Ihan mielenkiinnosta kysyn, kuinka monella on välit täydellisesti poikki omaan äitiin siksi, että tämä ei ymmärrä olla tunkematta nokkaansa lastenlasten kasvattamiseen ja omien aikuisten lastensa elämään ja parisuhteeseen.
Itse olen puhunut oman äitini kanssa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Esikoiseni hän on nähnyt, mutta ei enää nuorempaa. Eikä näe, sillä en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Syy on mm. se, että hän on aina oikeassa ja fiksu, muut väärässä ja tyhmiä, vain hän osaa kasvattaa lapsia, muut eivät, hänellä on ihan omat (useimmiten aivan järjettömät) sääntönsä lastenlapsille (esim. tuoremehua pitää juoda litratolkulla per päivä, ettei tule vitamiininpuutosta yms. typerää), vaimoni on huono ihminen, koska hänellä on työläistausta (äiti itse kaupassa töissä) jne.
Olen päättänyt, että koskaan en äitiäni enää aio nähdä. Lapset saavat täysi-ikäiseksi tultuaan itse päättää, mitä tekevät. Esikoinen on sanonut, että ei halua nähdä, sillä niin kamalia muistoja mummista hänellä on lapsuudessa.
Tiedän muutaman muunkin vastaavan tapauksen omasta lähipiiristäni. Jokaisessa näistä tapauksista ongelma on aina äiti/mummu/anoppi. Mistähän tämä johtuu? Tuleeko suomalainen nainen vanhemmiten kitkeräksi kaikkitietäväksi, joka ei voi sietää sitä, että joku toinen saattaa olla paremmin lastenkasvatuksesta perillä. Oman äitini "tiedot" lastenkasvatuksesta ovat 60-luvun alusta ja toisinaan ihmettelen, että olemme veljieni kanssa ylipäätään hengissä hänen "metodiensa" jäljiltä.
Myöskään kaksi veljeäni eivät ole äidin kanssa missään tekemisissä, joten minun omasta luonteestani kaikki tuskin voi johtua
Anoppi / äiti / mummu ja katkenneet välit
8
1146
Vastaukset
- Jihuuu
Muutin jo.. montakohan vuotta siitä onkaan. Yläasteen jälkeen pois kotoa, nyt olen 22. Pidin pakkoyhteyksiä vanhempiin eli sen verran mitä tartti, siihen asti että täytin 18. Sitten katkaisin välit täysin. No, se oli vähän vaikeaa, kun olin yhteyksissä mummooni joka on ollut minulle enemmän äiti kuin varsinainen äitini. He kaivelivat mm. puhelinnumeroni joskus hänen kännykästään jne. Enkä ole sitä sitten koko ajan jaksanut vaihtaa. Nyt tosin mummoni kuoli ja varmaan jossain vaiheessa vaihdan puh.numeroa, niin saan elää ihan rauhassa ilman äidiltä tulevia tekstiviestejä. Taustat lyhyesti vanhemmistani; mielenterveysongelmia, päihteitä, väkivaltaa. Odotin vuosia sitä hetkeä, että pääsen muuttamaan pois kotoa. Joskus tässä vuosien varrella mietin, äitiäni säälien, että voisin käydä häntä katsomassa. Ei sitten mennyt kauaa, kun hän muistutti itsestään ja siitä, miksen siellä ole käynyt; tuli sellaiset haukkumatekstarit kännykkään. En tiedä miten sulla on välit ollut aiemmin äitiisi, mutta mun äidillä plus tädillä joka on ollut kuin kolmas vanhempi meidän perheessä, on ollut vuosia (myös isälläkin, joskin naiset puhuu enemmän ja isä ei sitten ole yhtä paljon soittanut suutaan) just näistä mielenterveyssyistäkin tapana keksiä ihan päättömiä tarinoita minun tekemisistäni jne.. eivätkä ikinä, kun olin yläasteellakin, suhtautuneet minuun sellaisena kuin olin vaan keksivät aina ihan omasta päästään milloin mitäkin. En viitsi tähän sen tarkemmin yksityiskohtia eritellä, mutta sitä on jatkunut tähän päivään asti (hassua, että joku jaksaa vielä vuosia sen jälkeen kun en ole ollut yhteyksissä). Valheet ovat esim. sellaisia, että minulla on noussut päähän rikkaat poikaystävät yms., vaikka ihan yhtä persaukisia ovat olleet kuin minä itsekin :D
Mietiskelin just yhtenä päivänä tätä asiaa ja pohdin, mitä sanon sitten lapselleni. Olisko helpompaa sanoa pienelle lapselle, että toinen ukki ja mummi on kuollut ja selittää sitten joskus myöhemmin tilanne.. tätä olen pohtinut enkä oikeasti ole vielä päätynyt ratkaisuun. Tai sitten sanon, että he ovat niin sairaita, ettei heitä voi käydä katsomassa. Mutta en myöskään haluaisi, että pieni lapsi joutuu pohtimaan, mikä sairaus heillä on. Sen tiedän, etten väleissä tule heihin ikinä olemaan, koska he eivät kykene näkemään minua sellaisena ihmisenä kuin olen eivätkä varmasti antaisi elää omaa elämääni enkä halua vaarantaa lastani väkivallalle, huutamiselle, haukkumiselle ja mollaamiselle. Ja sitä varmasti saisi lapsenlapsikin osakseen. Ja joskus kun hän on iso ja jos tarvittaessa kerron asian oikean laidan, en usko että hän edes haluaa näitä ihmisiä tavata.
Meitä on kolme tyttöä ja kasvatusmetodit olleet jokaisen kohdalla niin erilaiset, että sen johdosta pikkusiskoni ainakin on kai ihan ok väleissä vanhempiinsa - kun on ollut aina perheen lellikki ja tämän johdosta en ole ollut väleissä sen jälkeen kun muutin kotoa enkä ollut oikein ikinä lapsenakaan. Hän oli kieroileva ja ihan oikeasti kauhukakara. Isosiskoni taas on lyöty ihan lyttyyn ja hänelle menee nykyään aika huonosti, väleissä kyllä ollaan, sen verran mitä jaksan katsoa kun hänen elämänsä valuu hukkaan.. eli ei tosiaan johdu minunkaan luonteestani nämä kuviot. Minusta on tullut kaikkien luulojen vastaisesti suht tasapainoinen :P ja täysjärkinen, olen kuullut monesti kommenttejakin että sulla on varmaan ollut tosi ihana lapsuus.. että niinkin hyvin voi selvitä, että vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä - asiat on siis hyvin ilman näitä ihmisiä - jonkunlaisia persoonallisuushäiriöitäkin taitaa tällaisilla tyypeillä olla.- kurja paikka
Eräs kaukainen sukulaiseni meni aikanaan ns. pakkonaimisiin avan nuorena. Tyttö ei ollut sen vanhempi. Lapsia tuli 4 pikapikaa. Rahaa vähän.
Asuivan maaseudulla isän maanviljelystilalla sivutorpassa, joten asumiskustannuksia heillä ei ollut, mutta kyllä leipä muuten oli tiukassa, ja lapset kotona keskenään, kun äitikin oli tilapäistöissä milloin missäkin.
Nyt ovat kaikki aikuisia, mutta ne lapsuuden kovat ajat varmaan ovat saaneet aikaan sen, että joka asiasta nostetaan kauhea haloo, riidellään ja huudetaan, ja lopuksi katkaistaan välit.
Monesti ajattelin, että siiinä perheessä ei ole koskaan ollut ainoatakaan aikuista.
Nyt perhe on jo kolmeen jakaantunut, eivätkä ole enää puheväleissä. Yksi tytär muutti muualle, eikä perhe oli hänen nuorinta lastaan ikinä nähnytkään. Toinen tyttäristä pitää yhteyttä vain isään. Äiti muutti pois kodista ja asuu kirkolla, jonne voi tulla sitten kaksi nuorinta lasta perheineen käymään. Vanhemmat eivät keskenään kommunikoi mitenkään. Ohittavat toisensa raitilla sanaakaan sanomatta.
Elämä ei ole niin yksinkertaista, että se vain eletään. Kyllä pitää hoitaa suhteitaan perheeseen ja muuhun sukuun. Kukaan ei saa olla niin hirveän oikeassa, että ei jousta piirunkaan vertaa. Siitä ei hyvä seuraa.
Jokaisen tämänkin perheen jäsenen pitäisi tutkia peilikuvaansa.
Kukaan ei riitele yksin, mutta välit voivat katketa puhumattomuuteen. - Jihuuu
kurja paikka kirjoitti:
Eräs kaukainen sukulaiseni meni aikanaan ns. pakkonaimisiin avan nuorena. Tyttö ei ollut sen vanhempi. Lapsia tuli 4 pikapikaa. Rahaa vähän.
Asuivan maaseudulla isän maanviljelystilalla sivutorpassa, joten asumiskustannuksia heillä ei ollut, mutta kyllä leipä muuten oli tiukassa, ja lapset kotona keskenään, kun äitikin oli tilapäistöissä milloin missäkin.
Nyt ovat kaikki aikuisia, mutta ne lapsuuden kovat ajat varmaan ovat saaneet aikaan sen, että joka asiasta nostetaan kauhea haloo, riidellään ja huudetaan, ja lopuksi katkaistaan välit.
Monesti ajattelin, että siiinä perheessä ei ole koskaan ollut ainoatakaan aikuista.
Nyt perhe on jo kolmeen jakaantunut, eivätkä ole enää puheväleissä. Yksi tytär muutti muualle, eikä perhe oli hänen nuorinta lastaan ikinä nähnytkään. Toinen tyttäristä pitää yhteyttä vain isään. Äiti muutti pois kodista ja asuu kirkolla, jonne voi tulla sitten kaksi nuorinta lasta perheineen käymään. Vanhemmat eivät keskenään kommunikoi mitenkään. Ohittavat toisensa raitilla sanaakaan sanomatta.
Elämä ei ole niin yksinkertaista, että se vain eletään. Kyllä pitää hoitaa suhteitaan perheeseen ja muuhun sukuun. Kukaan ei saa olla niin hirveän oikeassa, että ei jousta piirunkaan vertaa. Siitä ei hyvä seuraa.
Jokaisen tämänkin perheen jäsenen pitäisi tutkia peilikuvaansa.
Kukaan ei riitele yksin, mutta välit voivat katketa puhumattomuuteen.Kiitti syyllistämisestä.
Ehkä sun pitäs vähän lukea psykologiaa tai kohdata itse sellaisia ihmisiä, jotka todellakin riitelevät vaikka sitten yksin, riittää että toinen on vaan vieressä ja pitää jostain saada aukoa päätään. Nuorena tyttönä yritin vuosia niitä välejä hoitaa, mutta se ei yksipuolisesti onnistu. Jos kaikkeen saa vaan palkaksi huutamista ja haukkumista, olipa sitten kyseessä vaikka kaatunut maitolasi. Sen vuoksi en kyseisten ihmisten kanssa ole tekemisissä, kun heidän kanssaan ei voi viettää aikaa normaalisti ja minua ei kiinnosta tapella tai puhua pahaa muista, milloin naapureista, milloin työkavereista, milloin toisten lapsista ja milloin omista lapsista ja sukulaisista jne.
Itse kun en ole riitelevä ihminen, enkä muista pahaa puhuva enkä keksi kenestäkään juttuja omasta päästäni. Mulla ei ole tarvetta kenenkään kanssa syyttä suotta riidellä. Mutta ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun joku ei ymmärrä tai usko kertomaani, että tällaisia ihmisiä on. - kurja paikka
Jihuuu kirjoitti:
Kiitti syyllistämisestä.
Ehkä sun pitäs vähän lukea psykologiaa tai kohdata itse sellaisia ihmisiä, jotka todellakin riitelevät vaikka sitten yksin, riittää että toinen on vaan vieressä ja pitää jostain saada aukoa päätään. Nuorena tyttönä yritin vuosia niitä välejä hoitaa, mutta se ei yksipuolisesti onnistu. Jos kaikkeen saa vaan palkaksi huutamista ja haukkumista, olipa sitten kyseessä vaikka kaatunut maitolasi. Sen vuoksi en kyseisten ihmisten kanssa ole tekemisissä, kun heidän kanssaan ei voi viettää aikaa normaalisti ja minua ei kiinnosta tapella tai puhua pahaa muista, milloin naapureista, milloin työkavereista, milloin toisten lapsista ja milloin omista lapsista ja sukulaisista jne.
Itse kun en ole riitelevä ihminen, enkä muista pahaa puhuva enkä keksi kenestäkään juttuja omasta päästäni. Mulla ei ole tarvetta kenenkään kanssa syyttä suotta riidellä. Mutta ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun joku ei ymmärrä tai usko kertomaani, että tällaisia ihmisiä on.En ole syyllistämässä ketään, vaan totean juuri, että kun vain yksi puhuu, niin välit katkeavat iäksi.
Ymmärsin tekstistäsi, että niin on sinunkin kohdallasi käynyt. Et ole halunnut osallistua riitelyyn, joten väistät koko porukkaa.
Tässä perheessä joko kaikki huusivat yhtä aikaa, tai sitten joku puhui asiansa puhki, marssi ovesta pihalle eikä palannut. Pahinta on, että he vielä kirjoittivat kirjeitä toisilleen. Sanottu asia ehkä joskus voi unohtuakin, mutta musta valkoisella ei.
Titetysti pahan puhuminen ja asioiden vääristely on myös yksin puhumista, kun sinä et halua sellaiseen keskusteluun osallistua, ja joudut vain kuuntelijan osaan.
Maltillinen keskustelu monessa tapauksessa saattaa olla äärimmäisen vaikeaa. - Jihuuu
kurja paikka kirjoitti:
En ole syyllistämässä ketään, vaan totean juuri, että kun vain yksi puhuu, niin välit katkeavat iäksi.
Ymmärsin tekstistäsi, että niin on sinunkin kohdallasi käynyt. Et ole halunnut osallistua riitelyyn, joten väistät koko porukkaa.
Tässä perheessä joko kaikki huusivat yhtä aikaa, tai sitten joku puhui asiansa puhki, marssi ovesta pihalle eikä palannut. Pahinta on, että he vielä kirjoittivat kirjeitä toisilleen. Sanottu asia ehkä joskus voi unohtuakin, mutta musta valkoisella ei.
Titetysti pahan puhuminen ja asioiden vääristely on myös yksin puhumista, kun sinä et halua sellaiseen keskusteluun osallistua, ja joudut vain kuuntelijan osaan.
Maltillinen keskustelu monessa tapauksessa saattaa olla äärimmäisen vaikeaa."En ole syyllistämässä ketään, vaan totean juuri, että kun vain yksi puhuu, niin välit katkeavat iäksi.
Ymmärsin tekstistäsi, että niin on sinunkin kohdallasi käynyt. Et ole halunnut osallistua riitelyyn, joten väistät koko porukkaa."
Niin, mulle tulee nyt sellainen tunne yhä sinun tekstistä, ettet ihan täysin ole ymmärtänyt minkälaista se elämä on lapsuudessani ollut. Sen 15 vuotta mitä kotona jouduin asumaan, niin kyllä siihen sitä vuorovaikutustakin mahtui - pakkohan sitä on saman katon alla olevien ihmisten kanssa puhua ja kyllähän sitä toki lapsena yrittikin selittää, kun vanhemmat vaan haukkuu ja syyttelee (esim. koulukiusaus oli kuulemma oma vikani ja olin itse kuulemma tehnyt jotain, mitä minusta sitten kiusaajat keksivät). Joten jos ei loppuikäänsä halua toimia kynnysmattona, ei tuollaisten ihmisten suhteen ole muuta vaihtoehtoa, kuin pistää heidät pois elämästään. Tosin jo vuosia ennen kuin pääsin muuttamaan pois, olin huomannut tilanteen mahdottomuuden. Joittenkin ihmisten kanssa vaan ei pysty kommunikoimaan ja minusta sinun tekstisi sävy kuulosti siltä, että näet syytä myös minun käytöksessäni ja sen myötä koen, ettet ymmärtänyt alunperinkään sitä, millaisista ihmisistä kerroin. Minulle se maltillinen keskustelu ei ole ikinä ollut mikään ongelma.. mutta jos joillakin ihmisillä on näitä henkisiä vaikeuksia monilta osin, niin he eivät siihen kykene huolimatta siitä, miten toinen osapuoli käyttäytyy.
- Tuutikki
Säälin teitä.
Itselläni on ihana äiti, joka rakastaa lastenlapsiaan. Tottakai hän pyrkii puuttumaan asioihin liikaakin, mutta pystymme keskustelulla ratkaisemaan asiat. Mummi saattaa olla lapsilleni jopa äitiä tärkeämpi ihminen, mutta en ole siitä mustasukkainen. Pääasia, että lapsilla on vanhempien lisäksi joku tärkeä aikuinen.
Mutta jokainen toimii omalla tavallaan. Jos anoppi/äiti on sietämätön, turhahan häntä on katsella. Olette varmasti tahollanne miettineet asiaa.- Jihuuu
Sääliminen kuulostaa ikävältä ja turhaakin se on. Kuten aiemminkin totesin, kaikki ihmiset eivät kykene ehkä ymmärtämään niitä mittasuhteita mitä näissä asioissa on.. kyse ei ole mistään erimielisyyksistä, jotka voi puhumalla selvittää - jos toinen ei vaan ole kykenevä keskustelemaan tai näkemään asioita muutoin kuin omalta kantiltaan ja etenkin jos mukana on harhaisia ajatuksia jne. Jos vanhemmilla on terve suhde lapsiinsa, tuskin mummot menevät tärkeysjärjestyksessä edelle.
- ecco
Jos perehtyy persoonallisuushäiriöihin ja narsismiin, niin ymmärtää olla kommentoimatta tyyliin" kyllä rauhallisella keskustelulla asiat selvii kun jokainen vaan katsoo peiliin " jne. Ehei onnistu, mikäli kyseessä on pers.häiriöinen. Siinä vaan takoo omaa päätänsä mäntyyn ja saa paskaa niskaansa loputtomiin. Ruletti pyörii kunnes sen kyydistä ymmärtää hypätä pois. Omia lapsiaan on ainakin suojeltava!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki2006168Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1442857- 442317
- 932079
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382021Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2311427- 771402
Naton korkein sotilasjohtaja: Meidän on iskettävä ensin
Olen täysin samaa mieltä ja nämä iskut pitäisi olla jo suunniteltu ja tuhota käytännössä kaikki venäjän hyökkäysmateriaa3031397Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää131326Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j61266