kuinka maailma onkaan muuttunut. kissojenkin suhteen ollaan viisaampia. mitä vanhoja uskomuksia ja väitteitä muistatte kohdistuen kissojen hoitoon ym?
minä muistan lukeneeni jostain vanhasta kirjasta jotain tämän tapaista:" emokissa tulee uudelleen kantavaksi kun vanhat pennut on vieroitettu, ellei sitä pidetä VÄKISIN sisällä mikä on vastoin kissan luontoa."
sitten on tietysti tämä luovutusikä mikä joskus oli 8vkoa.(koskas muuten on muuttunut 12vkoon?)
joskus muistan myös kuulleeni että kissanpentua testattiin onko se hyvä hiirestäjä heittämällä se seinään/kattoparruun: jos kissa tarrautui seinään oli se hyvä hiirikissa. jos se taas paiskautui seinään ja tippui maahan, oli se kehno hiirikissa.
minä muistan lukeneeni jostain vanhasta kirjasta jotain tämän tapaista:" emokissa tulee uudelleen kantavaksi kun vanhat pennut on vieroitettu, ellei sitä pidetä VÄKISIN sisällä mikä on vastoin kissan luontoa."
sitten on tietysti tämä luovutusikä mikä joskus oli 8vkoa.(koskas muuten on muuttunut 12vkoon?)
joskus muistan myös kuulleeni että kissanpentua testattiin onko se hyvä hiirestäjä heittämällä se seinään/kattoparruun: jos kissa tarrautui seinään oli se hyvä hiirikissa. jos se taas paiskautui seinään ja tippui maahan, oli se kehno hiirikissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ensimmäisen Kissan otimme vaimon kanssa, otimme kollin.Maatiainen saanut siniväristä jostain. Kävin leikkauttamassa sen eläinlääketieteellisellä 1966.Leikkauspaikka oli hevostallilla.Kissa postisäkkiin naama edellä.
Pidä takajaloista kiinni,pidin.Nukutus,leikkaus ja kotiin. Hienosti meni Juuso eli 10 vuotta.
Anopin kissalle tehtiin samoin parin vuoden päästä.Eli 15 vuotta.Kovia poikia olivat.
Vaikka kissatietoutta on tarjolla valtava määrä, ei se saavuta edes oman maamme kaikkia kolkkia. Vanha uskomus luovutusiän yhteydestä kiinteän ravinnon syömisen oppimiseen elää edelleen keskiaikaisten tietojen tasolla. Edes viestin aloittaja ei tunnu olevan aivan varma kissan pennun luovutusiästä.
Enää ei tosin mustan kissan häntää katkaista ja tiputeta siitä verta sydänsairaan korvaan lääkkeeksi, mutta uskomus lyhythäntäisen kissan paremmuudesta hiirikissana on tuttu.
Kissan lääkitsemisestä muistan 50-luvulta, miten isä laittoi maidon sekaan kanferitippoja ja pesi sillä ruttoon sairastuneen kissamme vaahtoavan suun. Niin vaan kissa selvisi ja hiiresti vielä monta vuotta ennen kun metsästäjä sen kotipihaan ampui kyyhkyseksi luultuaan.
Uskomukset ovat asia erikseen mutta on monia monia käytännön asioita joita pyritään nykyään väkisin muuttamaan. Järki mukaan miettiessä mitkä asiat kannattaa muuttaa, loppujen lopuksi ei paljon mitään. Kaikessa muussakin kuin pelkästään kissan hoidossa.