Heippatirallaa!
Minulla on 5 kk:n ikäisenä "sosiaalitapauksena" minulle tullut nyt 1,5 vuoden ikäinen rottisnarttu. Minulla on kolme muunrotuista koiraa, jotka ovat "juttelevaa sorttia" ja rottis ajattelee jokaisen röhähdyksen tappelun haastamisena ja temperamenttisina koirina pienemmät alkavat uhittelemaan rottikselle ja tappelu tulee. Eli rottis ei ole näiden muiden koirieni kanssa.
Olen harkinnut kaverin hankkimista rottikselleni, pentua, rauhallista rotua. Nuorten urosten kanssa rottikseni on leikkinyt ja tullut hyvin toimeen, kaikki koirat eivät kuitenkaan leikkikaveriksi kelpaa vaan hampaita näytetään heti, pelkoa selvästi kun koira piiloutuu heti taakseni jos se epäilee nuuskimaan tulevan koiran olevan uhka.
Nyt kaverini ilmoitti luopuvansa 2 vuoden ikäisestä rottisuroksestaan. Narttuni ja tämä uros eivät ole tulleet keskenään juttuun,kerran vain kokeiltu, remmissä, oman narttuni aloittaessa rähinöinnin. Lenkkeillä ei voi yhdessä tms. pikkuhiljaa totuttamista kun rottisuroksen remmiinopetus on mennyt vähän päin prinkkalaa ja se halutessaan vie taluttajaansa kuin vierasta sikaa.
Tarjoaisin mielelläni kodin tälle kaverini rottispoijalle, mutta mitenhän edes yrittää totuttaa näitä kahta toisiinsa? Vinkkejä? Vireiset tarhat ja sitä rataa? Jos jossain välissä uskaltaisi kokeilla irti pitämistä yhdessä niin mitä jos tulee tappelu, miten laumallinenkaan ihmisiä saa kaksi rottista irti toisistaan?
Pahoittelen epäselvää tekstiä, pikapikaa töissä kirjoitettu!
Minulla on 5 kk:n ikäisenä "sosiaalitapauksena" minulle tullut nyt 1,5 vuoden ikäinen rottisnarttu. Minulla on kolme muunrotuista koiraa, jotka ovat "juttelevaa sorttia" ja rottis ajattelee jokaisen röhähdyksen tappelun haastamisena ja temperamenttisina koirina pienemmät alkavat uhittelemaan rottikselle ja tappelu tulee. Eli rottis ei ole näiden muiden koirieni kanssa.
Olen harkinnut kaverin hankkimista rottikselleni, pentua, rauhallista rotua. Nuorten urosten kanssa rottikseni on leikkinyt ja tullut hyvin toimeen, kaikki koirat eivät kuitenkaan leikkikaveriksi kelpaa vaan hampaita näytetään heti, pelkoa selvästi kun koira piiloutuu heti taakseni jos se epäilee nuuskimaan tulevan koiran olevan uhka.
Nyt kaverini ilmoitti luopuvansa 2 vuoden ikäisestä rottisuroksestaan. Narttuni ja tämä uros eivät ole tulleet keskenään juttuun,kerran vain kokeiltu, remmissä, oman narttuni aloittaessa rähinöinnin. Lenkkeillä ei voi yhdessä tms. pikkuhiljaa totuttamista kun rottisuroksen remmiinopetus on mennyt vähän päin prinkkalaa ja se halutessaan vie taluttajaansa kuin vierasta sikaa.
Tarjoaisin mielelläni kodin tälle kaverini rottispoijalle, mutta mitenhän edes yrittää totuttaa näitä kahta toisiinsa? Vinkkejä? Vireiset tarhat ja sitä rataa? Jos jossain välissä uskaltaisi kokeilla irti pitämistä yhdessä niin mitä jos tulee tappelu, miten laumallinenkaan ihmisiä saa kaksi rottista irti toisistaan?
Pahoittelen epäselvää tekstiä, pikapikaa töissä kirjoitettu!
Vastaukset 19
Vanhimmat
ainakin kokeilla jossain paikassa silleen,että lasketta uroksen ja nartuin irti ja annatte tutustua toisiinsa. Uskoisin että uros ja narttu tuskin kovin kovasti edes tappelee. Itsellä on 2-vuotias uros rottis ja kaverilla 3,5v narttu niin ensitapaaminen noillakin oli vähän hankala.(puoli vuotta sitten tavanneet) Sitten vaan laskettiin ne aidatulla pihalla irti ja hetken ne siinä toisilleen irvisteli sun muuta. Tilanne loppui siihen kun narttu pisti uroksen maihin ja sen jälkeen on tullut todella hyvin juttuun,.
Hurjaltahan tuo kuulostaa (kerran 20 minuuttia pienehköä seropia rottikseni suusta irrottaneena...), mutta tätä samaa keinoa toinenkin kaverini suositteli. Mutta hirvittää että jos ne saa toisensa revittyä henkihieveriin tai ainakin paikattavaksi asti...? Ei meinaan räminäpurkit, kaivollinen vettä tai yksinkertaisesti koiran repiminen pois tilanteesta auta tositappelutilanteessa!
No olisko parempi että paikkana olisi koira-aitaus vai jomman kumman oman pihan aitaus?
Kyllä uroksen ja nartun pitäisi oppia olemaan yhdessä ilman mitään kuolemaan johtavaa rähinää.
Eka kohtaaminen mielummin neutraalilla maaperällä, jotta kummllakaan ei olisi mitään reviirimeininkejä, vaan ihan omillaan ovat.
Samalla pidä huoli, että koirat ei pyöri ihmisten jaloissa, vaan kauempana.
Noilla alkuun, eiköhän se siitä...
Kiitos neuvosta. Kyllä minustakin hullulta tuntuu että uros ja narttu toisensa "tappaisivat", mutta pelko pahasta vahingoittumisesta kytee, kun ei niitä irti toisistaan saa jos rähäköinti menee liian pitkälle.. Mutta pitää yrittää!
ja keskittyisin jo olemassaolevan koiran kouluttamiseen ja kasvatukseen. Jos nyt on ongelmia jossain asioissa, jatkossa sinulla on tuplaongelmat.
Koiralla oli kyllä ongelmia kun se minulle tuli, rähisi ihmisille, toisille koirille, pelkäsi hysteerisesti kaikkea ja kaikkia. Nyt koira on lähestulkoon täydellinen, ei mitään noista edellämainituista, vieraille taloon änkeäville ihmisille vähän pörhistellään mutta kahden minuutin päästä se istuu jo vieraan sylissä jos ja kun se osoittautuukin mukavaksi hepuksi! Se, että koira ei anna kaikkien tulla nuuskimaan ei mielestäni ole ongelma, ei koiran tarvitsekaan pitää jokaista vastaan tulevaa koiraa potentiaalisena leikkikaverina. Eikä rottweilerin tarvitse hyväksyä jokaista taloon änkeävää ihmistäkään varauksetta, mielestäni koirani on oikein hyvin käyttäytyvä ja rotutyypillinen käytökseltään.
sopeutumisessa. Narttu on vasta 1,5v ja kasvamassa aikuisen koiran mittoihin. Siihen keskeneräiseen kehitykseen haluat uroksen, joka sekin on kesken kehitykseltään. Molemmat vaativat paljon sitoutumista ja aikaa erikseen. Ja sitten siihen lisäksi tämä yhteiselo. Jos haluat haasteita, ok. Minä en haluaisi noin isoa haastetta. Kukin taaplaa tyylillään.
No itse asiassa olen joskus ajatellutkin haenko oikein tarkoituksella haasteita ja sitä kautta ehkä myös ongelmia.. Nämä muut koirani on myös otettu monen mielestä vailla mitään järkeä, puolivahingossa ne ovat meille tulleet, ensimmäistä lukuunottamatta. Ensimmäisillä koirillani oli vajaa puoli vuotta ikäeroa. Ei mitään ongelmia, tosin toinen koira lähti mieheni mukana kun erosimme. Seuraavat narttuni ovat 2v. ja 3v. Eli ikäeroa ei juuri ollenkaan. Eikä ongelmia. Kolmas taloontulija oli piesty ja potkittu uros. Päässä viiraa jo ikänsäkin takia sen verran että saa ennalta-arvaamattomia raivonpuuskia joten en pidä sitä muiden koirieni kanssa. Vihaa ja pelkää vieraita ihmisiä, minä ja siskoni ainoita joihin luottaa ja on kuin unelma. Rottisnarttu tuli minulle 5 kk:n ikäisenä, täysin sosiaalistamattomana, perheen lapsia purreena ja myös fyysisesti sairaana. Otti yhteen tämän mieheni mukaan lähteneen koiran kanssa niin lujasti että nyt 2 v. narttuni pelkää tätä rotikkaa niin paljon että pörhistelee heti sen nähtyään ja siitä tulee näiden kahden välillä sota. Eli koirani ovat kolmessa "osassa".
Tässä taustoja. En siis ole oikeastaan koskaan elänyt "normaalisti" koirieni kanssa, että niitä on se yksi sohvallamakoilija... Olen tottunut vaikeisiin tilanteisiin. Ja olen myös oppinut järjestämään aikani niin että jokainen koira saa mahdollisimman paljon aikaani ja aktiviteetteja. En näe mahdottomana ajatuksena pitää rotikkaurostakin tässä laumassa, enkä kyllä osaa ajatella sitä niinkään että näiden kahden kehitykseen jollakin tapaa vaikuttaisi se että molemmat ovat nuoria, negatiivisesti ainakaan.
Kiitän kuitenkin varoituksesta. Joka päivä tätä asiaa olen puntaroinut, enkä vieläkään ole aivan varma alanko edes yrittämään.
Kun on tuosta aiheesta tullut hieman hommattua kokemusta, niin varalta pari juttua.
Helpoin tapa erottaa on, molempia takajaloista kiinni ja vedetään irti(jos ei tuo riitä, niin käännetään ympäri ja vedetään).
Jos on on yksin kahden tappelevan koiran kanssa, niin ongelma onkin sitten melkolailla pahempi.
Tässä olisi syytä saada koirilta näköyhteys poikki(ulkona ehkä hieman hankalaa), esim. ovea hyväksikäyttäen.
Yksin väliinmentäessä kannattaa tosiaan käyttää harkintaa, koska siinä tulee aika helposti näpeille.
Toisaalta aika kurjaa on katsella sitä, kun koirat repii toisiaan riekaleiksi, eli kaipa sitä taas itekkin tulisi väliin mentyä...
ota vaan lisää koiria. Siitähän ne ongelmat vähenevät. Eiks vaan. hah hah
Mikä syy sinulla on hankkia lisää koiria?? Sittenhän noita olisi jo viisi. Mihin tarkoitukseen koirasi on hankittu? Ei ilmeisesti ainakaan mihinkään harrastukseen päätellen siitä miten olet koiriasi keräillyt.
Rottweiler on palveluskoira. Jospa ensin tutustuisit niihin harrastemuotoihin,joita voit nykyisen koirasi/koiriesi kanssa harrastaa.Ja voi olla,että nykyiselle laumallesi pystyt jotenkin aikaasi jakamaan. Mietipä ,olisiko tuon urosrotikan kuitenkin parempi olla perheessä,jossa se ei joudu kilpailemaan neljän muun koiran kanssa omistajansa ajasta.........
En myöskään voi ymmärtää,mitä järkeä on pitää hengissä koiraa,joka "pelkää ja vihaa" vieraita ihmisiä. Mahtaa olla melko stressaavaa elämää koirallasi,kun tähän vielä lasketaan lisäksi omien koiriesi väliset jännitteet.
Tuskin tuossa koirien parasta on ajateltu,ennemminkin sitä mikä itsestä tuntuu mukavalta,tai mielenkiintoiselta ja jännittävältä.
Mutta on paljon perheitä joissa on 3,4,5 jopa 8 palveluskoiraa...
Me ihmiset ollaan erillaisia, toisille tuottaa hankaluuksia kouluttaa ja hoitaa yksi koira, toisille simppeliä on pyörittää neljää koiraa treeneissä jne.
Itse en koe mitenkään hankalana useamman koiran pitämistä/kouluttamista/hoitamista...
Me ollaan erillaisia, jos treeneissä käyt niin olet varmaan huomannut et hyvin monella on kontissa enemmän kuin yksi koira, harvemmin siellä on kahta enempää, mutta kotona voi odottaa toinen samanlainen parivaljakko.
Kyllä mulla ainakin kulkee hukat treeneissä kimpassa...no nyt ei kun eläkkeellä vanhin on, mutta sit kun uusi tulokas saapuu, kulkee se mukana ja vuoron perään otan molemmat, koira kerrallaan kun treenataan...jälkiä voi tehdä kotona, tottista ottaa missä vain millon vaan ja hakuja voi treenata piilottamalla kaverit mettään;)...
Voi pojat, ei pidä heti ruveta mustamaalaamaan.
Kun ei ihmisestä muuta tiedä kuin että hänellä on paljon koiria.
et todenteolla kahden ison koiran repiminen toisistaan irti ei kaksisteenkaan ihan helppo nakki ole...ainakaan silloin kun kyse on tappomeiningistä..kaksi narttua tuli kerran eroteltua...toisen sain takajaloista riuhtastua irti toisen kurkusta ja kun toinen oli taas päälle tietysti tulossa sai kaverini sen tempaistua mukaansa...no omani sain komennettua syrjempään ja vein toiseen huoneeseen ja tämä toinen osapuoli lähti haipakalla kohti el.lääkäriä...(sakuista kyse)
Tässä taannoin omani uros(saku) tällä kertaa sai köniinsä uros rotikalta...uroksen omistaja ei muuta osannut tehdä kuin huutaa ja kiljua ;) minä kyllä kans säikähdin et mitenkäs nyt kun ukot pyörivät ja hyörivät silleen et oli vaikeeta niistä kiinnikkään saada mut onneksi sitten sain omani hännästä vedettyä pois ja samaan aikaan tietysti rotkun omistaja kiskaisi omansa pois...
Tuossa tilanteessa koira ei kato ketä se puree...
Omani taas, narttu ja uros kun yhteen ottivat niin yleensä menen ihan lähelle ja karjasin jotta perkelekö siinä taas on ja kun ne siitä hätkähtivät voip ottaa kaulapannasta kiinni ja komentaa molemmat matkoihinsa tai jos kovin pahalta näytti niin sit mänin suoraan väliin ja uroksen tempasin villoista poikkeen ja sit mänin heidän väliin seisomaan ja antelin ärräpäitä hyvin paheksuvasti, nolona luikkivat sitten kumpikin omillensa...Nyt tosin ovat toisiinsa jo tottuneet niin kärhämöitä ei enää ole.
Ja kun uros meille tuli, tuli se suoraan meille ilman totutteluja ja vapaana tietty saivat totutella...narttu pistää yleensä uroksen ruotuun ja tämän jälkeen hyväksyy uuden tulokkaan ja ongelmat loppuu siihen...
Yleesä uros ja narttu tulee kyllä toimeen keskenään. Seuraava meidän tulokas on vuorostaan taas narttu, mutta ongelmia ei pitäisi tulla kun nykyinen narttu on sitten jo 10v. ja aika hyvin on hyväksynyt kaikki koirat joita nyt on pörrännyt mukanamme..niin nartut kuin uroksetkin...kenenkään kaveri se ei ole, eikä tarvitse ollakkaan, toimeen tulee kuitenkin kaikkien kanssa...mulla on periaatteena et vieraan lauman jäsenten kanssa ei ole pakko ylinystäviä olla, mut kaikkien kanssa on toimeen tultava....
Sinähän sitä itse parhaiten tiedät milloin sinulla on aikaa ja mahdollista ottaa toinen, kolmas jne. koira. Sinä tiedät mihin taitosi ja voimavarasi riittävät...Kyl minä ainakin nyt taas teen niin hullusti et otan narttu pennun täysin keskeneräisen nuoren uroksen ja 10v. vanhan mummon kaveriksi...pennulle ja junnulle ikä eroa tlee vajaa 3v. ja se riittää mulle.
Lisäksi asun kerrostalossa, enkä edes missään isossa...ja tästä saan aina kuulla. Mutminä kyllä tiedän omat voimavarani, aikani jne. ja kellään muulla ei siihen sanomista ole...tää kämppä on väliaika ratkaisu ja hyviä pentuja syntyy harvoin...
Onnea vaan jos rotkulle päätät kodin tarjota!
Uros kyllä näyttää nartulle närhen munat. Ei ne pitkään rähise. Kunhan toisiinsa tutustuvat niin rähinät loppuu. Koirat kyllä välinsä selvittää ja johtajuus järjestyksen. Mulla itselläni oli 2v narttu ja otin sitten 3v uroksen ensin siinä rähistiin ja kokeiltiin kuka on kuka. Mutta kun saivat rauhassa totuttauta toisiinsa niin loppui ärinä ja nyt ovat kuin paita ja peppu.Kun vielä ovat kerran eri sukupuolta niin vielä parempi.
On niin..Että uros alistuu yleensä lähestulkoon poikkeuksetta aina..nartulle...Mulla on itselläni ollut yhtäaikaa 4 urosta ja yksi narttu niiden joukossa..Kaikki oli rotikoita..Urokset oli iältään 2-5 kun minulle tuli 8viikkoinen rotikka narttu..Kaikki ovat oleet pennusta saakka eli 8 viikosesta ...Toki siihen vaikuttaa pitkälti se,miten olet koiras kouluttanu...Rotuna sellainen kun annat pikkusormen..taatusti vie molemmat kädet..Itse harrastin kaikkien kanssa tottista,suojelua,jälkeä...Käytiin näyttelyissä..Eli oli paljon ns:sosiaalista elämää koirilla..No,tuli tämä narttu,urokset ottivat sen uomaansa..Narttu kasvoi ja tuli vuoden ikään ja näytti mistä kansa kusee...
Ikinä ei ole koirani keskenään tapellu,ei ees muiden koirien kanssa...Ja tosiasiahan on..Rotikan päätä yleensä syytetään sen negatiivisesta tai epäsosiaalisesta käyttäytymisestä..Mutta fakta on se,että siellä remmin toisessa päässä se suurin VIKA ON..Ja on todella surkuhupaisaa lukea niin täältä kuin SRY:n keksustelupalstalta,kun ihmiset kirjoittaa ja pyytää apua kun koira on alkanu käyttymään rotikalle ei ominaisella tavalla..Ottakaa hyvät ihmiset selvää rodusta ennekuin otatte kyseistä koiraa...Tunnen paljon kasvattajia jotka ei ees anna rotikkaa kokemattomille ja varsinkaan jos ei yhtään tunne rotua..Rotikka tarvii toimintaa ja aktiviteetteja...Ja sitten vielä nämä sosiaalitapaukset..En kuuna päivänä ottaisi sellasta varsinkaan jos itelläni olisi ennestään jo muutama koira..Koiran on tiedettävä kuka on sen laumanjohtaja ja luotettava siihen ja tultava toimeen myös muiden kanssa...
Rotikan opetus hyville tavoille aloitetaan jo varhain..usein miten leikin kautta jo 8 viikon ikäsenä..Tärkein tässä on saavuttaa rotikan ja isännän välille luottamuksellinen suhde,jossa rottweiler kunnioittaa isäntäänsä..Ja huom:rotikalla on vain yksi isäntä.
Missään vaiheessa sille ei saa antaa aihetta aihetta pelätä läheistä ihmisjohtajaansa,mutta sen täytyy häntä kunnioittaa.Jos täysikasvuinen rotikka ei kunnioita isäntäänsä,sitä on mahdoton opettaa hyvätapaiseksi tai mihinkään palvelustehtävään kelvolliseksi.
Eli pääsääntönä on..Kouluttamattoman rotikan kanssa joutuu lähestulkoon aina ongelmiin ja hankaluuksiin vieraiden koirien ja ihmisten joukossa.Rotikka on käyttökoirarotu.Se on aktiivinen ja toimelias koira.Sen kohdalla pätee hyvin sananlasku;joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.Kouluttamatta jääneiden koirien kohdalla tuo sananparren kuolema enneaikaisena on usein täyttä totta.
Agressiivisessa ja pelokkaassa mielentilassa paljastuu sen uskomaton voima.Sellaista koiraa on hallittava enemmänkin psyykkisellä kuin fyysisellä yliotteella ja täähän yleensä päästään hyvällä koulutuksella.
Muutaman rottiksen kouluttanut olen ja voin sanoa että tossa edellä olevat tekstit on asiaa, joten ihmiset hyvät, lukekaa rodusta ja varmistakaa itsenne pitkäjänteisyys mitä tarvitaan koiran koulutuksessa ennenkuin otatte ``aktiivisia``rotuja koiriksenne.
Helpoimmin uroksen ja nartun totuttaa toisiinsa silloin, kun nartulla on juoksu. Eivät varmasti ota yhteen vaan "suorastaan rakastavat toisiaan".
Uroksen ei tietenkään pidä antaa astua narttua.
Kun uros ja narttu asuvat samassa taloudessa pitää muistaa myös juoksuajat jolloin koirat on pidettävä erossa toisistaan. Tietysti jos leikkauttaa jommankumman, niin asia on eri.
Varmaan, mutta täytyy ottaa huomioon millä päällä se narttu on. Jos ei ole anteliaana niin saattaa saada uros nenilleen. Kokemusta on.