olen ymmärtänyt että asut tunisiassa ja ilmeisesti soussessa tai ainakin lähistöllä.
olisin utelias tietämään miten olet nykyisen miehesi tavannut ja miten teidän elämänne tunisiassa sujuu?
miten nopeasti sopeuduit sinne?
onko ollut uskonnollisia erimielisyyksiä?
onko teillä lapsia ja miten miehesi suku esim.sinuun suhtautui?
oletko saanut töitä tunisiasta tai hyviä naisystäviä? onko siellä hyvät harrastusmahdollisuudet?
miten sinua kohdellaan, miehesi ystävät esim??
käytkö usein suomessa? yms yms.
ymmärrän hyvin että et välttämättä halua kertoa omia asioitasi täällä julkisesti, mutta vastaa niihin kysymyksiin joihin haluat... kiitos oikein paljon etukäteen vastauksistasi-olen hyvin kiinnostunut tilanteestasi/tunisiaan muuttamisesta.
muutkin tunisiassa asuvat suomalaiset saavat tietty vastailla =)
olisin utelias tietämään miten olet nykyisen miehesi tavannut ja miten teidän elämänne tunisiassa sujuu?
miten nopeasti sopeuduit sinne?
onko ollut uskonnollisia erimielisyyksiä?
onko teillä lapsia ja miten miehesi suku esim.sinuun suhtautui?
oletko saanut töitä tunisiasta tai hyviä naisystäviä? onko siellä hyvät harrastusmahdollisuudet?
miten sinua kohdellaan, miehesi ystävät esim??
käytkö usein suomessa? yms yms.
ymmärrän hyvin että et välttämättä halua kertoa omia asioitasi täällä julkisesti, mutta vastaa niihin kysymyksiin joihin haluat... kiitos oikein paljon etukäteen vastauksistasi-olen hyvin kiinnostunut tilanteestasi/tunisiaan muuttamisesta.
muutkin tunisiassa asuvat suomalaiset saavat tietty vastailla =)
Vastaukset 13
Vanhimmat
..kun kerta muutkin saatiin lupa vastata niin tässä lyhyesti minulta:
- Olen tavannut mieheni suomessa
- Olemme asuneet muutaman vuoden suomessa ja 12 vuotta Soussessa.
- Sopeuduin nopeasti ja hyvin Sousseen. Mutta edelleen välillä ikävä suomeen ja pitkän suomen loman aikaan alkaa miettimään olsiko kivempaa asua suomessa...
- Ei uskonnollisia erimielisyyksiä.
-Meillä on 5 lasta. Ja miehen suku ottanut minut alusta asti avosylin vastaan.
- En ole tehnyt töitä tunisiassa koska hoidan lapsia kotona. Mutta hyviä naisystäviä löytyy myös suvun ulkopuolelta.
- On harrastemahdollisuuksia mutta ei niin laajasti ja hyvin järjestetty kun suomessa. Käyn salilla ja aerobicissä. Lapset harrastaa taistelulajeja, futista sekä ratsastusta.
- Minua kohdellaan Soussessa hyvin paikallisten osalta mutta aina saan kokea olevani se ulkomaalainen. Yhä edelleen myös saan kokea kateutta siitä, että elintasomme on keskiluokkaa parempaa. Mutta monet kuvittelevat, että eurooppalaisena olen hyvin rikas vaikkei minulla edes ole mitään tuloja :D Jo se, että jos lapseni käyttävät suomesta ostettuja vaatteita saa toiset kateelliseksi. Tunisialaiset ovat hyvin materialisteja sekä pinnallisia ulkonäön suhteen.
- Rakastan tunisian kulttuuria sekä ihmisiä. Tunisialaiset ovat elämänmyönteisiä, iloisia, auttavaisia, vieraanvaraisia (en sano, että suomalaisista ei näitä ominaisuuksia löydy mutta sellainen "jurous" mikä meissä suomalaisissa usein on, puuttuu tunisialaisista). Myös ilmasto tunisiassa on ihana kesän pahinta kuumutta lukuunottamatta. Mutta taattu aurinko ja ihana sininen meri talvellakin ei saa ikävöimään suomen talvea. Paitsi ihan pieneksi hetkeksi kun olisi kiva tehdä luisteluretki merenjäälle aurinkoisena pakkaspäivänä :)
*jää haaveilemaan kuumasta kaakaosta talvipäivänä lumihangessa merenjäällä*
Sanot näin
"Tunisialaiset ovat elämänmyönteisiä, iloisia, auttavaisia, vieraanvaraisia (en sano, että suomalaisista ei näitä ominaisuuksia löydy mutta sellainen "jurous" mikä meissä suomalaisissa"
Totta mutta lisäisin tähän seuraavaa:
Meistä Suomalaisista löytyy rehtiys ja rehellisyys, todellinen empatia sekä aito sydämen halu auttaa hädässä olevia ihmisiä. Näitä ominaisuuksia on vaikea löytää Tunisialaisista. He ovat hyvin laskelmoivia ja apua tarvitsevat ihmiset eivät juuri apua saa muualta kuin sukulaisiltaan, jos sieltäkään.
Mutta itse en ole tälläiseen juuri törmännyt. Aivan pyytteetöntä apua olen saanut ihan tuntemattomiltakin eikä ole ollut tarvis olla edes hädässä. Valitettavaa, jos sinulla tuollaisia kokemuksia.
Lisäisin vielä alkuperäiselle kyselijälle, että yritämme päästä suomeen kerran vuodessa mutta aina se ei ole taloudellisesti mahdollista ison perheen kanssa. Mutta kaikki lapseni olen käynyt synnyttämässä suomessa ja viipynyt silloin aina kauemmin.
Suhinalta utelen, että asutko sinäkin Soussessa? Missä päin? Missä olet töissä ja tarvitsetko työssäsi arabiankieltä?
nim. Sousseen muuttamassa on huhuillut täällä aina välillä yhteystietoja Soussessa asuvilta, jotta voisi tutustua ja ehkä tapailla kun muuttavat. *vilkuttaa mesekamulle*
Me olemme vielä ainakin elokuun loppuun suomessa mutta ennen koulujen alkuja pitäisi takaisin sinne lentää.
tarpeesta onneksi ole kysymys, vaan sivusta seuranneena ihmisten toimimisia olen katsellut. Esimerkiksi hyvin köyhät perheet ja heidän lapset, kuka heistä välittää, ei kukaan. Heille ei edes anneta kuluneita vaateita, saati sitten muuta. Kun köyhät työn tekijät ovat työssä joissakin perheissä, mihin heidät majoitetaan? Aina ulkosalle, talvisinkin kun on hyvin kylmää öisin. Ainoastaan kun "uhri" lampaat tapetaan viedään toinen takakoipi moskejaan ja ollaan niin tyytyväisiä siitä suuresta avusta jota annetaan.
Solidaarisuus kanssa ihmisiin syntyy kasvatuksen myötä, joten meidän täytyy olla kärsivällisiä ja odottaa vielä ehkä 5 sukupolvea että pääsemme Suomen tasoon.
En edelleenkään voi allekirjoittaa väittämääsi. Mutta ehkä sitten olen 12 vuotta kulkenut aivan silmät ummessa tai sitten olen saanut todella hyvä suvun sekä ystävät. Meillä ei ainakaan kukaan työntekijä nuku ulkotiloissa vaan syökin meidän kanssa yhdessä. Kaikki vaatteet kierrätetään köyhille ja heitä avustetaan muulloinkin kun Eid al-adhana.
Ainut mikä minua ärsyttää on Soussenkin kadulla olevat "kerjäläiset". Istuvat olevinaan niin nuhjuisen ja kurjan näköisinä kadulla koura ojossa. Parhain feikki on äiti pienten lasten kanssa. Esittää imettävänsä yhtä lapsistaan. Nuoria, terveitä naisia joilla olisi töitä tarjolla ja heitä on kadultakin töihin haettu. Mutta kun kerjäämällä ansaitsee helpommin sekä enemmän kuin vaikka hotellisiivoojana niin ei oikea, rehellinen työ kelpaa. Tässä asiassakaan kyllä suomalaiset eivät ole yhtään rehdimpiä. Kuinka paljon sosiaalietuuksiakin käytetään väärin...
näistä "näennäis" kerjäläisistä. Ja suomen sosiaaliturvaa käyttävät ihmiset OVAT mielestäni avun tarpeessa koska aivan terve, täysillä järjen voimilla elävä, työtä tekevä ihminen ei hevin mene sosiaalitoimistoon rahaa hakemaan. Silloin kun ihmiset sinne kääntyvät on heillä jonkin näköinen vaiva tai puute mihin apua hakevat.
Kyllähän ruoka Tunisiassa aina tasataan kaikkien läsnä olevien kesken, huolimatta jos ovat kerjäläisiä, pappeja tai muita paatanoita, koska se on tyypillisin vieraanvaraisuuden osoitus täällä.
Eikä tämä empatian puuttumis piirre ole kiinni suvusta tai ystävistä, vaan on hyvin käypä kaikkiin ihmisiin Tunisiassa. Viitaten kirjoitukseeni jossa sanot: "Tunisialaiset ovat hyvin materialisteja sekä pinnallisia ulkonäön suhteen." Se pinnallisuus ilmaantuu muissakin kuin vain sen ulkonäön suhteen.
Tietenkin sinä kohtelet heitä erillä lailla koska olet Suomalaisen kasvatuksen tulos, et ole tyypillinen Tunisialainen.
Minä olen kulkenut ja asunut tässä maassa jo noin 3 kertaa kauemmin kuin sinä, joten minun "sokea" rakkaus on jo muuttunut asialliseksi toteautumuksesi niin positiivisten kuin negatiivisten asian haarojen suhteen.
Kun en jaksa asiasta kanssasi jankata. Ehkä olen sitten vain sokea tai sinisilmäinen. Olenhan asunut tunisiassa "vasta" 12 vuotta. Sinä taidat olla se isoäiti, jonka lapsenlapsi oli tulossa sinne lomailemaan??
"""""Ja suomen sosiaaliturvaa käyttävät ihmiset OVAT mielestäni avun tarpeessa koska aivan terve, täysillä järjen voimilla elävä, työtä tekevä ihminen ei hevin mene sosiaalitoimistoon rahaa hakemaan. Silloin kun ihmiset sinne kääntyvät on heillä jonkin näköinen vaiva tai puute mihin apua hakevat.""""
Tähän väittämääsi voin kyllä kertoa, että olet hyvin väärässä. Suomessa sosiaalietuuksia käyttävät väärin nimeomaan täyisin työkykyiset terveet nuoret. Miksi mennä töihin ja elättää perhe itse kun sossunluukulta saa enemmän?? Tälläinen asenne on monella nuorella tai suurperheen isällä. Valitettavasti. Sinä et tästä puolesta ehkä niin tiedä kun olet siellä tunisiassa niin kauan asunut. : )
ottavat avustuksia mm. lapsilisiä suomesta ja asuvat p-afrikassa,pistäytyen välillä suomessa.vakinaista asuntoa vailla,vain kirjoilla jossakin.kyllä täälläkin osataan.
olet minun tiedoista Suomen tavoista ja tapahtumista viimeisten 35 vuoden ajalta, en ole usein siellä piipahtanut tänä aikana.
Ihan samainen mummeli olen joka aikaisemminkin. Muuten kaksi lasten lasta jo on tullut ja vielä kolmea odotelaan viikon parin päästä. Joten meillä on ainakin hauskaa kesätohinaa odotettavissa.
Missä päin tunisiaa asustelette? Asuvatko lastenlapset suomessa? Ovatko lapset avioituneet suomalaisen kanssa?
Sinun kanssa olisi kyllä mielenkiintoista keskustella paremminkin kun omaat paljon kokemusta tunisassa asumisesta ja lasten kahden kulttuurin lasten kasvattamisesta.
korkeudella, sisäänpäin maalle noin 8 kilometriä pienen vaivaisen kylän ulkopuolella. Aivan yksin täällä ollaan 6 maataloustyöntekijä perheen kanssa, lähin naapuri noin 5 kilometrin päässä.
Me emme ole asuneet Suomessa eikä Tunisiassa lasten ollessa pieniä tai koulu ikäisiä, muuten kuin vain lomilla ollessaan. Eivätkä he asu nytkään Suomessa eivätkä puhu Suomea eivätkä ole avioituneet Suomalaisten tai Tunisialaisten kanssa. Sanovat olevansa "Maailman kansalaisia".
Tuosta lasten kasvatuksesta sanoisin näin.
Tiedäthän että Tunisialaisessa kulttuurissa vastuu lasten kasvatuksesta on pääasiassa äidillä. Miehen päätehtävä on elättää perheensä.Kun on päädytty avioliittoon ja lapset ovat syntyneet vanhemmat "elävät" lastensa kautta, esimerkiksi rakennetaan talo sellaisilla peelareilla jotta voidaan rakentaa asunnot toiseen ja kolmanteen kerrokseen pojille kun he avioituvat ja perustavat perheet.
Kun taas Suomalaisessa kulttuurissa lapset ovat "lainana" ja he perustavat kodit minne tahtovat ja koska tahtovat, avioituvat kenen kanssa haluavat ja koska haluavat.
Mutta näillä kulttuuri eroilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä lasten kasvatuksen. Se että onnistuu kasvattamaan lapsensa tasapainoiseksi aikuiseksi on vain kiinni siitä jos vanhemmilla on yhteisymmärrys ja kunnioitus toisiinsa ja että he tietävät kulttuuriensa erot ja pystyvät niistä keskustelemaan kotona jotta lapset ymmärtävät vanhempien erilaiset katsantkannat esim. yllämainitut ja että vanhemmat voivat toimia parhaitensa mukaan yhteisymmärryksessä koko perheen hyväksi.
Mitä yritän sanoa on että lapsille on se kulttuuri missä kasvavat on yksi kulttuuri, mutta teille vanhemmille se on kahden kulttuurin myötä vaikutus ja teidän on tiedostettava ja ymmärrettävä ne erot jotka teitä ohjaa ja kun tiedostatte ne erot ja kerrotte ne toisillenne niin ei ole mitään vaikeuksia lasten kasvatuksen tai kanssa elämiseen toistensa kanssa.
Olen asiasta samaa mieltä.Kun aviopari kunnioittaa ja ovat tasavertaisia suhteessa,lasten kasvatuskin luulisi sujuvan.Tosin "kulttuuri erot" ovat varmaan monen suomalaisenkin parin eron syy.Tasavertaisuudella tarkoitan,että moku-perheessä molemmat antavat perinteitä ja tapoja lastensa elämään,eikä vain esim. isän uskontoa noudattavia tapoja.
Laitan nyt viela vastauksen, vaikka "Soussessa asuva" jo vastasikin aika laajasti.
Olen tavannut mieheni Suomessa, jossa asuttiin 13 vuotta. Tunisiassa ollaan oltu nyt puolitoista vuotta ja olen kotiutunut oikein hyvin. Juuri tanaan puhuin asiasta tyokaverini kanssa ja oikein ihmettelin sita, kuinka hyvin olan taalla viihtynyt.
Elamme tavallista perhe-elamaa, rahakin riittaa mutta ei sita liikaa ole. Kuten edella jo kirjoitettiin, Euroopasta tulleita pidetaan automaattisesti rikkaina.
Joulun aikana oli hieman ikava sinne talviseen Suomeen, mutta kylla sekin sitten helpotti.
Meilla on lapsia ja oikeastaan osin sen vuoksi tanne muutettiinkin. Lapset ovat nyt koulussa taalla ja jos olisivat ehtineet kasvaa paljon vanhemmiksi Suomessa, niin muutto olisi ollut paljon vaikeampaa. Uskonnollisia erimielisyyksia ei ole ollut koko avioliittomme aikana, ne asiat taytyy selvittaa ihan suhteen aluksi.
Ystavia en ole viela kovin paljon tunisialaisista naisista loytanyt, sukulaisia lukuunottamatta, mutta suomalaisia sen sijaan kylla.
Mieheni sukus on alusta asti ottanut minut erittain hyvin vastaan, samoin mieheni ystavat. Toki minua kohdellaan hieman eri tavalla kuin tunisialaisia naisia, mutta olenhan mina erilainen. Talla tarkoitan sita, etten esimerkiksi tieda, mita kaikkea haiden valmistelu morsiamen/sulhasen vanhempien sukulaisilta edellyttaa, mutta hiljalleen perehdyn kaikkiin paikallisiin tapoihin.
Olen ollut toissa kodin ulkopuolella vakituisestu helmikuusta saakka ja mielestani se on auttanut sopeutumista. En ole luonteeltani kotiaiti- tyyppia, teen kotona kaikki hulluiksi :)
Suomessa emme ole nyt viela kayneet lomalla, tarkoitus olisi tulla ensi joulun tienoilla talvea katsomaan.
Hyvaa kesaa!