Olen väsynyt suunnittelemaan tunteja illalla, kuuntelemaan oppilaiden kritiikkiä, kiroilua, uhoamista, seuraamaan läksyjen tekemättä jättämistä, huolimattomasti hutaistuja tehtäviä, huomauttelemaan jatkuvasti lippiksestä, mp3-soittimista, tunnilla häiritsemisestä. Olen väsynyt uusiin opetussuunnitelmiin, vaihtuviin oppikirjoihin, tiedonkulun ongelmiin opettajan huoneessamme.
Seitsemän vuotta opettajana, kolme eri koulua ja olen työhöni tosi väsynyt. Uudessa koulussa ensimmäinen vuosi on aina raskas. Hyviäkin hetkiä on, ihania, oppilaita, hyvää palautetta, mukavia työkavereita. Mutta jaksanko vielä tätä työtä vielä seuraavat 30 vuotta? Sovellunko tälle alalle, vai olenko vain väsynyt? Pitäisikö vaihtaa alaa vai jatkanko kesälomasta levänneenä taas tulevana syksynä? Onko muita, jotka miettivät samoja ajatuksia?
Seitsemän vuotta opettajana, kolme eri koulua ja olen työhöni tosi väsynyt. Uudessa koulussa ensimmäinen vuosi on aina raskas. Hyviäkin hetkiä on, ihania, oppilaita, hyvää palautetta, mukavia työkavereita. Mutta jaksanko vielä tätä työtä vielä seuraavat 30 vuotta? Sovellunko tälle alalle, vai olenko vain väsynyt? Pitäisikö vaihtaa alaa vai jatkanko kesälomasta levänneenä taas tulevana syksynä? Onko muita, jotka miettivät samoja ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, lue vaikka kirja "Rehtori on homo, opettajat hullui", niin huomaat, ettei muillakaan aina ihan putkeen mene.
Ei mullakaan, mutta mitä siitä.
Olin samassa tilanteessa vuosituhannen vaihteessa. Yläasteen opetushommat "hanttiaineessa" (musiikki) alkoivat olla painajaismaisia: tunteja oli kolmessa eri koulussa ja väljähtyneiden rockbiisien kelaaminen ei enää innostanut.
Ratkaisin ongelmani pätevöitymällä luokanopettajaksi, koska pidän opettamisesta yli kaiken. Oli onni päästä töihin kouluun, jossa opettajakunta vetää yhtä köyttä ja laskee hurttia huumoria. Oppilasaines kun on lievästi sanottuna vaativaa.
Väsynyt olen useinkin lukuvuoden aikana, mutta se on vain fyysistä väsymystä. Kesälomalla akut latautuvat ja uudet ideat suorastaan tulvivat mieleen.
Oma ratkaisusi voi tietysti olla ihan toisenlainen. Pääasia, että teet itseäsi tyydyttävän päätöksen.
Jos olet noin väsynyt, niin vaihda alaa.Etsi uusia mielenkiinnon kohteita tai opiskele jotain uutta. Jos talous sallii, pidä vuorotteluvapaa vuosi ja tee kaikkea sitä mitä olet halunnut;hyödytöntä tai hyödyllistä. Tuollainen uupuminen heijastuu työssä kaikkiin.