Olisiko kellään tietoa sellaisista "tempuista" joilla koiralle voi "lujittaa" käsitystä johtajasta?Koirani taholta on havaittavissa pomoksi pyrkimistä ja tahtoisin neuvoja joilla voisin koiralle viestittää että minä olen johtaja.
Johtajuus!!
Tytti
8503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli meillä ruoka-aikana joudutaan hieman temppuilemaan, ei suoraan rynnitä, luvan annan minä.
Minä myös käytän katsekontaktia, eli tuijotan silmiin, ja kun koira kääntää katseensä, niin käännän minäkin ja sitten hyvitellään hieman.
Isäntä joskus joutuu myös painimaan ja alistamaan, eli kääntämään selälleen väkisin. Siinä saa olla kyllä varovainen ettei käy hassusti...
Turhien temppujen teettäminen ja opettaminen käy myös taistelusta, eli anna tassu, käy koisimaan yms.
Meillä siis minä olen pomo, ja minun antama pienikin merkki, murahdus tai käsky toimii ilman temppuilua, mutta isännän kanssa hieman joskus takkuaa. Minä myös ruokin ja lenkkeilytän enemmin kuin isäntä.
Hassua sinänsä, että 12vk pentukaveri toimii samalla tavoin, jo kahden viikon jälkeen.
Tämäkin on asia josta lienee paljon mielipiteitä.
Itse olen sitä mieltä että kyllä kaikenlainen opettaminen ja kouluttaminen riittää osoittamaan johtajuuden - jos ne tekee kunnolla ja asiallisesti. Täytyy kuitenkin muistaa että koira ei ole roboti - minusta on kuvottavaa nähdä esim. muutama sakemanni jotka hakkaamalla ja äärimmäisen kovalla kurilla on pakotettu toimimaan kuten robotit - koirat kulkevat apeana sivuilleen vilkuilematta isännän vieressä ja jos isäntä sattuu aivastamaan niin koira tekee jo alleen silkasta pelosta - kuvittelee että taas lyödään.
Tietyt asiat toki on oltava ehdottomia - vaikkapa käskyt "tänne, paikalla, ei" jne. Mutta ainakin meillä oma suurnausterini murisee, rohisee ja pökittelee vastaan kun esim. komennan sitä sängystä alas (että pääsisin sinne itse sekaan). Kyllä se sieltä alas hyppää mutta aina se antaa hieman palautetta - ja sama juttu jos vaikka se vie piponi ja käsken sen irroittamaan.
Minusta tuo soittaa vain että sillä on luonnetta -ja koskaan ei ole tarvinnut sen kanssa painia tai ruveta sitä alistamaan, pistämään selälleen jne. Kuitenkin tositilanteessa jos sanon sille vaikka "paikalla" tai "ei" niin se ei koskaan kyseenalaista käskyä tai minun johtajuuttani. Se on ymmärtänyt että kotona saadaan pökitellä ja jurnuttaa mutta ulkona ollessa totellaan.
Henkilökohtaisesti minusta tuollaiset silmiin tuijottamiset, alistamiset yms. ovat täysin tarpeettomia jos on hoitanut vain peruskoulutuksen kunnolla - ja senkin voi tehdä ilman väkivaltaa tai alistamista.
Olen myös paininut leikkimielisesti koirieni kanssa ja välillä antanut niiden voittaa ja usein häviän tahallani retuuttamiskisat yms. - tämä kasvattaa vain niiden itsetuntoa mutta silti ne eivät kyseenlaista minun asemaani.
kaikki mitä kerroin edellä meillä tapahtuvan tapahtuu täysin ilman väkivaltaa.
Eikös ne koirat ja sudet laumassakin niin toimi?
Jos tahtoo olla koiran pomo, ei ole aina hakkausta ja piiskaa. Kyllä meilläkin leikitään ja painitaan ihan huvikseen ja ei ole pelokas ja arka meidän koira.
Se että koira jurnutaa sängystä lähtiessä on hieman eri asia kuin se, että se ampuu päin näköä peiton alta.
Hauskaa että teillä hommat toimii. Koiran koulutuksessa on mielipiteitä yhtä paljon kuin on kouluttajiakin ja korostan vielä että tuo em. kirjoitus oli vain oma mielipiteeni noista mainitsemistasi asioista.
kun meinasi aluksi mennä nimittäin.
Ja piti jotain keksiä. Hyvin on meillä toiminut.
Jos perustottelevaisuus on kunnossa, niin muista vaatia siltä aina ehdotonta tottelemista. Et saa antaa periksi missään tilanteessa. Ole johdonmukainen ja reilu johtaja, niin koirallasi on syy kunnioittaa sinua. Voit esim. alkaa vaatimaan siltä, että se "kysyy" katseella sinulta luvanan ulos mennessä, syömiseen ym. Kun leikit koirasi kanssa niin sinä aloitat ja lopetat leikin, älä anna sen koskaan luulla että se on päihittänyt sinut. Näistä asioista oli hyvä juttu viime palveluskoiralehdessä, kannattaa lukea jos saat sen jostain käsiisi.
Tuossa mainio linkki, ihan vaikka ei sinulla "ongelmakoiraa" olisikaan.
Täällä myös paljon asiaa tuosta johtajuudesta.
Minulla ei koiraa enää ole, mutta kolmen edesmenneen koiran omistajana voin sanoa tuon tekstin olevan todella hyödyllinen!
http://www.citybelgit.fi/citybelgit/juttuja/ongelmakoirakurssi.html
Toivottavasti löydät täältä apua sinulle ja pomottelevalle koirallesi =)
Muista maltti, hiljaa hyvä tulee =)
Kyllä alistamistakin tarvitaan joskus...Esimerkkinä oma koirani joka tuli meille 7kk:n ikäisenä ja on Bernhardilaisen-Sakemannin sekoitus,tämän hetkinen koko koiralla on n.80cm kork. ja 65-70kg ja sillon pentunakin oli aikamoinen jässikkä...No siis se yritti omia pomon paikan itselleen ja mä kävin sen kans sellasta tahtojen taistelua.Kerran kun olimme lenkillä Arttu(koira nimi)päättikin kesken matkan,että en muuten kävele metriäkään enään...no kun ei komennot auttaneet,niin pylläytin koiran tienpenkalle selälleen ja siinä sitten luin sille lakia,että meillä tehdään niinkun minä sanon jne.Ohikulkijat kyllä vähän katto pitkään,että mitä touhuun...mutta tämän jälkeen noustiin ja jatkettiin kiltisti matkaa.Eikä Arttu ole vastaavaa temppua tehnyt sen jälkeen.
Mulla kun on monta koiraa,niin Arttu on kyllä sen lauman johtajakoira,mutta se tietää että senkin on toteltava silloin kun minä sanon.Eikä meillä ole ongelmia ollutkaan.
Sen sijaan isännällä meinaa olla ongelmia joskus koirien kans,eivät meinaa totella sitä.Koirat ilmeisesti katsovat,että isäntäkin kuuluu siihen samaan laumaan niiden kanssa jonka kuuluu totella minua ja sillä ei oo sillon käskyvaltaa...