Mietin tässä, että kun minulla on ihan uusi ystävä ja meillä on yhdessä tosi mukavaa, että pitääkö jo ihan alkuvaiheessa sanoa ettei halua enää koskaan jakaa kotiaan kenenkään kanssa muuta kuin vierailujen merkeissä. Minulle on selvinnyt, että haluan asua yksin loppuelämäni :-)
Onko sanottava
vailet
8421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun se ystäväkin on ihan uusi vielä...
Voihan sitä mukavaa olla - voi olla niinkin mukavaa, että haluatkin joskus jakaa kodin hänen kanssaan...
Loppuelämä on pitkä aika ;D
Nauttikaa toisistanne, toistenne seurasta - tämä hetki - huominen tuo huomisen murheet mukanaan...
Sano vaan ihan suoraan ettet halua ketään saman katon alle jos niin tunnet. Olen ihan samassa tilanteessa, upea kumppani, välimatkaa muutama kymmenen kilometriä, tapaamme usein, olemme jomman kumman luona, viihdymme yhdessä, mutta emme edes harkitse yhteen muuttamista. Voihan olla, kuten edellinen kirjoittaja totesi että ehkä aikaa myöten mutta se on sitten jos siltä tuntuu. Onnea teille ja yhteiselle tulevaisuudellenne. Tuo "parempi rehellinen kuutonen.." oli muuten tosi kivasti sanottu.
Näinhän se on, että kun ikä, elämänkokemus ja nauttiminen elämästä omilla ehdoilla on opittu. Niin ei sitä välttämättä halua enää, että joku "toinen" tulee asumaan samaan kämppään. Ja muuttajan tarpeet on huomioitava kokopäiväisesti, kun suunnittelee omia asioitaan.
Tietenkään ei pidä koskaan sanoa "ei koskaan". Koska ei sitä tiedä, mitä se elämä tuo tullessaan. Jonain päivänä vain elämä alkaa tuntumaan siltä, että toisen "kainalossa" viihtyykin tavallista paremmin.
Itse olen miettinyt tätä samaa asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että kun nuoret aikuiset ovat muuttaneet kaikki tahoilleen. Saattaisi kuitenkin olla ihan mukavaa, että olisi joku mukava mies kaverina siinä "ehtoopuolessa".
Kyllä se on myös tullut mieleen. Mutta oikeastaan tämä minun ystävyyteni on niin uusi, että saattaa olla, että ei sitä enää huomenna olekaan :-)
No sen tietää siten, että elää huomisen ja siitä eteenpäin. Aika näyttää nämä ihmissuhdeasiat. Elämästä ei koskaan tiedä, ennen kun jälkeenpäin, miten tuli elettyä :)
tai miksi murehtisit tulevia?
Ethän luultavasti vielä tiedä, millaisia ajatuksia tai toiveita ystävälläsi ehkä on asian suhteen.
Kun asia on tullut esille, olen vastaavassa tilanteessa käyttänyt ilmausta: "En uskoisi/luule koskaan enää suunnittelevani muuttamista toisen ihmisen kanssa saman katon alle." Sitä paitsi omassa elämässäni olen huomannut aina myöhemmin löytäväni edestäni ne "ei koskaan"-jutut. Vannomatta paras!
Iloitse kaikesta hyvästä ja murehdi tulevia vasta kun ne jo osuvat kohdalle. ;)))
Toiseen kysymykseesi tuolla ylempänä vastaan tässä samalla: Jos muutenkin keskustelet omista asioistasi läheistesi kanssa, kerrot varmaan uudesta ystävästäsikin, koska ilmeisesti hänestä on jo tullut hyvin tärkeä sinulle.
Niin se on mitä sanoit. Toisinaan vain kaukaa näkee selvemmin. Muuten, nyt kun sanoit, niin on hänestä tullut tärkeä, vaikka sitä vähän vähättelin itsekseni.
Mukavaa kesää Sinulle.
Miksi ottaisi asian esille ollenkaan, ennen kuin aika on kypsä. Jos sellaisen paukauttaa yhtäkkiä, niin reaktio voi olla mitä vain.
Parasta antaa huomisen tulla ja katsoa mitä silloin tapahtuu. - Itse olen seurustellut saman naisen kanssa 20 vuotta. Kummallakaan meistä ei ole ajatustakaan avioitua tai muuttaa yhteen. Hänellä on oma elämänsä 250 km:n päässä, minulla on täällä. En voisi muuttaa sinne, eikä hän voisi muuttaa tänne. - Meillä on vain pari yhteistä tuttavaa.