinulle enemmän arvoinen ja sinun tajuavan aloittaa edes todella pyyteettömästä anteeksipyynnöstä? Olen käsittänyt ystävänpalveluksen näemmä ihan väärin.
En itse elele millään lailla kaapissa, mutta on tottavie jokaisen oma asia päättää keille ja milloin kertoo esim omasta seksuaalisuudestaan, jos on kertoakseen. Vaikka rakas tyttöystäväni on kaapissa ja elämämme vaikeutuu sen seurauksena moniltakin osin, ei mieleeni tulisi koskaan olla niin epäkunnioittava häntä kohtaan että kertoisin asiasta jollekulle. Vaikka minua loukkaa, ettei minua oikeastaan ole olemassa hänen tyttöystävänään kuin neljän seinän sisällä (ja sielläkin hänellä meinaa välillä jäädä kaverivaihdepäälle).
temppusi oli hieman halpamainen, eikä ainakaan osoittanut minkäänlaista kunnioitusta, mikä lienee ystävyyssuhteen kulmakivi. Ystävät ansaitaan!

Tulin ulos parhaimmalle kaverilleni ja hän lupasi käsi sydämellä ettei kerro kenellekkään.
Mutta kun sitten keräsin rohkeutta ja kerroin muille ystäville niin kaikki sanoivat, et joo he tietävät jo. Ilmeni, että "paras" kaverini oli kertonut kaikille... aivan kaikille. Anteeksi ei ole vieläkään pyytänyt vaan selitellyt vain, et tarkoitus oli vain auttaa mua. Miten muka autto, etten ite päässyt kertoon kavereille ja käymään sitä "prosessia" ite läpi.
Hengaillaan vielä kun on yhteiset kaverit ja aina välillä käydään kahvilla, mutta kyl se luottamus on mennyt kokonaan. :(

heti anteeksi täydestä sydämestäni ja monta kertaa yrittänyt selittää. Tietenkää siinä ei selitykset auta mutta pakkohan minun on jotain yrittää tehdä. Olen kyllä mielestäni ollut hyvä ystävä ja olen monelle sitä, voitte uskoa kuinka pahalta tuntuu.
Asutaan vielä naapureina ja haluisin vain mennä, halata ja pyytää anteeksi kasvotusten mutta hän sanoi, ettei vielä voi nähdä :( Sentään ilmoitti jotain itsestään.

shit happens 2 all of us! Älä hätäile, jos se on tosi ystävä niin antaa kyllä anteeks. Kukaan meistä ei ole erehtyväinen. Turha täällä on lyödä lyötyä koska tapahtuneel ei mitään maha.