Lesbo,lempakko ym. millä sitä nyt ikinä nykyään kutsutaankin?
Mistä saitte viimeisen varmuuden asiasta? Lähinnä kysymys niille, jotka eivät tienneet heti alusta alkaen olevansa erilaisesti suuntautuneita.
Mistä saitte viimeisen varmuuden asiasta? Lähinnä kysymys niille, jotka eivät tienneet heti alusta alkaen olevansa erilaisesti suuntautuneita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja olla se mitä enemmistö vastaajista sanoo. Voihan aina vaihtaa persoonallisuutensa osa-alueita, jos 'valinta' ei tuntunutkaan hyvältä, tai ei olekaan trendikästä ensi kesänä.
Jätetään ne trendit, lempakko ei ole mikään trentituote. Kyllä sen pikku hiljaa tietää, kun venus tuntuu aina vaan viehkeämmältä kuin mars.
Olin sillon 20 v. kun ensimmäisen kerran tajusin, että tytöt kiinnostaa enemmän PALJON enemmän. Yritin tapailla erästä maailman mukavinta ja söpöitä poikaa, mutta tiettyyn tilanteeseen ajauduttuamme kroppani sanoi aina EI. Aluksi lesbouden myöntäminen itselleni otti niin koville, että erakoiduin kotiin ja olin aina niin kiireinen kun kaverit pyysivät bailaamaan, leffaan jne.. ja sitten kun bailasin niin se oli täysin "perseet olalle" meininkiä (ihmeen kaupalla selvisin hengissä niistä ajoista). Nyt olen 10 vuotta vanhempi ja vahvempi ja sinut itseni kanssa. Seurustelen naisen kanssa joka on tehnyt minusta maailman onnellisimman ihmisen.
Anna itsellesi aikaa ja uskalla heittäytyä kun on sen aika. Mukavaa kesää ja nauti nuoruudestasi.
Toi kuulostaa ihan minulta..se on mun meininkiä nyt mitä itse olet kokenut. Kukaa mies ei nyt kiinnosta yksikään ei ole saant oloani hyväksi..naisen kosketus tuntuu ihanalta ja oikealta. Mutta en pysty sitä hyväksymään..en ymmärrä. Miesten kanssa vietetyt yhden illanjutut vain viiltävät minua sisältäpäin. Pienessä kaupungissa gaysuhteet on kaikkien tiedossa ja kaikki tietää kaiken. Tää on vaikeaa...
Kun ei vaan enää yksinkertasesti PYSTY olee miehen kanssa. Miehet ei kiinnosta enää millään tapaa. Itekin oon aina pitäny naisista (siis väitän et olin ihan lapsesta asti jo bisse), mutta nyt iän ja itsevarmuuden, elämänkokemuksen yms. myötä luokittelisin itteni jo paljon enempi lepakoksi kuin bisseksi.
Ikuisuuteen en oo miehen kanssa ees halunnu olla "silleen", ja ainoastaan naisiin vaan oon ihastunu. :) Esim. noista asioista sen tietää.
myös lesboihin, jotka eivät oikein itsekään tiedosta, ymmärrä itseään tai tiedä mitä ovat. Ei heistä pääse perille ja pysty lähemmin tutustumaan kukaan muukaan.
Aivan tavallisia tutustumis/treffaamis/seurustelutilanteita ovat olleet. Nämä, aikuiset, naiset mielestään ja historiansa mukaan ovat lesboja, aivan koko ikänsä samoin suuntautuneita, muutama aikuisemmalla iällä naisista kiinnostunut. Heille lähes kaikki elämässä vaikuttaa olevan kovin monimutkaista ja pitkällisen pohdinnan tulosta. Edes uuteen ihmiseen tutustuminen ei ota edistyäkseen, vaikka aloitteellisuutta on siihen mennessä löytynyt seuranhaun tai tapaamispaikkaan tulemisen verran. Siinä vaiheessa aletaan pistää jarruja omasta itsestään kertomiselle ja toisesta kiinnostumiselle jo pelkällä keskustelutasolla. Yleensä on käynytkin ilmi, että heidän lesbinen elämänsä on saattanut jäädä nuoruusikäiseen teini-ihastukseen, joillakin ensimmäiseen seurusteluntapaiseen naissuhteeseen, johon tavallaan on jääty myös suhteen päätyttyä. Tuntuu, että näillä ihmisillä seurustelun ja parisuhteen etsiskely on kuin harrastus, jollaisen ajattelevan jokaisella kuuluvan olla. Parempi vastaus heidän elämän kaipuulleen voisi olla oman elämänsä asioiden selvittäminen tavalla tai toisella. Ehkä joskus myöhemmin ystävä, joka vastaisi tarpeeseen jakaa kaikki pohdinta.