Onko kenelläkään kokemuksia lapsen näkökulmasta siitä että äidillä on hänen kotonaan eri arvot kuin isällä isän kotona? mitä jos toinen huoltaja on hippityylinen boheemi joka kapinoi kaikkea laitosmaisuutta vastaan eikä ymmärrä miksi koulu on vain suorittamista varten tai miksi lapsella pitäisi olla harrastuksia ja sitten taas toinen huoltaja vaatii kouluun panostamista, harrastuksia ja on itse yritteliäs ja kokee etttä lasten kuuluu opiskella hyvin jotta saa hyvän työpaikan. lisäksi toinen on ateisti ja toinen uskovainen. Kun tähän sekoittaa sitten vielä äiti- ja isäpuolen arvot on pakka aika sekaisin.
mietityttää että mitä voisi tehdä jotta arvot kohtaisi kasvatuksessa edes jollakin asteella? Ahdistuuko lapsi lopullisesti jos toisen kotona tivataan onko läksyt tehty ja kokeisiin luettu ja toisen kotona nakellaan niskoja koko koulurepulle ja haukutaan opettajat siinä samalla...?
Aika rankkaa voi olla uusioperheet lapsille jotka ovat kuin flipperin palloja tässä kasvatuspelissä...
mietityttää että mitä voisi tehdä jotta arvot kohtaisi kasvatuksessa edes jollakin asteella? Ahdistuuko lapsi lopullisesti jos toisen kotona tivataan onko läksyt tehty ja kokeisiin luettu ja toisen kotona nakellaan niskoja koko koulurepulle ja haukutaan opettajat siinä samalla...?
Aika rankkaa voi olla uusioperheet lapsille jotka ovat kuin flipperin palloja tässä kasvatuspelissä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
siitä mistä aita on matalin, you know?
tyhmä kun olen, että erilainen elämä meillä olisi lapsille rikkaus! No, kun "kotona" äidin luona saa tehdä mitä haluaa ( esim. syödä olohuoneessa television ääressä ) ja meillä on "säännöt", niin nämä nuoret ovat nyt sitten ilmoittaneet "ahdistuvansa" meillä kun olen niin pikkunipo. Siis itse olen ajatellut niiden nuorten parasta, mutta ilmeisesti tämä "oikea äiti" aivopesee lapsiaan, jotta he kokisivat meillä olon mahdollisimman ankeana.
Kysyit lapsen näkökulmaa, toivottavasti joku lapsi vastaa...! Itseänikin kiinnostaa tietää, miten sellainen lapsi, jota ei ole aivopesty kokee perheiden erilaisuuden.
Ei kai tuo arvojen erilaisuus koske ainoastaan uusioperheitä!
Voihan ns. ydinperheiden vanhemmillakin olla erilaiset kasvatusperiaatteet ja arvot?
Minun vanhemmilla ainakin oli, ja kyllä me lapset osattiin sitä käyttää hyväksi. Yleensä isä oli se, jolta sai periksi useimmissa asioissa =)
Minun vanhemmilla on myös erilaiset näkemykset esim. uskonasioista yms. ( ovat kuitenkin edelleen naimisissa n. 35 vuoden jälkeen!)
Minulla on mieheni kanssa samankaltainen tausta, mutta kasvatusasioissa huomaan, että meidän molempien lapset kääntyvät hänen puoleensa, jos esim. karkinnälkä yllättää tai haluavat pelata tietsikalla tai katsella videoita. Minä kun yleensä patistan heidät pihalle leikkimään jotain "kehittävää" ja annan ruisleivät evääksi =)
Mutta enpä usko lasten tästä kärsivän...
Meillä myös molemmat annamme viikonloppuisin lasten syödä tv:n lastenohjelmien ääressä, vaikka muulloin ei syödessä katsella telkkaria tai lueta lehtiä! En ymmärrä miksei asioista voisi joustaa silloin tällöin? Me itsekin luemme lehdet aamupalalla ja tunnustan, että usein tulee syötyä iltapalaa olkkarin sohvalla...
Mahtaako kyse olla kuitenkin "aikuisten ongelmasta", siitä että toinen vanhempi ei hyväksy toisen vanhemman kasvatustyyliä.
En usko, että lapsi ahdistuu siitä, että koulussa ei saa karkkia ruuaksi eikä ruuan kanssa lueta Aku Ankkaa. Kyllä lapsi oppii, että eri paikoissa on erilaiset säännöt.
Näinhän lapsi aikuisena on jo tottunut eri elämäntyyleihin ja on ymmärtäväisempi ja suvaitsevaisempi muita kohtaan kuin muuten.
ja takuulla tulee monenlaisten ihmisten kanssa paremmin toimeen.