Miten te muut? Miten kauan olette olleet rakkaanne kanssa kun olette kihlautuneet? Onko siitä keskusteltu yhdessä ja yhdessä valittu sormukset ja ostettu, vai onko tullut kysymys täytenä yllätyksenä?
Olen nyt ollut rakkaani kanssa yhdessä kaksi vuotta ja neljä kuukautta, yhdessä on asuttu vuosi ja yhdeksän kuukautta. Joskus on puhuttu kihloista. Silloin kun oli tullut vuosi täyteen (suunnilleen), mutta rakkaani ei halunnut vielä, koska ei ollut hänellä silloin vielä varmuutta tulevasta. Nyt on kuitenkin ensimmäisen vuoden käynyt haluamaan koulua, ja siis siltä osin se varmuus saatu, mitä hän silloin tarkoitti. Välillä itsellä on sellainen olo, että voisi kyllä mennä oikeasti kihloihin, vaikka eihän tässä mikään kiire ole. Mutta en välttämättä uskalla siitä ääneen kovasti puhua, koska pelkään että toinen ottaa sen painostuksena tai että ei vielä aikoihin halua moista.
Olen nyt ollut rakkaani kanssa yhdessä kaksi vuotta ja neljä kuukautta, yhdessä on asuttu vuosi ja yhdeksän kuukautta. Joskus on puhuttu kihloista. Silloin kun oli tullut vuosi täyteen (suunnilleen), mutta rakkaani ei halunnut vielä, koska ei ollut hänellä silloin vielä varmuutta tulevasta. Nyt on kuitenkin ensimmäisen vuoden käynyt haluamaan koulua, ja siis siltä osin se varmuus saatu, mitä hän silloin tarkoitti. Välillä itsellä on sellainen olo, että voisi kyllä mennä oikeasti kihloihin, vaikka eihän tässä mikään kiire ole. Mutta en välttämättä uskalla siitä ääneen kovasti puhua, koska pelkään että toinen ottaa sen painostuksena tai että ei vielä aikoihin halua moista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän pelkkä opiskelu tuo varmuutta tulevasta. Päinvastoin, se voi viedä sen vähäisenkin varmuuden, joka on ollut. Varmuus on muutakin kuin työpaikka. Ennen kihlautumistahan pitää olla nimenomaan varmuus parisuhteesta. Se, onko työpaikka vai ei, ei tuo varmuutta siitä, oletteko te sopivia puolisoita toisillenne.
Opiskeluaikana ihminen saattaa muuttua paljonkin. Rakkaasi ei ole vielä varma suhteestanne, joten ei hänen silloin kannata siihen sitoutuakaan liian vahvasti.
Kyllä rakkaani on varma suhteestamme. Tai niin ainakin on keskusteluissa tullut ilmi. Jos toinen sanoo haluavansa jonain päivänä naimisiin kanssani, on mielestäni melko varmuutta tuova juttu.
Silloisessa tilanteessa koulupaikan saaminen todellakin olisi tuonut (ja toikin) varmuutta. Ei tarvitse pelätä ja suunnitella, että mitäs sitten tekisi kun ei päässytkään kouluun. Totta kai varmuus on muutakin kuin työ- tai koulupaikka, mutta tarkoitinkin tässä nimenomaan jokapäiväistä tekemistä koskevaa varmuutta. Ja sitten kn koulu on ohi, on jotain minkä pohjalle rakentaa, työskennellä.. Ei minua varmaan kukaan ymmärrä, mutta olkoon sitten niin.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miksi tuon lupauksen antamiseen pitäisi olla varmuus opiskelupaikasta, työpaikasta, omasta talosta autosta tai muustakaan materiaalisesta nykyajan Suomessa? Miehen ei tarvitse maksaa tuleville appivanhemmilleen mitään eikä hänen tarvitse elättää itse vaimoaan, jos ei halua. Mihin siis sitä varmuutta tarvitaan?
Eihän kihlaukseen tarvita muuta kuin varmuus siitä suhteesta. Kaikki muu on selittelyä, joka kertoo, että varmuutta suhteesta ei vielä ole. Jos rakkaasi on varma suhteestanne, miksei hän halua kihlautua kanssasi?
Totta kai se on lupaus avioliitosta. Ehkä siihen varmuuden hakuun liittyykin häiden suunnittelu, tulevaisuuden suunnittelu ja rakentaminen yleensä. Eikä tyyppi ole sellainen, että menee puhelemaan moisia (mitä viimeksi kirjotin) ilman tarkoitusta tai varmuutta suhteesta. Ehkä sinun pitää kysyä asiaa häneltä jos niin kovasti kiinnostaa.
Kiitos tarjouksesta, mutta minä olen jo onnellisesti naimisissa :) Sinähän täällä mielipiteitä kyselet, joten eikö sinun kannattaisi jutella rakkaasi kanssa.
Aikomus on.
Mikä toisi enemmän varmuutta tulevaan kuin se, että tietää varmasti että on yksi asia johon voi luottaa? ja kihlautuminen antaa yleensä aiheen luottaa siihen että toinen pysyy rinnalla kävi miten kävi.
Itse olen aina pelännyt tulevaa, kun opiskelut on kesken eikä tietoa töistä. Kihlautuminen (3,5kk seurustelun jälkeen) toi tosi paljon varmuutta itselleni!
Niin. Ja tämä ihmiseni ei ole sellainen, joka kihlautuisi ilman tarkoitusta, halua, kiintymystä, rakkautta yms. joten kun se tapahtuu, on se asia myös varma ja siihen voi täysin luottaa. :)
mentiin kihloihin lähes 4 vuoden seurustelun jälkeen. Nyt ollaan oltu kihloissa 3kk. Yhdessä puhuttiin kihloista ja käytiin ostamassa sitten sormukset :)
Onnea onnea :)
Seurusteltiin pari vuotta. Sitten kihloihin v. 2000. Ja tänä kesänä mennään naimisiin.
Haluttiin, että ollaan pitemmän aikaa kihloissa. Ikäänkuin sinä aikana kumpikin varmistaa itselleen, että minä nyt oikeasti haluan olla toisen kanssa yhdessä. Siksi niin pitkä kihla-aika.
Tämä on ollut meidän tapa. Meille toimivin. Nyt tiedän, mitä haluan. Matkan varrella oli hetkiä, jolloin kumpikin arvuutteli, mitä tekee. Nyt tiedämme.
Minun mielestäni taas ensin pitää molempien varmistaa itselleen, mitä oikeasti haluaa, ja kihloihin mennään vasta sitten kun ollaan jo ihan varmoja.
Toisaalta hienoa, että teillä on toiminut homma näinkin päin! :)
Juu niinhän se vissiin muilla menee, mutta meillä se on toiminut näinpäin :)
Terve!meillä on kihlapäivä tänään 6vuotta ollaan oltu yhdessä.Meillä ei tullut yllätyksenä,ollaan puhuttu asiasta puolisen vuotta ja muutama viikko sitten käytiin valitsemassa sormukset.Miehet on vähän hitaampia syttymään näissä asioissa,joten eikai se pieni painostus pahaa tee..Ainakaan meillä..tosin ollaan varmaan seuraavat kuusvuotta kihloissa,ennenkuin mennään naimisiin..
Me oltiin mieheni kanssa olleet yhdessä kaksi vuotta kun kihlauduimme, yhdessä silloin jo asuttiin ja lapsi oli tulossa, ja 17 vuotta yhdessä ennenkuin menimme naimisiin.
Olemme seurustelleet avomieheni kanssa 3 vuotta ja asuneet yhdessä 1,5 vuotta.. heinäkuussa menemme kihloihin - yhteisestä päätöksestä..
minusta on turha kysellä kysymyksiä "olemmeko olleet tarpeeksi kauan yhdessä" "olemmeko tarpeeksi vanhoja" Kihlaus on jokaisen oman harkinnanvarainen asia..