Kun kuulee jonkun sävelmän se voi tuoda muistojen tuulahduksen jostakin henkilöstä tai tapahtumasta.
Kuullessani kansansävelmän, "En voi sua unhoittaa poies, vaik´en ikänäin sua saa.." muistuttaa opiskeluajasta, vapusta jolloin joku lauloi yön hetkinä serenaadia minulle. Molemmilla opiskelulainaa, todella epäedulliset olosuhteet luoda tulevaisuutta.
Muutaman vuoden takaa on jäänyt lähtemättömästi mieleeni tilanne jossa kuulin Dovorak`in oopperasta Rusalka, Laulu kuulle. Se on muisto joka on ja pysyy, ajan rattaan pyörimisestä huolimatta. Olosuhteet muuttuvat, laulun kuullessani tuo edelleen senhetkisen tunnelman mieleeni.
Kuullessani kansansävelmän, "En voi sua unhoittaa poies, vaik´en ikänäin sua saa.." muistuttaa opiskeluajasta, vapusta jolloin joku lauloi yön hetkinä serenaadia minulle. Molemmilla opiskelulainaa, todella epäedulliset olosuhteet luoda tulevaisuutta.
Muutaman vuoden takaa on jäänyt lähtemättömästi mieleeni tilanne jossa kuulin Dovorak`in oopperasta Rusalka, Laulu kuulle. Se on muisto joka on ja pysyy, ajan rattaan pyörimisestä huolimatta. Olosuhteet muuttuvat, laulun kuullessani tuo edelleen senhetkisen tunnelman mieleeni.
Vastaukset 29
Vanhimmat
" Vie sävel muiston niittyjen luo. Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo...."
-Niin palaa mieleen joka kerran, kun tämän ikivihreän kuulen. Nuorena opiskelijana olimme viettämässä muistaakseni vappua partiokämpällä. Vintillä oli kaksi pitkää hallia, toinen tyttöjen ja toinen poikien nukkumapaikkana. Saunan jälkeen pojat olivat rohkaisseet mielensä ja tulivat levysoittimen kanssa tyttöjen puolelle ja soittivat tuota yllämainittua laulua. Olimme nuoria ja siihen aikaan kokoontuminen oli viatontakin, ei parittelua eikä alkoholia. Läksimme kuitenkin alakertaan tanssimaan poikien houkuttelemina....
Toinen romanttinen muisto tuo mieleen avioliiton ensimmäiset vuodet. Mieheni (nyt jo edesmennyt) soitti pianolla hyvin usein kappaletta "Fly me to the moon..." jazzahtavana sovituksena. Vieläkin tulee häntä ikävä, kun kuulen tuon sävelmän.
virittävät minutkin.
Aloitimme seurustelun nykyisen vaimoni kanssa kesällä -61, jolloin tuota laulua alkoi kuulla. Laulu virittää vaimonikin. Herkistymme molemmat, kun laulan sen joskus.
...metsäkukkia...on herkistävä kappale ja varsinkin kun yksin kuljen metsätiellä ja samalla laulan ja katselen kukkia tien reunalla.
Miten onnellisia saamme ollakaan, kun muistoihimme liittyy myös eri sävelmiä.
Ja niitähän tähän ikään päästyämme on kertynyt.
Juuri nyt muistuu mieleeni laulu "Luonasi on niin hyvä olla, syliisi helppo tulla". Aikanaan en ollut kovinkaan ihastunut itse tuohon lauluun, nyt sensijaan muistelen mielelläni koettua kesäaikaa. Ja kappale soi päässä.
Tänä keväänä olen usein kuullut radiosta kappaleen ”Jos vielä oot vapaa ”, oliko Pasi Kaunisto, en ole kuullut sitä vuosiin. Se soi aina edesmenneen mieheni ja minun ensimmäisenä yhteisenä kesänä, syksyllä ostin sen kasetin. Nyt se tuo mieleen haikean suloiset muistot onnellisesta ajasta.
Oletko huomannut, että jokin erityinen maku tai tuoksu saattaa myös palauttaa hyvinkin kaukaisia muistoja mieleen. Tosin niistä ei luultavasti tule samalla tavoin melkein pyhiä, kuin joistain elämän merkittävistä musiikkikappaleista.
Ihanaa, että meillä on kauniita muistoja ja voimme vielä kerätä niitä lisääkin. ;))
tulee sellainen tuoksu nenään ,että tulee ahdistava olo.
Tulee mieleen aika, kun miehen kanssa meni tosi huonosti,silloin olimme aviokriisissä.
Se on joku kevään tuoksu. Kaikki musiikki ja tuoksut eivät totisesti tuo mieleen ihania muistoja.
Nuoruuden ajan tuoksuista tulee eittämättä mieleen Brylcrem jota pojat laittoivat hiuksiinsa saadakseen sen Elvis "voogin" otsalle.
Tuoksu oli tansseissa ihan hyvä, mihin lie crem sitten on joutunutkaan.
Olen saanut osakseni montakin serenadia, jopa kuorolauluna, mutta sykähdyttävin on eräänä nimipäivänäni nuoruudenrakastetun laulama "Tula tuulan tuli tuli tei, emme erkane konsana ei, mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, paras aarteeni oot sinä mun, minä sun...ja tulkohon hallat ja harmit ja muut, ilo huoleton meillä on, naurussa suut ja kirkkaana päivä ja ilta."
Ja kukapa voisi vastustaa pianoa soittavaa miestä!Kyllä tuo Vihreät niitytkin tuo poskitanssimuistoja mieleen.
vieläkin muistaa jotkut laulut ulkoa ja jotkut tuovat erikoiset muistot. Ystäväni sanoi joskus 60-luvulla, kun erosimme, että kun hän kuulee "suudelmin suljetut kirjeet" hän muistaa minut. En tiedä muistaako , mutta minä muistan.Paljon on muitakin lauluja, jotka sykähdyttävät ja haikeudella muistelen.
Suomeksi kuun poika.On eri,kun laulu kuulle.
Siinä on niin mahtava sopraano ja teksti,kun rakastunut nainen lupaa antaa syntyvän lapsensa kuulle palkaksi jos kuu järjestää että nainen saa viettää yön rakastettunsa kanssa.
Nuoruudessani en ole kuullut muita kun hengellisiä lauluja.Oli kyllä myöhemmin iskelmiä mutta niitä on monia.
vieras paratiisissa,sen soidessa sulan taydellisesti ja antaudun kokonaan,samoin keinu kanssani.
Mozardin joku sinfonia laulettiin kansanomaisesti levylle, joskus –72
Siihen liittyy ihania muistoja, mut kun en löydä sanoja, enkä nimeä mielestäni
Kurjaa tää dementia, tunne säilyy, mutta ei yksityiskohdat.
Ei sinfonia, vaan luultavasti Mozartin serenadi.
Olisiko ollut Mozartin serenadi nro 13, Eine kleine Nachtmusik?
Muistini mukaan se kuitenkin tuli markkinoille jo 60-luvulla.
van sävelmän.Nyt kuuntelen Andrea Bocellin romanza
tässä cd,ssä on kauniita sävelmiä.
70-80-luvuilla joululaulut soivat kaupoissa yli 2 kk hellittämättä.
Työni vuoksi jouduin kuuntelemaan samaa nauhaa ja samoja lauluja jatkuvasti.
En siedä ensimmäistäkään joululaulua vieläkään.
On vaikeaa mennä kauppoihin kun joulun aika on käsillä. Jos ovella kuuluu musiikki vaihdan puotia, sillä onneksi on valinnan varaa nykyään.
Jos joudun tilaisuuteen, missä tulisi yhteislauluna laulaa joku joululaulu, ahdistun ja mykistyn. Osallistuminen lauluun on mahdotonta.
Niin että kyllä minulle tulee joululauluista "muistojen tuulahdus".
"Tuo aika toukokuun, kai muistat vielä sen sun silmäisi loistetta, onnea mun unhoittaa voinko sun..." -tuo mieleen ensimmäisen yhteisen kesäretken ex-mieheni kanssa keskisuomessa. Jyväskylässä murtautuivat autoon (Anglia)veivät kameran, jossa täysinäinen filmi, kaikki kuvamuistot menivät.Jäi pelkät muistikuvat...
Sinulla on todella mahtavat kotisivut. Olen vieraillut Uudessa-Seelannissa ja "Samoillut Lappia" virtuaalisesti mukananne.
Aika kului kuin siivill' niitä katsellessa. Oletko ollut Santiago deCompostella
vaelluksella? Toivotan vaellusintoa edelleenkin ja mahtavia elämyksiä.
Kallista siivousaikaa hupeni tuntikaupalla kulkiessani mukananne retkillä :). Ehdottomasti kannatti siirtää siivous hamaan huomiseen päivään.
Kiitos elämyksellisistä matkoista!
Kiitos kehuista joita en kuitenkaan ole ansainnut. Kotisivut eivät ole minun,olen vain "laiskoin akkoin" ihailija. Ainoastaan Suomen lapissa olen jonkin kerran vaeltanut. Nyt syyskuussa lähden vaihteeksi saariselälle kuntoa koettelemaan ja elämyksiä hakemaan.
se sininen huvimaja niin kauan kun saan sen sävelmän opituksi.Eiköhän sävel vaihdu kun menen kotiin.
Siellä raikasi Barbara Streisandin kappale "Woman in Love". Inhoan sitä yli kaiken. Koko ajan päässä takoi ajatus: täytyy päästä nopeasti ulos. - Nyt se kappale sitten soi päässäni. Siinä on niin tarttuva melodia, että se jää päähän soimaan, vaikka ei pidä koko kappaleesta.
On kummallista, että samalla tavalla kuin on lempilauluja, niin on myös inhokkilauluja. Kumpaakaan ei osaa selittää millään järjellisellä tavalla. Se vain on.
PS: Minä en muista, millainen Sininen paviljonki on. Muistan vain sen: "Jos sitten mentäisiin siihen keltapaviljonkiin, jossa itse Amorkin istuu kivellä ja onkii..."
minun päässäni ei ole se Sininen paviljonki.Olavi Virta sen laulaa ja sanat.
Vain huojuvat hongat,
sinisen taivaan,
nään ne,
Jos lauluni kuulet maailman pitkän tiellä,
niin kanssani siniseen majaani saavu,
on onneni siellä.
Ystäväni hesassa sanoi että hän on lopettanut laulamisen kokonaan,koska laulu jää soimaan päähän päiviksi.
Minä että alat vain laulaa enemmän eikä sellaisesta saa antaa periksi.
Tango
Kun maillensa aurinko vaipuu
sen ruskotus hämyyn häipyy,
niin mieleni valtaa kaipuu
tuon sinisen majan luo.
Taas muistan sen sinisen majan
ja kauneimman onnen ajan.
Se kesti vain hetken katosi pois,
kuin viipyä ei onni vois.
Nyt olen niin yksin
lauluni kuule armain,
kun luokseni saavut
väistyvi pilvi harmain
------ maailman kylmän tiellä
niin luoksein siniseen majaan jo saavu on onnemme siellä.
Enempää en muista. Joko tuli mieleen.
lauloin ne siinä samalla.Ensi syksynä pyydän allaa kuoromme ohjaajaa ottamaan tämän laulun ohjelmistoon.
Ihan se viimeinen säe tuntui tutulta. Kuka sen on levyttänyt?
Ainakin Olavi Virta on sen levyttänyt.
kesällä tanssitaan ja lauletaan tämä kun tavataan!
olet saman henkinen ihminen olen juuri samanlainen.Kyllä tämän musikaalisuus saa aikaan ne tunteet palaa mieleen.Ne tuovat muistot ja hyvän mielen.Ennenkaikkea ne nuoruuden rakkaudentunteet.