Oli taas perjantai. Päivä jona nuoret repivät taskujensa pohjilta viimeiset rahat ja etsivät epätoivoisesti jotakuta joka hakisi kaljaa. Taunolla ei ollut sitä vaivaa, täysi-ikäinen kun oli. Muista kyllä oli vaivaa hänelle kun sai olla jatkuvasti käännyttämässä porukkaa pois, häntä kun ei niin kiinnosta hakea kaljaa kellekään.
No, paitsi sille yhdelle tytölle. Kyseinen tyttö, Janina, oli ihastunut Taunoon ja oli jollakin ihmeen kaupalla saanut myös Taunon ihastumaan tyttöön.
Tauno oli taas päättänyt juoda vaihteeksi viime viikonlopun ollessa selvä. Janinaa ei ollut näkynyt kylällä. Sama porukka joka kokoontuu joka viikonloppu juomaan kerääntyi taas vanhaan tuttuun ryyppypaikkaansa. Illan mittaan juomat hupenivat ja porukka humaltui. Tauno huomasi porukan yhtäkkiä lähtevän jonnekin ja lähti porukan mukaan. Ihmiset kävelivät humalassa kadulla ja tulivat rivitalon pihalle. Ovi oli auki ja sieltä kuului musiikkia. Tauno kysyi kenen talo oli. Se oli Janinan talo.
JATKAKAA TÄSTÄ.
(ÄLKÄÄ KOVIN HIRVEÄÄ PORNOTARINAA TEHKÖ!
NIILLE ON OMA OSASTO!!!!!)
No, paitsi sille yhdelle tytölle. Kyseinen tyttö, Janina, oli ihastunut Taunoon ja oli jollakin ihmeen kaupalla saanut myös Taunon ihastumaan tyttöön.
Tauno oli taas päättänyt juoda vaihteeksi viime viikonlopun ollessa selvä. Janinaa ei ollut näkynyt kylällä. Sama porukka joka kokoontuu joka viikonloppu juomaan kerääntyi taas vanhaan tuttuun ryyppypaikkaansa. Illan mittaan juomat hupenivat ja porukka humaltui. Tauno huomasi porukan yhtäkkiä lähtevän jonnekin ja lähti porukan mukaan. Ihmiset kävelivät humalassa kadulla ja tulivat rivitalon pihalle. Ovi oli auki ja sieltä kuului musiikkia. Tauno kysyi kenen talo oli. Se oli Janinan talo.
JATKAKAA TÄSTÄ.
(ÄLKÄÄ KOVIN HIRVEÄÄ PORNOTARINAA TEHKÖ!
NIILLE ON OMA OSASTO!!!!!)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarjottiin huikkaa. Tane otti. Juoma oli jotain karkkiviinasotkua, selvästi mesimarjalikööriä tai vastaavaa. Lämpö valui alas huikan mukana.
Hän katseli taloa hetken aikaa porukan seisoskellessa pienellä etupihalla kantapäillään keinahdellen ja toistensa jutuille nauraa rätkättäen. Hän oli kerran tai pari aikaisemmin nähnyt talon ulkoa, mutta ei ollut käynyt sisällä. Täällä Janina siis asui. Ihan sympaattista vanhaa rivitaloaluetta, rakennettu joskus kun puutarhakaupunginosat oli juuri keksitty. Matomaisen venytettyjen yhtenäisten talojen pohjaväri oli kaiketi joskus ollut valkoinen, ja niissä oli punaiset katot. Nyt ne olivat jo nähneet parhaat päivänsä. Joka oven edessä oli aidoin muista erotettu etupihantilkku, jonka laattakäytävien vierillä kasvavat hoitamattomat katajat ja pystyyn kuivaneet kukkapensaat lisäsivät hiukan rapistunutta yleisvaikutelmaa.
Tauno päätti, ettei jäisi enää kohmettamaan itseään ulkosalle, katsoisi vaikka mieluummin mihin ilta johtaa. Eipä sikäli, että kaikki bileet olisivat erityisen onnistuneita. Toisaalta, kyllä itsensä sai aina viihtymään ja tämän viikonlopun periaatepäätös olisikin nyt helppo saattaa kunnolla toimeenpannuksi, mutta joskus porukan kanssa ei vain jaksanut. Tuntui, että ne tyypit vain toistivat itseään ja kiersivät samaa kehää. Tauno katseli vielä hetken aikaa talon avointa ovea ja päätti mielessään, että täältä voisi ehkä löytyä uusia tuttavuuksia ja jotain jännittävää. Ja tietysti talo oli Janinan talo, ja Janina oli kaikesta päätellen joko ihastunut häneen tai sitten ainakin halukas pelaamaan jotakin peliä. Janinan kuva palasi mieleen. Helvetti, katsotaan kuinka jätkän käy. Tauno astui ovelle.
Oviaukossa häilähti vahvasti meikatun vaalean tytön hahmo, ja sitten tämä olikin jo Taunon sylissä. Tane katsahti tyttöön ihmeissään, pani merkille vihreäsävyiset luomet ja suuret, sinisenmustat silmät, jotka katsoivat Taunoon yhtä aikaa hiukan kurittomasti, hämmentyneen anteeksipyytävästi ja vielä jotenkin etäisesti, kuin hän ei olisi ollut aivan kokonaan siinä missä oli, eli Taunon sylissä, vaan kuin hän olisi katsonut häiritsevästi jonnekin etäisyyteen ja tyhjyyteen.
Tauno hymähti ja aikoi sanoa jotakin tai vaikka päästää tytön ohitseen, mutta sitten tämä olikin jo liuennut jonnekin muualle. Tauno yritti nähdä minne. Häntä kylmäsi. Toisaalta tyttö oli alkanut jopa kiehtoa häntä, mutta hän ei myöskään aikonut sekaantua mihinkään ihmetapauksiin.
Tauno astui peremmälle taloon. Musiikki ei aivan saanut talon rakenteita värähtelemään mukanaan, mutta tärykalvojensa hän arvasi saavan kunnon harjoitusta. Ahtaan ja rähjäisen tuulikaapin jälkeen oli jonkinlainen aulan ja olohuoneen risteymä. Tila oli täynnä notkuvia nuoria ihmisiä. Tauno tunsi monet, muttei läheskään kaikkia. Pari moikkasi hänelle, mihin hän tietysti vastatasi, muttei jäänyt muuten juttelemaan. Hän ei ollut juuri tällä hetkellä puhetuulella. Jos vaikka yrittäisi löytää Janinan.
Pöydillä ja lattialla oli sekalainen valikoima pääosin muita kuin kiinteitä virvokkeita. Vanhan petsatun sohvapöydän vieressä keinahteli onnellisen näköinen nuori mies, joka heilutti päätään musiikin tahdissa ja lauloi mukana. Hän ilmeisesti huomasi Taunon luomiensa raosta ja taputti tätä olkapäälle. Tauno vastasi tervehdykseen ja ilahtuneena tyyppi haparoi hänelle lasin pöydältä ja huolettoman vapaalla kädellä kaataa valutti sen piripintaan kirsikkabrandyä, tai ainakin sitä juomaa, jota kirsikkabrandyn pullossa oli.
Lasi kädessä Tane asteli sisemmälle. Valot oli säädetty himmeiksi ja talossa oli paikoin hämärää. Vasemmalta nousi ja laskeutui kapea punainen kierreporras. Tauno kuuli jonkin etäisesti tutun naurun kantautuvan joko yläkerrasta tai alhaalta.
* * *
Jatkan joskus jos kukaan muu ei jatka.