Samana syksynä, kun täytin 50v. lapseni (2) muuttivat omiin talouksiinsa. Olin ollut pitkään YH-isä. Vaihdoin työpaikkaa saman työnantaja palveluksessa ja vaihdoin auinpaikkaa asuttuani Tampereen seudulla 25 v.
Sitten jäin odottamaan sitä kuuluisaa villitystä vapaana poikamiehenä. En nyt nukkunut kengät jalassa, niinkuin olin joidenkin kuullut tehneet, mutta valmiina kuin partiopoika.
Syksyn mittaan toiveet viidenkympin villityksestä pikkuhiljaa haalistuivat.
Taisi villitys mennä noissa edellä mainituissa hässäköissä ohi.
Kuikas muille on käynyt ?
Nimimerkillä : Syvästi pettynyt ja trauman sieluunsa saanut.
Sitten jäin odottamaan sitä kuuluisaa villitystä vapaana poikamiehenä. En nyt nukkunut kengät jalassa, niinkuin olin joidenkin kuullut tehneet, mutta valmiina kuin partiopoika.
Syksyn mittaan toiveet viidenkympin villityksestä pikkuhiljaa haalistuivat.
Taisi villitys mennä noissa edellä mainituissa hässäköissä ohi.
Kuikas muille on käynyt ?
Nimimerkillä : Syvästi pettynyt ja trauman sieluunsa saanut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tasaista, arkista elämää pitkäaikaisen kumppanin kanssa.
Eipä tuo vaimokaan ole pahemmin singahdellut!
vieläkään ohi. Täys remontti, ennen lomat oli synnyinkodin "piika" 50 mittariin se loppui, en parhaalla tahdollakaan ole maisemissa, jos joku 11 sisaruksestani suku osuu lomalle äitimme luo. Lähden yksin tanssimaan jos miehestäni ei ole lähtökunnossa,(alko ong.) naimisissa 27v. Alle ikärajan olin kiltisti kotona, jonkinlainen uhmakas MINÄ on nostanut päänsä ja jos kuka ei pysy mukana tai hyväksy toimiani, ruikuttakoon rannalla. Täytyy myöntää elämä on ihanaa, harmittaa vaan ne tuhlatut vuodet. Pettänyt en ole, sensijaan tapailen nuoruusiän tuttavia, vielä korostan etten etsi kolmekymppistä minääni vaan olen juuri senikäinen kuin olen, joskaan en ääneen huuda olevani viisikymppinen.
40 oli paljon vaikeampi. Silloin tuli villitys ja avioliitto oli suuressa vaarassa hajota, kuin sattumalta, (joku varjelijako?)kuitenkin kesti ja näyttää jatuvan, toisenlaisin vaikeuksin(on tullut kylmyys) Mutta muutenkin 50v oli helpompi kohdata. Ei enään paineita ja vaatimuksia itseltä, kuten 40v se on tressaava ikä :=)
Hei!
Kyllä se välillä tuntuu, että ei niistä traumoista oikein pääse mihinkään ja aina uuden ihmisen kanssa jotain yrittäessä alkaa tuntumaan jotenkin turhalta. Olen 55 vuotias nainen ja ollut erossa 4 vuotta. Ei ole sitä villitystä tullut, mutta sellaista vahvuutta elämään kuitenkin, että ei tunne olevansa koko elämänsä altavastaajana. Älä odota mitään villityksiä eikä suuria roihahduksia. Mikäli tapaat jonkun mukavan ihmisen, niin tutustu rauhassa. Siitä voi tulla hyvä juttu, sillä on niin paljon pieniä asioita, joista nauttii kaverin kanssa enenmän kuin yksin esim. yökaste. Laita itsellesi profiili treffi palstalle tai vastaa johonki ja ala vaihdella mielipiteitä ihan rauhallisesti kirjoitellen eikä sellaisella pika systeemillä, joka on chattailussa. Siellä on vielä huonoa se, kun voi vahingossa mennä jonkun yksityiselle alueelle, kuten minulle kerran kävi enkä ole sen jälkeen viitsinyt moista harrastaa, kun yhtäkkiä tuli ruutuun, että mene pois sieltä odotan toista :-)
Kysymys oli tehty osittain huumorilla.
Olen jo tavannut mukavan, itseäni vuotta vanhemman naisen. Olemme olleet jo vuoden läheisiä ystäviä. Osoitteet on eri ja pysyvätkin. Ei siinä mitään villitystä ole. Onpahan mukavaa yhdessäoloa, silloin kun molemmilla on aikaa. Kuitenkin molemmilla on myös oma elämä.
Tähänastisista vastauksista päätellen viidenkymmenen villitys taitaa olla pelkkä myytti, mutta jään vielä odottamaan jos niitä villiintyneitä ilmaantuisi.
Itse en enää mitään villityksiä itselleni halua. Näin on hyvä.
Minähän tietenkin topakasti jakelen neuvoja :-) , olen oikeastaan itse ihan uuden ystävyyden kynnyksellä. Siinä pelottaa moni asia, sillä haluan olla hyvä ja luotettava, mutta en enää halua sitoutua yhteiseen elämään. Pelkään, että toinen kuitenkin alkaa ajattelemaan, että olisi tulossa yhteinen elämä yhteisessä kodissa ja sitä en halua. Olen kyllä sen sanonut, mutta ei näin alkuaskeleilla niin hirveesti voi toitottaa sitä, sillä tuskin toisellakaan tässä vaiheessa mitään ihmeempiä odotuksia on. Kyllä minusta näin on myös hyvä, mutta olisi se aika poikaa kokea vielä kerran oikea villitys :-) , Hyvää kesää Sinulle!
Olin jalkaisin liikkeellä ja eräässä kadunkulmassa seisahduin punaisiin liikennevaloihin. Tällöin se viidenkympin villitys iski, mutta meni ohitse ennen kuin valot taas vaihtuivat vihreäksi.
Minulla Helsinkiläis friiduna alkoi villitys 13-14 vuotiaana.18 vuotiaana lapset ja ero ja taas naimisiin.Miehiä oli kuin vilkkilässä kissoja.En edes nimiä muistaisi kenen kanssa olin kihloissa ja kenen kanssa seurustelin muuten vaan.Kyllä oli niin hurja nuoruus että en kaipaa enään mitään villityksiä.Ainoastaan levollista ja rauhallista oloa.Kyllä se nuoruus veti ventiksi!
ainakaan ei sitte vanhainkodis tuu aika pitkäks,
kun alat menneitä muisteleen.
Eks se niin oo, jos dementia iskee, niin parhaiten
muistaa just ne nuoruuden asiat.
joku vuosi ootella, jos se vaikka vielä iskisi:/
Kuinkahan pitkään se voisi olla myöhässä ? Vai tunnetko kenties tapauksia, että se olisikin tullut vaikka kymmenisen vuotta etuajassa?
pitänyt tulla, mutku ei vain - lienenkö jotenkin ikäkehityksessä jälkeen jäänyt, kohta tulloo kiire..:)
myöhässä se sinun villityksesi. Jos elämäsi on ehtinyt asettua urilleen, voisit antaa sen villityksen käynnistyä nyt tai viimeistään elokuun kuutamoiden aikaan.
Pilkettä silmäkulmaan ja menoksi, niin pettymykset ja traumat unohtuvat. Ei koskaan ole liian myöhäistä. ;))
Olen kuullut että miehillä voi olla "villitys" kuusikymppisenäkin, se ei varmaankaan ole sidottu siihen 50 paikkeille, kuten naisilla hormonalisista syistä.
Naisia enemmänkin viidenkympin iässä villiityttää. Eikä sekään ole välttämättä sitä kollien perään juoksemista, vaan ihan niikuin noista kirjoituksista voi lukea, että sitä voi niinkuin "kasvaa" yht'äkkiä siitä "ikuisen piian" roolista ulos ja löytää vahvemman oman minän, joka ei olekaan enää se alistuva nainen, joka on vaikka aidanvitsaksena.
Miesten villitys taitaa olla enempi sinne nuorten naisten suuntaan siinä kypsässä keski-iässä.
kasutatud lapid prugikasti.
Ära viska neid wc -potti
Ära säilita suure kuumuse,
ega päikesepaiste käes ;))))
Vironko? :)
Melkkein selvän sain =)
ärritus, löpeta kasutamimne!
Kui ärritust jätkub ule 72 tunni, vöta uhendust
arstiga!
Piisvalt pehme näole ja kätele!!!
;DDD
Ei voi kun nauraa =))))))
mingi teine vihale ajama =)
Sängyssä iltamyöhään asti sitä kuulussaa 50:n villitystä.
Vuan kun ei alakana kuulummaan,
niin sanon siinä sitten eukolle,että ruvetaanpa naimaan.
Onkohan minuakin petetty lupauksilla 50 villi-
tyksen ihanuudesta. Sehän oli tarinoiden mukaan
juhlaa paratiisissa kun pommimuslimin elämä.
Mutta paskanmarjat, ei mitään . Arkista duunia.
ei mittää uutta ja järisyttävää ole tapahtunut.. *huokaus*
Ittestähän se on kiinni! Ootte kaikki ruikuttajat pitäneet jarruja koko ajan päällä ja sitten marisette...Eeei taisin mennä halpaan...tyynessä vedessähän ne kalat kutevat. Taidatte vaan pitää rauhallista julkisivua. Tollasiksi kilteiksi nörteiksikö muka olisi kaikki muuttuneet...Kattia kanssa!