Mitähän tästä tulee?

Hitto, että voi tuntua vaikealta.
Olemme molemmat kokeneet samankaltaiset kolhut ja petetyksi tulemisen edellisessä suhteessa. Eroistakin lähes samanverran aikaa.
Tuntuu, että molemmat olemme niin pirun varuillamme. Kumpikaan ei uskalla ottaa askelta eteenpäin. Suojaamme itseämme pettymykseltä, näkymätön jarru välissämme.
Ehkä hyvä niin, hiljaa hyvää tulee, vai tuleeko...
Toisaalta tuntuu tosi hyvältä, ja sitten taas pelottaa.
No, antaa ajan kulua vielä vähän, ei mitään "suuria siirtoja" näkyvissä.
En olisi uskonut, että tällaisten asioiden kanssa vielä nelikymppisenä painin.
Elämä on...
4423
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

on ? ?=2?

Äänestä

hitaasti etet/etenette ,niin suhde voi muuttuu vaan ystävydeksi ,hohto katoo.ja odotuksen tunne,siinä samalla rakkaus,,,,,,,,,,ei kun rokeesti eteenpäin;))

Äänestä

Privet = terve!
Olet aikuinen mies tai nainen, ei väliä! Onko lapsia, ala/ylikäisiä, sen on väliä! Nyt kirjoitan omista mielipiteistäni, en halua vaikuttaa sinun elämääsi!!
Olen nainen, olin naimisissa 23v! Erossa kaksi lasta samalle exälle 17v ja 7v, jäi minulle!
Koin tuskaa ja ennen kaikkea surua erosta, joka oli ns. kaunis erilleen kasvaminen.
Luulin että elä kuin alun jälkeen koin hyväksi, onnellisena ilman parisuhdetta!
Toisin kävi- Tapasin miehen...1/2 v ja olimme naimisissa!!! Avioehdon tein ja ennen liittoa kerroin lapsilleni.
Elän nyt kolmatta vuotta samassa suhteessa, en voi sanoa että tanssin ruusuilla, mutta en kadu!
Kuuntele sydäntä, käytä järkeä ja anna elämälle mahdollisuus!
muuta en voi sanoa... onnea sinun ainutlaatuiseen ja ainutkrtaiseen elämääsi!

Äänestä
  • ootta kaik. Kiitos kirjoituksistanne.
    Niin monta on tarinaa, ja kaik erilaisia.

    Kyllä tää tästä tuntuu lämpenevän...
    Ollaan puhuttu ja pöyhitty jo elämän syvällisempiäkin asioita.
    Treffit taas sovittuna, odotuksia on...

    Mulla lapsia kaksin kappalein, miehellä ei.
    Paljon on asioita, joita pitää ottaa huomioon, että kaikilla säilyy turvallinen olo...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä ja sinä kirjoitti:

Hitto, että voi tuntua vaikealta.
Olemme molemmat kokeneet samankaltaiset kolhut ja petetyksi tulemisen edellisessä suhteessa. Eroistakin lähes samanverran aikaa.
Tuntuu, että molemmat olemme niin pirun varuillamme. Kumpikaan ei uskalla ottaa askelta eteenpäin. Suojaamme itseämme pettymykseltä, näkymätön jarru välissämme.
Ehkä hyvä niin, hiljaa hyvää tulee, vai tuleeko...
Toisaalta tuntuu tosi hyvältä, ja sitten taas pelottaa.
No, antaa ajan kulua vielä vähän, ei mitään "suuria siirtoja" näkyvissä.
En olisi uskonut, että tällaisten asioiden kanssa vielä nelikymppisenä painin.
Elämä on...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu