Näitä samoja katuja
olen kulkenut
kohta jo seitsemän
vuotta
Vierailta ne tuntuu
vieläkin
En tunne niitä
omikseni
Täällä mä kuitenkin asun
ja elän
Vaikka kotiani
ikävöin ja
kaipaan rakkautta
olen kulkenut
kohta jo seitsemän
vuotta
Vierailta ne tuntuu
vieläkin
En tunne niitä
omikseni
Täällä mä kuitenkin asun
ja elän
Vaikka kotiani
ikävöin ja
kaipaan rakkautta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juureni ne on sielä ,
missä lapsena taapersin.
Sen olen kokenu ,yhä väkevimmin.Liisa
useimmilla ihmisillä, vaikka tuntuu kuin olisin aina ollut juureton, varsinkin veljeni kuoleman jälkeen
Hyvää päivänjatkoa sinulle Liisa!
... on kuin minun sieluni sivuilta olisit sanoja kirjoittanut.. tuo tunne on minulle kovin tuttu ja runosi kosketti todella paljon...
Kiitos kun kirjoitit tuon.
Hyvää päivän jatkoa sinulle ison halin kera:))
kiva kun olet palannut tänne runoilemaan, kiitos sanoistasi ja siitä halista, otan sen ilolla vastaan ja lähetän sinullekin samanlaisen...
Tuttu tunne olla kaukana kotoa.
Lähdinhän sieltä jo 15v sitten.
Hienosti olit tunteen tuon sitonut
muutamaan lauseeseen.
Sitten jos joskus muutat pois
niin ikävöitkö kotiisi nykyiseen?
lähdin kotoani 10 vuotta sitten mutta vain parin kilsan päähän, nyt asun kaukana, en tiedä minne muuttaisin ja on vaikea sanoa jos ikävöisin tänne
koska olen aina ikävöinyt jonnekin. Entä itse onko sun ikävä entiseen?
Kiitti vastauksestasi sööpäri, oli kiva kuulla taas sinustakin!
No sen verran voin paljastaa kun kerran kysyit,
että ikävöin moniakin asioita, paikkoja ja ihmisiä.
Nyt on kuitenkin niin että kun jotain on jättänyt.
Ei sitä tässä tapauksessa saa takaisin ikinä.
Ikävä on siis turhaa itsensä kiusaamista.
Muistoissa pyörimistä, tunteiden rassaamista.
Pöydän puhdistaminen on tietysti joskus tarpeen, mutta harva arvaa mitä se maksaa.
Aika armahtaa unohduksella
Kunhan vielä vähän odottaa jaksaa.