Kerrohan jotain

Lapsena teimme voikukkapalmikkoa ja todisteena on valokuva jossa se yletti mummolan katolta maahan asti:)
Nyt ne on vaan rikkaruohoja joissa on pahuksen sitkeät ja pitkät juuret.

- voikukan...seon, seon, seon, seon keltainen!

vanhempana yhdistin voikukan maidin moneen asiaan

Lapsena tein voikukista spagettia leikkeihini, jos varren suikaleita kastelee purkissa, niin se käyristyy rullalle ja siitä saa oivallista leikkispagettia. Ei muuta kun kattilalle kiehumaan ja kotista leikkimäåän.

Voikukka kertoo voimasta leviämis kiireydellään ja sitkeydellä, kun sitä on melko mahdoton hävittää. Sen voiman haluaisin itselleni, ettei mikään minua lannistaisi vaan voimakkaampana vuosi vuodelta menisin eteenpäin.
Voikukan väri on kuin aurinko, häikäisee kauneudellaan ja oikeasti katsoessaan huomaa kuinka pehmeä ja symmetrisen kaunis täynnä terälehtiä se on.
Voikukka tuoksuu hyvälle ja tartuttaaa nenään ihanaa keltaista siitepölyä.
Voikukan maidosta jää ihana kehä vaatteelle joka ei pesussakaan lähde pois ja sitä on kiva löytää jostain vaatteesta talvella muistellen kesää.
Voikukassa on vähän ötököitä ja ne on helppo ravistella pois ja voi tehdä krassin päähän.
Itselläni on joka päivä voikukkia maljakossa keittiön pöydällä.
Liian vähän arvostettu kukka. Itse nautin kesästä ja voikukka nurmikosta.
Voikukka on myös hyvin esimerkillinen, se nukkuu säännöllisesti, joten sitä ei voi poimia silloin kun se nukkuu, muuten se ei avaa silmiä hivelevää kukintoaan ollenkaan. Niin hauras, mutta niin vahva. Ehkä se juuri onkin sen vahvuus, tasapainoinen kokonaisuus.

voikukan varresta saa soivan katkeranmakuisen pillin.Kun väsää niitä monta ja puhaltaa yhtäaikaa, saa aikaan moniäänistä pörinää.
lienee sukua itkupillille tämä soitin.
siis katkaise varresta pois kukka ja juuripää.käytä noin keskiosa varresta litistä hiemnan puhalluspäätä ja niistä varovasti maitiaisnestetteä pois. jos ei soi pätki ja muotoile vartta uudelleen.
Ja ei kun soittelemaan :)