Heippa! Ajattelin kysäistä teiltä jos jollain olisi kokemusta ko.asiasta. Minulla on 4-vuotias poika, eipas kuin mikä ja puhua polpottaa minkä ehtii. Nyt hoidosta lähtevät vuotta vanhemmat tarhaan ja tilalle tuli 3 vanha ilméisesti autistinen poika, joka ei puhu ja on muutenkin paljon pienemmän tasolla. Miten mahtaa vaikuttaa poikani kehitykseen kun ei ole leikki kaveria , ei edes puhe kaveria hoidossa. Kotona ei muita lapsia ole ja hoito onkin ollut iso asia sosiaalisten suhteiden luomiseen muiden lasten kanssa. Tätä ei nyt enää ole ja poika ei halua mennä aamuisin hoitoon. Minun mielestäni tämä hoito järjestely ei ole ihan oikein meitä kohtaan.
Miten vaikuttaa?
4-vuotiaaseen
2510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vai päiväkodissa?
Eikö hodossa ole ketään muuta lasta?
Jos "ongelma" on se uusi lapsi niin juttele hoitajan kanssa ja selvitä mitä lapset tekee päivisin ja "kärsiikö" oma lapsesi siitä, kun toinen lapsi ei puhu.
Jos hoitaja on samaa mieltä kanssasi (että lapsesi ei viihdy sen takia kun uusi erityislapsi tuli) niin voit hakea esim. päiväkotiin.
En kyllä usko, että jos leikkikaveri ei ole samalla lailla suulas suustansa kuin oma lapsesi, niin, että se olisi ongelmanne ydin. Toki autistinen lapsi (jos lapsi on autistinen) on erilainen ja ei osaa leikkiä samalla lailla kun oma poikasi.
Voi olla, että syynä on juuri se mitä itsekin jo kirjoitit. Eli vanhat tutut leikkikaveri ovat lähteneet ja uusi tullut tilalle. Vie aikaa tutustua uuteen.
Mutta kun en tunne ja tiedä teidän tilannetta niin...
Meillä oli esikoinen hyvin paljon tekemisissä autistipojan kanssa, poika oli siis meillä hoidossa aika paljon. Alussa hän alkoi matkia niitä toisen tapoja: kolkutusta, käsien liikkeitä, ääntelyä yms... Asia kuitenkin selitettiin pojalle, eikä hän mitenkään erityisen häiriintynyt ole. Päinvastoin, tänä päivänä, kun hän on kouluun lähdössä, hän osaa suhtautua luonnollisesti erilaisiin ihmisiin. Yhteisiä touhujakin löytyi sen autistin kanssa, vaikkakaan ei niitä oikein ns. normaalin lapsen kanssa leikkeihin voi verrata. Ystäväkseen poika tätä autistia kutsuu ihan niin kuin muitakin kavereitaan.
Alussa toki piti molempia silmä tarkkana vahtia, yllättäviä juttuja sattui, joskus nyrkki heilahti, ja olipa karkumatkakin kerran lähellä. Mutta jos hoitajalla on kokemusta autismista niin ei kannata ihan kauheasti huolehtia. Jos ei ala sujumaan millään ajan kuluessa, voit myöhemmin tosiaan ajatella paikan vaihtoa.