Vaikka asia on varmasti kaikkien mielestä jo vähintäänkin loppuun käsitelty, kysyn nyt kuitenkin nimenomaisesti saksanpaimenkoirien omistajilta neuvoa ongelmaani: hihnassa rähäämiseen.
Narttu 1 v on erittäin kiltti ja sosiaalinen, ei vihainen muille koirille tai ihmisille. Pikemminkin vähän arka ja alistuva. Kovasta yrityksestä huolimatta en saa koiralta pois muille koirille hihnassa haukkumista. Olen kieltänyt kyllä ihan tosissaan ja saan koiran olemaan vaiti kun ärähdän sille, mutta heti, kun "hellitän", se aloittaa taas. Muita ongelmia ei haukun kanssa ole, toimii tottiskentällä erittäin hyvin eikä siellä hauku muille koirille, on muuten perustottelevainen ja hyvä tapainen. Tapa on erittäin ikävä ja suorastaan nolo...
Narttu 1 v on erittäin kiltti ja sosiaalinen, ei vihainen muille koirille tai ihmisille. Pikemminkin vähän arka ja alistuva. Kovasta yrityksestä huolimatta en saa koiralta pois muille koirille hihnassa haukkumista. Olen kieltänyt kyllä ihan tosissaan ja saan koiran olemaan vaiti kun ärähdän sille, mutta heti, kun "hellitän", se aloittaa taas. Muita ongelmia ei haukun kanssa ole, toimii tottiskentällä erittäin hyvin eikä siellä hauku muille koirille, on muuten perustottelevainen ja hyvä tapainen. Tapa on erittäin ikävä ja suorastaan nolo...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olin oman pikkusen kanssa koirakoulussa, meillä siis ei ollut tuollaista ongelmaa ja halusin sen ennalta ehkäistä (en syytä sinua nyt mistään/ vittuile).
Siellä kerrottiin seuraavaa: Kun ärähdät koirallesi, se luulee että kyseessä on vihollinen tyyliin "mammanki mielestä se on vihollinen, ajetaan se nyt niin kauas kuin pippuri kasvaa..."Ja rähjääminen alkaa... Kyseisessä koirakoulussa oli koiria jotka haukkuivat taukoamatta muita koiria, suurinosa oppi kurssin aikana ettei se ole sallittua, positiivisella kouluttamisella-ei huutamisella... Se miksi koirasi ei rähjää kentällä on se että siellä on niin paljon ärsykkeitä ettei koira tiedä mille rähjäisi, niinpä se on hiljaa.
Suosittelisin koirakoulua, se toimisi melko varmasti koska olet kuitenkin valmis kouluttamaan koiraa ja näet vaivaa sen eteen (päättelin siitä että käytte tokossa:))
Tsemppiä!
Meillä kyllä antoi kasvattaja ihan päinvastaiset ohjeet ja kyse on siis saksanpaimenkoirasta. Pennusta asti olen ottanut surutta niskasta kiinni, jos haukkuu muille. On mennyt perille.
Melko äkkiä ne sakut oppii senkin remmirähjäämisen valitettavasti, tuo niskapersote säikäytyksenä toimii, jos se otetaan käytäntöön heti ensimmäisten "oireiden" tullessa kuvaan.
Miksei myöhemminkin, mutta kyllä se on sitten oltava jokajumalankerta yhtä jämäkkä ja ehdoton.
Mitäänhän ei yleensä ole hätänä niin kauan kuin se muistuttaa vielä pentua eikä ihmiset/muut koirat pelkää sitä eivätkä osoita sitä pelkoaan, äkkiäkös nuo oppivat sen "karkottamisen".
Ollaan remmirähjien sakujen kanssa päästy aika hyviin tuloksiin, kun ollaan otettu ne yhteislenkille ennen tottista.
Lenkki tehdään siten, että itsekukin ottaa koiransa autosta suurinpiirtein yhtäaikaa ja lähdetään menemään polkua pitkin peräkanaa ja kun on sakuista kyse niin kaikkihan ne tahtoo mennä ensimmäisenä, jos on vanhempia koiria mukana ne kulkevat ensimmäisenä ja odotellaan jahka merkkailevat ja saavat niistä hajuista päätellä toistensa "vaarallisuuden", ohjaajat on ihan hiljaa ja korkeintaan kehuvat rauhottumisesta, kiskomistahan se tietty on mutta siihenpä ei nyt puututa, jossain vaiheessa käännytään tulosuuntaan ja se äsken viimeinen saakin nyt olla ensimmäisenä, pääasia, että pysytään liikkeessä ja koirille tulee se paimenille tyypillinen "laumatunne" myös niistä muista koirista.
Missään vaiheessa niitä ei päästetä toisiinsa ottamaan kontaktia ollaan vaan menossa porukalla.
Kun sitten tullaan kentälle ottaa ohjaaja patukan ja alkaa leikittämään koiraansa ja siitä sitten tottista ja ollaan hyvin saatu kohtaamisia y.m.s. harjotettua nuorille epävarmoille uroillekin ei niitä sen koommin ne muut kiinnosta johan ne on saaneet "tutustua" ihan haistelemalla tositensa merkkaukset.
Välillä ryhmässä on joku luupäisempi/epävarmempi joka ei aluksi ole tahtonut taipua samassa ajassa kuin muut, silloin olen kulkenut ohjaajan rinnalla ja kun koira aloittaa ryysimisen ja rähjäämisen tosissaan otan tyynen rauhallisesti koiran itselleni ja ohjaaja kulkeekin koiran edellä loppuu hetikohta se halu rähjätä ja tuleekin mammaa ikävämpi ja kun näin tapahtuu ohjaaja palaa tyynesti keahisten koiransa sivulle siitä sen taa ja jatkaa lenkitystään.
Montaa kertaa ei ole tarvinnut näitä tehdä ja koirat eivät ole enää tarvinneet k.o. lenkkiä, onhan se työläämpää, jos koko harjoitusaika kuluu koiran kanssa painimiseen ja pahimmillaan mättämiseen eikä ole kellään kivaa.
Kuten yleensäkin, E.A:lta saa viisaita ja asiantuntevia neuvoja. Mutta enpä todellakaan usko, että tottisporukka innostuisi moisesta. Ja kun koira ei kentällä rähjää, ilmeisesti siellä on niitä koiria niin paljon, ettei tiedä kelle ärsisi? Oletko sitä mieltä, että voisin päästä tuolla selättämistaktiikalla tuloksiin, ja kuinkahan nopeasti? Pitääkö minun olla sitten selättämässä koira aina, vai meneekö joskus perille? Vaikka tämä on näitä ikuisuuskysymyksiä, olo on tosiaan välillä aika epätoivoinen :(
En lähtisi selättämään vaan puuttuisin koiran käytökseen jo ennenkuin rähähtää toiselle koiralle, seuraa koirasi eleitä, korvien, hännän asentoa, tuijottaako vastaantulevaa, nouseeko häntä purjeeksi? Puutu jo tässä vaiheessa. Jos koirasi uhoaa eleillään vastaantulevalle jo 30 metriä ennen kohtaamista ja toisen koiran kohdalla rähähtää -> jolloin asiaan vasta puututaan, on se liian myöhään. Ja kun olet koiraasi koulutellutkin niin vaadi koiralta myös lenkillä ohitustilanteessa kohtaktia. Tuijottaminen on kiellettyä -asenteella olemme itse päässeet kohtuullisen hyviin tuloksiin jo.
Mulla tosin uros koira...
Kentällä ei räyhää, mutta "siviilissä" sitten sitäkin mahtavammin(joskus).
Minä olen saanut neuvoja hyvin montaa eri sorttia...noh tiedättehän kun monta "alan ammattilaista" on ohjaamassa ja jokainen haluaa että hänen neuvomaa tapaa käytetään =)
Lenkillä toimii parhaiten tällainen konsti kun toinen koira tulee vastaan ohjaan koiraani vähän sivummalle ja jos koira haluaa mennä lähemmäs vastaantulijaa annan sen mennä mutta niin että hihna ei kiristy...puhelen koiralle samalla rauhoittavalla äänellä ja vähän hidastan tahtiani tälleen voidaan ohitella silloin kun on tilaa, mut sitten kun kohdataan kinttupolulla niin se on oikeestaan vaan mentävä vapaalla tyylillä...
Napakka ja varma kielto lopettää pöllöilyn silloin kun sen saa ajoitettua juuri oikeaan aikaan...ja heti kiellon jälkee saa koiran kontaktin jollain...
Ja tietty sitten nää kiertelen kaartelen ja pullaa huuleen konstit toimii ainakin aralla koiralla kun syöminen rentouttaa...mut tällöinkin pitää olla tilaa ja se "pulla" on annettava oikeaan aikaan...
meillä oli todellinen rähjääjä-riitti kun vaikka 100 metrin päässä meni koira. Ei auttanut kiellot, niskasta nappaamiset ei myöskään hyvällä, namit ja lelut ei ollut siinä vaiheessa mitään kun vieras koira tuli näköpiiriin. Kokeilin kolinapurkkia, sen otti ihan leikistä mutta sitten sain yhden neuvon joka toimi. ostin kaupasta pienen vesipyssyn ja kun tuli koira vastaan ensin ei-käsky ja jos karvat nousi ja uhittelu oli alkamassa vesipyssyllä ruiskutin suoraan naamaan- laitoin sinne aluksi vielä sitruunanmehua.. Eipä tarvinnut kuin muutaman kerran tehdä tämä niin nyt ei ole enää edes pyssyä mukana- rähjäämiset jäi totaalisesti siihen.
Sillä "niskapersotteella" tarkoitin lähinnä sellaista "säikäytystä" koikkua vaan otetaan napakasti ja yllättäen niska ja persnahasta ja samalla EI suoristutaan ja annetaan sille uusi käsky toimintamalliksi ja kun se noudattaa sitä sitä välittömät kehut.
En kannata mitään selätyksiä, voit opettaa koirallesi tottelemista ihan kotosalla tai tutussa paikassa, heität vaan sille jotain, jonka perään se olisi säntäämässä tai jos se on vaikka johonkin kivaan paikkaan menossa jo täristen ja sata lasissa annatkin sen sijaan käskyn, vaikka seuraa, istu ect. ja vapautat sen sitten sinne esineelle tai minne koira haluaakaan.
Mieti kuitenkin, josko saisit parikaan kaveria harjoittelemaan pikkulenkkiä ennen sinne kentälle menoa.
Itse en viitsi alkaa uusien ohjaajien ja heidän koiriensa kanssa isommasti mättämisiä katselemaan, jos olen treenit luvannut vetää niin sinne tullaan sitten sillä mielialalla, että jokainen siellä jotain uutta oppii.
Sitä hallintaa saavat sitten harjoitella ihan itsekseen.
Yleensä, kun tuore ohjaajanalku alkaa luottamaan itseensä niin se luottamus on molemminpuolista eli koirankaan ei enää tarvitse olla kokoajan ympäristön suhteen (ohjaajan puolesta) varuillaan.
kun vastaantulija aloittaa kovaäänisen neuvonnan:
EIEIEI noin saa koira kohdella! ja mitään pelkäämättä lähestyy heiluvin rajoin tohkeissaan.
Koko homma on sitten yhtä sirkusta ja koulutus hyppää muutaman askeleen taaksepäin.
Joissain tapauksissa on hyvä poiketa polulta
sivuun tai vaikka metsänpuolellle.
Jos minua tulisi joku neuvomaan lenkillä koirani kohtelusta, käskisin painua pellolle ja kovaa. Jos taas asiallisesti joku tulisi sanomaan, selittäisin yhtä asiallisesti takaisin miksi toimin näin. Jos ei ymmärrä toimintatapojani niin ei ole minun ongelma. Sitä varten meillä on kaksi korvaa, toisesta sisään ja toisesta ulos.