Voikukan aurinko
loistaa pellolla jo
ennen lapsena
sillä liattiin paitoja
loistaa pellolla jo
ennen lapsena
sillä liattiin paitoja
Runo sulle
pistän tähän runon
9803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi kukkanen kallis!
Sut pihaani sain
kutsumatta lain.
Vaikka loistosi mut
mykistää,ei auta,
kukka kulta,
saat myrkkyruiskeen multa!
nekatiivisia sävyjä näissä runoissa.
Aurinkopellolla
löysin voikukan untuvia,
lapsena temmelsin
ilmaan kurkotin
pyydystin muutaman lentävän,
käperryin likaisen paitasi viereen istumaan.
Voikukkaseppele
jonka minulle punoit
kömpelöin sormin
päivettyneeltä otsaltani
hikeä pyyhkäisten
hiuksilleni painoit
- ensimmäinen rakkauteni
sinisen taivaan alla
auringossa.
sormin pienin
voikukan maitoa valuen,
vaihdoimme seppeleet toisillemme
kainon katseen saattelemana
koskettava hellyys silmissäsi
tarttui huuliini.....
voikukkaseppele päässä
keltainen kultainen
kesäni
vihreys ja pyörryttävä
taivaan sini
joka silmistäsi heijastui
olitko silloin
oletko vielä
olemassa
aurinkosi ja tähdet
kesästä syksyyn
menetimme toisemme
katsetta emme koskaan
olen vielä olemassa
silmiisi katson voikukkien kera
Olipa niin totaalisen kesäinen juttu.
Lapsena niin, ei heti sormetkaan
pesemällä puhdistuneet
kun ihanat seppeleet ja
pillit piti auringonkeltaisista
kukista valmistaa