Kävi niin, että valmistuin ja aivan yllättäen isoäiti laittoi minulle rahaa. Isäni sanoi, että olisi hyvä lähettää kiitoskortti, mutta sanoi ettei isoäitini tunne minun (uutta) etunimeäni (yhdeksän vuodenkaan jälkeen).
Ratkaisu: Lähetin kortin mutta en allekirjoittanut sitä lainkaan.
Toiminko oikein?
Sanottakoon, että minulla on sisar joka ehkä myös sai rahaa, joten nimetön kiitoskortti voi aiheuttaa sekaannusta. Toisaalta, sisareni varmasti kiittäisi nimellään.
Ratkaisu: Lähetin kortin mutta en allekirjoittanut sitä lainkaan.
Toiminko oikein?
Sanottakoon, että minulla on sisar joka ehkä myös sai rahaa, joten nimetön kiitoskortti voi aiheuttaa sekaannusta. Toisaalta, sisareni varmasti kiittäisi nimellään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli tapana allekirjoittaa tuossa tilanteessa kiitoskirje pelkällä sukunimelläni.
No, McGyver oli nuoruuden sankarini.
Yhdeksän vuoden jälkeen ei tunne nimeltä?
Voi hyvä tavaton!
On tässä maailmassa vielä tekemistä.
Minusta sinä et ainakaan ollut tahditon.
Joku jossakin välissä olisi voinut isoäitiä 9 vuoden mittaan informoida.
"Isäni sanoi, että olisi hyvä lähettää kiitoskortti, mutta sanoi ettei isoäitini tunne minun (uutta) etunimeäni (yhdeksän vuodenkaan jälkeen)."
Pistä isäsi sinuun kiinnittämä liekanaru poikki ja hoida itse yhteydenpito niihin sukulaisiin, joihin haluat olla yhteydessä. Isäsi vaikuttaa yhä edelleen kurnuttavan sinua mennen tullen.
Helppo tapa ansaita rahaa on olla hyvissä väleissä sukuunsa. Isä on ainoa jonka takia minua ei ole tehty perinnöttömäksi. Jos syljen häntä naamalle niin olen orpo koko maailmassa.
Kyllähän exanoppikin taannoin sanoi että hän tuntee minut aina vanhalla nimellä ja lähettää postinkin sillä. Tuumasin että sittenpähän posti ei löydä perille. No hautoontukoon omissa mehuissaan, eipä ole tarvetta edes kyläillä.
Minulla on hyvät välit vanhempieni kanssa, joten ei tarvitse sitä varoa. Eikä perintöhommia tarvitse murehtia, vanhemmat ovat yhtä rahattomia kuin olen itsekin, ei tarvitse odotella mitään valtavia perintöjä.