se oikea

se jonka kanssa rakastatte toisianne vaikeidenkin aikojen läpi.

se on pöpinä suhun

sen vaan tietää.

Sen tuntee sisällään (tiedät vain että tossa on se jonka kanssa haluat viettää ja voisit viettää vanhuudenkin päivät) ja rakastat häntä. Mietit häntä päivittäin ja unelmoit yhteisestä talosta ja lapsista. Nojoo, jokasellahan se on vähän erilaista riippuen siitä mihin pistää arvonsa, mutta se tunne ja tieto tulee vaan ja sen tietää sitten... =)

No mun mielestä ei oo olemassa just sitä "oikeaa". Tai en siihen usko että ihmislle olsi esim määrätty joku yks tyyppi. On kuitenki olemassa monia tosi hyviä ja toimivia suhteita, kuin myös sit niitä huonompiakin tai ristiriitaisia. Mut siihen uskon, että kaikki mikä tapahtuu, nii kuuluu tapahtua niin :) ja kaikki kuitenkin aina kääntyy oikeinpäin ja kaikesta löytyy jotain positiivista :))

MULLA NIITÄ ON MONTA

Kai sen jotenkin vaan tuntee... Se on niin voimakas tunne, että kai sen siitä tunnistaa.
Eikä sitä heti huomaakkaan, onko toinen se oikea vai ei, se homma hoituu ajallaan.Tämä on minun näkemykseni "siitä oikeasta" :D

Olen ollut enemmän ja vähemmän kiinnostunut eräästä tytöstä noin 13 vuotta, mikä saattaa kuulostaa täysin järjettömältä, koska olen nyt 18-vuotias.Monet teistä jotka lukevat tämän ihmettelevät varmaan miten olen voinut olla kiinostunut toisesta jo 5-vuotiaana. Teille voin sanoa etten minäkään sitä käsitä.

Seurustelin yläasteella erään toisen tytön kanssa lähes 2 vuotta mutta en kuitenkaan saanut kokonaan unohdettua tätä aikaisempaa ihastustani ja nyt kun olen ollut sinkkuna viime syksystä lähtien tunteeni tätä pitkaikaista ihastustani kohtaan ovat vain voimistuneet. En edes tiedä voiko kolmentoista vuoden jälkeen edes puhua "ihastuskesta". Olen ollut tämän ihastukseni kaveri jo vuosia ja meillä oli yhteinen harrastuskin. Olen säästänyt syntymäpäiväkortit jotka olen saanut häneltä alle kymmenenvuotiaana. Ala-asteella minulla oli tapana viedä hänelle ruusu kun hän oli kipeä ja välitunnin loppuessa jäin joskus pihalle odottamaan, että saisin vata hänelle oven.

Reilu kuukausi sitten kerroin hänelle mitä tunnen häntä kohtaan ja hän yllättyi melkoisesti, koska edellisen suhteeni jälkeen en ollut näyttänyt kiinnostustani, koska pelkäsin hänen torjuvan minut kuten hän teki ala-asteella. Kävimme kuitenkin kerran yhdessä elokuvissa tunnustukseni jälkeen mutta mitään muuta ei oikeastaan ole tapahtunut. Vielä en kuitenkaan aio "heittää kirvestä kaivoon".En edes pystyisi siihen vaikka yrittäisinkin unohtaa hänet.En pysty kuvittelemaan itseäni kenenkään muun kanssa ja ajattelen häntä tauotta ja hän on viimeinen asia mielessäni nukahtaessani.

Tällä kertaa tuli aika pitkä tilitys mutta johonkin tämä oli pakko kertoa