Hei,
En ole mikään katkera teini tai tms.
Vanhempani erosivat viimevuoden kesällä ja äiti muutti pois mutta samalle paikka kunnalle... Äiti on aina ollut se henkilö jolle olen voinut puhua ja jne
Eron syy oli isän syrjähyppy... Eron jälkeen jäin asumaan isälleni. Sen jälkeen olen kokenut kauheuksia.. Nähnyt isäni pankkikirjoissa Hotelli varauksien maksuja ja Muita epämääräisiä asioita esim koru rasioita ja Isän rahoja on kulunut HuOMATTAVASTI enemmän kuin ennen.. En ole nuuskinut näitä asioita mutta kaikki ovat vaan tulleet eteeni.. Olen Huonoissa väleissä isäni kanssa.. Olen pitänyt hänelle saarnaa ja haukkunut häntä Huorissa Käviäksi .. jne ... Hän esittää välittävänsä mutta hän on huijari... nytte iskäni löysi kai " vakituisen " tyttö ystävän ja toi sen meille kylään.. iskä tiesi ihan hyvin että en halua olla missään tekemisissään hänen uusien huorien/tyttöystävien kanssa... silti hän kehtaa kutsua minut kahville samaan pöytään. Mutta sen ämmän tavarat ja tavat ovat joka puolella kotiani.. Voin sanoa päin naamaa mitä vain ja en edes morjesta sitä ämmää. en syö sen tekemiä ruokia.. Tunnen olevani masentunut ja rasittunut tästä kaikesta.. nyt kesällä olisi suuunitelmana myös yleiskunnon nostaminen ja käsialan parantaminen.. olen myös vakituisessa töissä Kaupassa pullopuolella Olen 15 Vuotta ja ensi vuonna alotan lukion. Voisin sanoa että minulla on traumat joka kerta kun iskä on jossain ja lappu on vaan pöydällä että " Tulen illalla " ... en pidä niinkään pahana jos äidillä on ollut seuraa.. jotenkin kaikki paha kohdistuu isään koska hän petti.. Hän teki rikkoi kaikki.
Olen suht koht Rikkaasta perheestä ... olen puhunut äidille että Voisinko muuttaa pois kotoa... Saisin lukio ajallenikin oman rauhan ( olen hyvä koulussa ja kirkkaat ajatukset jatkoon )
En jaksa enään sitä kun iskällä täällä on joku ja Jne... Tänään Äiti kysyi minulta.. Oletko 100 % varma haluanko muuttaa omaan asuntoon.. Osaan kokata ja Siivota Todella hyvin vaikka olenkin poika... Viihtyisin todella hyvin yksikseni vaikka kerrostalo kämpässäni... Mutta onko 15 Vuotiaan mahdollista muuttaa yksin pois kotoa.. meinaan ei minnekkään asuntolaan koska siellä olisi ns. Holhous.... Näen tässä monta hyvää puolta jos muuttaisin pois nyt kesällä ennen lukiota.. kyllä vähän haikea mieli jäisi mutta ... Se on nyt vaan niin.
Eli onko se mahdollista
Ja onko mielipiteitä asiasta
T: Poika 15-Vuotta ... Murheen murtama
En ole mikään katkera teini tai tms.
Vanhempani erosivat viimevuoden kesällä ja äiti muutti pois mutta samalle paikka kunnalle... Äiti on aina ollut se henkilö jolle olen voinut puhua ja jne
Eron syy oli isän syrjähyppy... Eron jälkeen jäin asumaan isälleni. Sen jälkeen olen kokenut kauheuksia.. Nähnyt isäni pankkikirjoissa Hotelli varauksien maksuja ja Muita epämääräisiä asioita esim koru rasioita ja Isän rahoja on kulunut HuOMATTAVASTI enemmän kuin ennen.. En ole nuuskinut näitä asioita mutta kaikki ovat vaan tulleet eteeni.. Olen Huonoissa väleissä isäni kanssa.. Olen pitänyt hänelle saarnaa ja haukkunut häntä Huorissa Käviäksi .. jne ... Hän esittää välittävänsä mutta hän on huijari... nytte iskäni löysi kai " vakituisen " tyttö ystävän ja toi sen meille kylään.. iskä tiesi ihan hyvin että en halua olla missään tekemisissään hänen uusien huorien/tyttöystävien kanssa... silti hän kehtaa kutsua minut kahville samaan pöytään. Mutta sen ämmän tavarat ja tavat ovat joka puolella kotiani.. Voin sanoa päin naamaa mitä vain ja en edes morjesta sitä ämmää. en syö sen tekemiä ruokia.. Tunnen olevani masentunut ja rasittunut tästä kaikesta.. nyt kesällä olisi suuunitelmana myös yleiskunnon nostaminen ja käsialan parantaminen.. olen myös vakituisessa töissä Kaupassa pullopuolella Olen 15 Vuotta ja ensi vuonna alotan lukion. Voisin sanoa että minulla on traumat joka kerta kun iskä on jossain ja lappu on vaan pöydällä että " Tulen illalla " ... en pidä niinkään pahana jos äidillä on ollut seuraa.. jotenkin kaikki paha kohdistuu isään koska hän petti.. Hän teki rikkoi kaikki.
Olen suht koht Rikkaasta perheestä ... olen puhunut äidille että Voisinko muuttaa pois kotoa... Saisin lukio ajallenikin oman rauhan ( olen hyvä koulussa ja kirkkaat ajatukset jatkoon )
En jaksa enään sitä kun iskällä täällä on joku ja Jne... Tänään Äiti kysyi minulta.. Oletko 100 % varma haluanko muuttaa omaan asuntoon.. Osaan kokata ja Siivota Todella hyvin vaikka olenkin poika... Viihtyisin todella hyvin yksikseni vaikka kerrostalo kämpässäni... Mutta onko 15 Vuotiaan mahdollista muuttaa yksin pois kotoa.. meinaan ei minnekkään asuntolaan koska siellä olisi ns. Holhous.... Näen tässä monta hyvää puolta jos muuttaisin pois nyt kesällä ennen lukiota.. kyllä vähän haikea mieli jäisi mutta ... Se on nyt vaan niin.
Eli onko se mahdollista
Ja onko mielipiteitä asiasta
T: Poika 15-Vuotta ... Murheen murtama
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos et kerran ole vihainen äidillesi ja hän asuu samalla paikkakunnalla niin mikset muuttaisi hänen luokse? Tuossa mielentilassa en sinua päästäisi asumaan yksin (onneksi asia ei ole minun päätettävissäni), ei ole kovin aikuismaista kutsua isäsi rakastajaa huoraksi. Omaan asuntoon sinulla tuskin riittää rahaa, ja valtiolta et saa mitään lisätukia niin kauan kun sinulla on rikkaat vanhemmat, saat lapsilisää ja olet alle 21 vuotias. Että sori vaan, yritä kestää.
Niin ihmettelin itse myös miksi et muuta äitisi luo?
Monesti jotkut asiat näyttää yksinkertaisemmalta kun on. Vanhempiesi eroon voi olla myös monia muita pikku seikkoja. Älä syyllistä isääsi. Vaikka hän teki väärin... Maailmassa ei pääse pitkälle jos syyllistää kaikkia kaikesta...
Koita saada elämäsi ja mielesi kuntoon!
Tsemiä
Toisaalta se 15-vuotiaan tahto.
Sitä pitää punnita.
Vanhempien ero on ollut tälle nuorelle miehelle viimeinen pisara.
15-vuotiaan huostaanotto on harvinaista.
Varmaan sosku voisi osoittaa hänelle vaikkapa nuorten ryhmäkodin.
Aika säälittävää on maailman meno nuorten osalla.
Haluaisin tehdä jotain, mutta kun taidot eivät riitä.
Toisaalta isäsi on jo iso poika. Isot pojat saavat tehdä mitä haluavat, MIES ON METSÄSTÄJÄ! Kun hieman vanhenet niin ymmärrät asian paremmin.
Miehellä on vastuu !
Yksn asumista ei mikään laki estä.
Äitisi allekirjoittaa vuokrasopimuksen puolestasi ja that's it.
Toivottavasti vanhempasi maksavat yhteisvastuullisesti vuokravakuutesi ja vuokrasi, sillä et ole varmaankaan oikein moniin avustuksiin oikeutettu ikäsi ja vanhempiesi varallisuuden takia (?).
ettei onnistu 15 vuotiaalta yksin asuminen järki ei vielä riitä siinä iässä, asioita hoitamaan.
Jos vanhempasi siihen suostuu, tottakai voit muuttaa yksin asumaan.
Eikä toi rahoituskaan tuntus olevan ongelma, ku olet varakkaasta perheestä.
Moni muuttaa toiselle paikkakunnalle lukion aloittaessaan, tai joutuu muuttaan.
Vois jopa pieni etäisyys auttaa vähän ymmärtämään faijaaski paremmin. Harvoin asiat ihan mustavalkosii kuiteskaan on.
Aivan varmaan pärjäät yksin ja alnakin vanhempiesi tukemana.
Omat mielipiteeti ovat
muuta äitisi luo..
älä hauku sitä isäsi uutta tyttöystävää huoraksi eihän hän ilmeisesti edes ole tuntenut isääsi silloinkun isäsi on äitiäsi pettänyt..
kysele asioista, miksi kaikki meni niinkuin meni riidoissahan on aina kaksi puolta vaikka toinen tekisikin pahemmin..
Sinuna olisin kyllä hyvin katkera, kun en olisi yhdeksän kouluvuoden aikana oppinut edes yksinkertaisimpia yhdyssana-, kirjain- ja lauseoppisääntöjä. Missä näitä uusavuttomia typeryksiä oikein kasvaa? Varsinaiset Suomen toivot, toden totta.
Ihan varmasti voit muuttaa, pärjäät kyllä! Isäsi on tehnyt väärin, se uusi nainen on taatusti ärsyttävä. Ja vaikka yksin asuminen olisi tuskaa, henkinen rauha ongelmilta voisi pelastaa mielenrauhasi.
Viestistäsi päätellen päässäsi pyörii kaikenmaailman ajatusmelska! Mietit paljon, joka on ihan hyvä asia. Sinulla on tarve aikuistua ja päästä kehittämään omaa elämää? Ehkä yrität hakea jollakin asteella faijasi huomiota? Onhan se kuitenkin pojan ykkös esikuva.
Mutta tässä on yksi juttu. Mielestäni 15-vuotias on aivan liian nuori asumaan yksin. Et saa opintotukea, et mitään.
Millä elät? Maksaako Vanhempasi vuokrat ja kaikki?
Vaikka olet töissä.. Se on todella rankkaa vetää lukioo ja töitä samaan aikaan.
Tiedän sen kokemuksesta.
Mulle nimittäin meni maailma ihan ylösalaisin. Kävin 4-5 kertaa viikossa töissä, 5-10 tuntia työvuoroa. Ja lisäksi oli vielä lukio! Siitä seurasikin koko kevään sairastelu. Oli poskiontelon tulehdusta ja kuumetta 40 astetta ties kuinka monta kertaa.
Sekä koulu meni päin persettä. Nyt sitten joudunkin käymään lukion neljässä vuodessa ja tiputin työvuorot kahteen kertaan viikossa.
Olo on nyt paaaljon pirteämpi ja elämänhaluinen.
Saanko suositella sulle että kävisit juttelemassa jonkun vieraan henkilön kanssa? Kallonkutistaja voi tuntua pahalta, mutta se auttaa, oikeasti! Useat rikkinäisistä perheistä tulevat lapset käyvät (tai ainakin pitäisi käydä) terapeuteilla. Se ei ole ollenkaan paha asia, ja saisit ajatusmaailmaasi vähän järjestystä. Varatkaa vaikka faijallesi oma aika myöskin, voisi opiskella vähän kasvatusperiaatteita.
Jaksamisia!