Ollaan jo yritetty raskautta pari vuotta. mulla endo, joka hoidettu. nyt on eka inssi takana ja torstaina testi. mutta tein jo eilen kun en malttanu odottaa ja negahan se oli. jotenkin sitä odotin, mut aamu siinä itkiessä meni.kai se testi näyttäs sen pari päivää aikasemminkin??? teen sit torstaina uuden testin ja soittelen sit jatkosta lääkärille. tää on niin turhauttavaa, pinna on kireellä..kai se noista lääkkeistäkin johtuu...olen ekaa kertaa täällä..ja on kiva huomata että ei ole ihan yksin. ku toi mieskin ajattelee järjellä tätä juttua, vaikka itse toivois tunnetta peliin. tottahan se on että turha etukäteen murehtia, mutta...
hermot menossa
ml70
3744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
haluaisin sulle rohkasuksi kertoa mun tarinan: Me yritettiin aikanaan vauvaa se vuoden päivät ja hakeuduttiin sitten tutkimuksiin kun ei tulosta tullut. Mulle siitä asiasta tuli "pakkomielle" tosi nopeesti ja mun maailmaan ei mahtunut enää mitään muuta kun se raskaaksi tuleminen. No meidät testattiin/tutkittiin eikä kummastakaan mitään löytyny. Nopeesti sain sitte ekat clomit ja aloin odotella niitä kuukautisia että pääsisin sitte alkukierrosta hormooneja napsimaan,mut menkkoja ei kuulunut. Ajattelin et jo on kumma kun siitäkin piinataan, ja hormoonien otto viivästyy.. no, yllättäen olinkin spontaanisti raskaana. Tämä raskaus päättyi keskeytyneeseen km:n vk12. Surusta toivuttuamme jatkettiin yritystä ja tutkimuksia jatkettiin vuoden päästä km:sta, mulle tehtiin laparoscopia ja clomeja söin 4kk putkeen. Mitään ei tapahtunut, pettymyksiä joka ikinen kuukausi. Sitten kun keskenmenosta oli n.2v saatiin uusi lääkäri joka pisti vauhtia asioihin, mulle tehtiin 2 inseminaatiota, mutta niillä ei saatu raskautta alkamaan. Lääkärin mielestä seuraava askel kannatti ottaa eli IVF. Paperit lähti naistenklinikalle ja me saatiin jo postissa sinne suunnitteluaika. No tämän tarinan ydin tulee tässä, mä ihan oikeesti ekaa kertaa lopetin sen jatkuvan pohdiskelun vauvasta, kierron laskemisen, lämpöjen mittaamisen ja kaiken muun miettimisen. Ajatukset pyöri vaan siinä päivässä kun Hesaan lähdettäisiin. Ja mielessäni luovutin oli pakko hyväksyä ettei meille tulisi lasta omin avuin. Ja kuinka ollakaan, seuraavia kuukautisia ei koskaan tullut!! Olin spontaanisti raskaana. Ja iloinen yllätys oli uusi raskaus esikoisen ollessa 4 kuukautta vanha! Meillä siis kaksi ihanaa poikaa, nyt 4 ja 3v. Hyvää kannatti odottaa!!!
Tsemppiä ja aurinkoista kesää Sinulle!!!
ihmetarinoita riittää aina siinä vaiheessa kun toinen on malttamaton ja itsellä kaikki takana.Itse henkilökohtasesti sanon, ettei mikään ole niin ärsyttävää kuin se kun lapsettomuudesta kärsivää kehotetaan lopettamaan stressaus.Ja ettei ajattelis koko asiaa.Jos se olisi lääke asiaan, lapsettomuus olisi helppo hoitaa.
Ei kai se stressin poisto pahaa tee,mutta se ei ole se olennainen asia.Melkein voisi sanoa että ihminen joka tulee sit yllättäen raskaaksi on sellanen jossa ei ole mitään vikaa.Niiku sinäkin sanoit ettei teissä ole mitään häikkää.Suurimmassa osassa on ihan teknistä vikaa johon ei valitettavasti asian unohtaminen auta mitään.Toivottavasti et ihan nenäkkäin ketään lapsettomuudesta kärsivää ohjeista näillä "kun unohtaa ,onnistuu" jutuilla
voi luoja, en todellakaan halunnut pahoittaa kenenkään mieltä. Kuule kyllä minä tiedän kolmen vuoden kokemuksella ettei sitä vauvan saamis toivetta todellakaan voi unohtaa. Ja itse raivostuin valtavasti kun sitä unohtamista minulle hoettiin. Mutta se sattui nyt olemaan minun tarinani ja selkeästi ehkä syynä meidän tilanteeseen. Toki on helppo näin jälkeenpäin tarinaansa kertoa kun sillä oli tuplasti onnellinen loppu mutta kyllä lapsettomuuden kokeminen on jättänyt minuun ja mieheeni ikuisen jäljen, ei näes pidä tätä elämää itsestäänselvyytenä. Olen pahoillani jos pahoitin teidän mielen.