Lapsen kasvatus

Ne jotka noita juttuja uskovat, ovat varmasti popsineet myrkyllisiä sieniä!!!

Siksi on välttämätöntä, että jokainen suomalainen osallistuu Steiner-henkisten koulujen ylläpitämiseen verorahoillaan, vaikka eivät aivan vielä uskalla avautua näkemään, miten paljon rikkaampaa elämä on henkisillä poluilla vaeltaville.
On hyvä että saatiin peruskouluista pois uskonnon tunnustuksellinen opetus, sillä nyt on tilaus uudenlaisille kansainvälisille, gnostisille virikkeille ja Suomen kansan ikiviisaudelle, kalevalaiselle shamaanitiedolle.

Eivät ilman Steinerilaisten johdatusta myöskään uudet terveydenhoitomuodot, sellaiset kuin esimerkiksi homeopatia, ayurveda, reiki ja enkeliparantamiset (voi, niitä on niin paljon sellaisia, joissa parantaa henki, energia, eikä "oikeiden" lääkärien määräämät apteekkilääkkeet).

Da Vinci -koodin ja Harry Potterinkin suosio kertoo, että Steiner oli oikeassa, kun kerrotaan hänen sanoneen, että Suomesta tulee maailmaan Valo.

Minä näen steinerlaisen kasvatuksen seuraavanlaisena:

1. Lapsille opetetaan kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja käyttäytymistä luokassa, opettajia kuin luokkatovereita kohtaan.

Kolme ensimmäistä vuotta steiner-koulussa keskitytään yhteistyön tekemiseen, käytöstapoihin ja suvaitsevaisuuteen. Lapset ovat hiljaa tunnilla, kättelevät ja niiavat/kumartavat opettajalleen koulun alussa ja lopussa. Kiusaamiseen puututaan välittömästi monesti yhteistyössä vanhempien kanssa. Lapset ja lasten vanhemmat tuntevat toisensa ja ovat yhteistyössä monissa asioissa.

2. Koulu tekee työtä, jotta vanhempien ja koulun kasvatustavat ovat yhtenäisiä.

Nämä opit perustuvat pääsääntöisesti maalaisjärkeen aiheinaan väkivaltaiset pelit, liikunnan ja yhteisen tekemisen merkitys, terveellinen ravinto, kiusaaminen. Koulu tiedottaa todella paljon opetustavoistaan ja opettaja on aidosti läsnä lapsen elämässä. Todistukset eivät ole rastiruutuun tehtäviä vaan todella syvällisesti ja pedagogisesti pohdittuja asioita lapsen kehityksestä, oppimistaidoista, koulumenestyksestä.

3. Lapsi opetetaan oppimaan kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti itse oivaltamalla.

Tällöin otetaan huomioon ihmisen kyky oppia kuulemalla, näkemällä ja kokemalla. Asioihin paneudutaan ja moni asia tehdään konkreettisesti tekemällä itse. Monesti äidinkieli, biologia, kotitalous, kuvaamataito jne. yhdistyvät aihekokonaisuudeksi, kuten esim. leipä. Lapsi viljelee oman leipänsä, leipoo sen, kirjoittaa kokemuksestaan tarinan kuvituksen kera.

Itse olen peruskoulun käynyt ja en ole kertaakaan katunut sitä, että lapseni olen steiner-kouluun laittanut vaikkakin olen sitä kohtaan avoimesti kriittinen ollut, osallistunut ja tutkinut asiaa perusteellisesti.