Miten toimitte kun sattuu että olette tehneet jotain "kauheaa"
Itselleni sattui ,kun olin paikkaamassa purjetta.
Leikkasin vanhasta purjeesta paikan ja samalla kaikki reunat seuraavaan kertaaan säästöön.
Mutta sitten ei löytynytkään sitä paikattavaa,luulin että olin pilkkonut sen paremman.
ajoimme varaston ja veneen väliä, mies niska punaisena ja tietenkin hyvin hermona, mutta minä vaan nauraen hysteerisenä ,että tälläistäkö se tulee olemaankin tämä vanhuus että voi tehdä jotain niin älytöntä.
Se purje kyllä löytyi , mutta nauru kannatti,niin että naurakaa.
Itselleni sattui ,kun olin paikkaamassa purjetta.
Leikkasin vanhasta purjeesta paikan ja samalla kaikki reunat seuraavaan kertaaan säästöön.
Mutta sitten ei löytynytkään sitä paikattavaa,luulin että olin pilkkonut sen paremman.
ajoimme varaston ja veneen väliä, mies niska punaisena ja tietenkin hyvin hermona, mutta minä vaan nauraen hysteerisenä ,että tälläistäkö se tulee olemaankin tämä vanhuus että voi tehdä jotain niin älytöntä.
Se purje kyllä löytyi , mutta nauru kannatti,niin että naurakaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä olis kamalaa,jos vielä tässä iässä pitäis kulkea otsa syvillä rypyillä.Jonkin aikaa sitten etsin silmälasejani ,taisin vähän manatakkin,kun mieheni virnuillen neuvo,että ota ne sieltä päälaelta alas niin näet paremmin etsiä.Että nauran minä,mutta yleensä omalle kohellukselleni.
En tällä kertaa itselleni, vaan yhdelle toisen ketjun kirjoitukselle. Anteeksi, mutta se oli niin riemastuttavaa luettavaa.
Joku kehui miestään ."Minut kaikissa asioissa huomioon ottava"
Sitten seurasi jotain siihen tapaan, että nenän kaivelu ja itsensä kuoputtelu - siisteys yleensä ovat epäkohtia.
...minäkin; ensin vähän hymyilytti, mutta sitten jo nauratti...ja enkä tiedä mikä lie ollut riemastuttavinta; se nainen vai mies....?
Veneillessä on sattunut meillekin vuosien mittaan monia kommelluksia, joille jälkeenpäin on naurettu, mutta aikoinaan on suututtu toisiimme kovastikin. Vaimon tehtävänä oli köyden kanssa hypätä vaikka minkälaiselle kalliolle ja usein piti tehdä monta rantautumisyritystä. Pahinta oli, kun muut venekunnat seurasivat touhua huvittuneina, joku avulias saattoi tulla vastaanottamaan köyttä.Sitten opettelin ohjaamaan kunnolla venettä ja roolt vaihtuivat.Vene on miehelle niin pyhä asia, että voin elävästi kuvitella tuon purjejutun.Suotuisia purjehdustuulia teillekin!
Rantautumisessa oli aina niksinsä. Useimmiten se meni hyvin, mutta ans olla, jos tuli jokin kämmi. Tuuli painoi sivuun, tai ruorissa olija käänsi venettä liian loivasti tai tuli rantaan liian kovalla vauhdilla. - Ja aina sellaisella kerralla oli runsaasti yleisöä seuraamassa sähläämistä.
Kerran hain mökkivieraita kaupungista veneellä. Kapealla venesatama-alueella ruorin vaijeri katkesi. Matkustajani, herkkähermoinen täti, alkoi kiljua. Kiinnitin nopeasti peräsimen tangon paikalleen, mutta kuinka ollakaan: Peräsimen tanko ei mahtunutkaan kääntymään tarpeeksi, joten venekään ei kääntynyt riittävästi. Jouduin kääntämään venettä puoshaalla, ettei se olisi törmännyt venepaaluihin. Täti kiljui ja kiljui. Minkäänlaista vaaratilannetta ei ollut. Ilman sitä tätiä en olisi ollut moksiskaan. Silloin ei naurattanut yhtään, kun koko kaupunki kuuli tädin epätoivoiset kiljahdukset. Myöhemmin kyllä. :D
Puoshaka = keksi. Eri paikkaunnilla käytetään eri nimiä. On varmaan muitakin kuin nämä.
Turussa meripartiolaiset järjestivät purjehduskurssin naisille:
"Hyppää akka perkele" oli kurssin nimi ;-)
Oli kuulemma suosittu kurssi ja sen jälkeen joissakin venekunnissa vaihtui hyppyvuoro....
että kohta pääsen kai eläkkeelle
työterveyslekuri antoi lähetteen psykiatrille