Luin Kaari Utrion kirjan Pirkkalan pyhät pihlajat ja se oli todella hyvä. Pitkästä aikaa hyvää Utriota!
Taitaa olla niin, että vanhempi tuotanto on parempaa. Uudempi on jo liian pitkästi kerrottua, henkilöhahmot monimutkaisempia, mutta tunteiden kuvaus on silti väljempää.
Haukka minun rakkaani on ollut suosikkini tähän asti, mutta se sai nyt Pirkkalan pyhistä pihlajista kilpilijan.
Yksisarvisen luin myös joku aika sitten ja se oli yhtä kahlaamista.... tylsää ja pitkäveteistä, vaikka yksisarvisen edeltäjä (Tuulihaukka?) oli ihan ok.
Taitaa olla niin, että vanhempi tuotanto on parempaa. Uudempi on jo liian pitkästi kerrottua, henkilöhahmot monimutkaisempia, mutta tunteiden kuvaus on silti väljempää.
Haukka minun rakkaani on ollut suosikkini tähän asti, mutta se sai nyt Pirkkalan pyhistä pihlajista kilpilijan.
Yksisarvisen luin myös joku aika sitten ja se oli yhtä kahlaamista.... tylsää ja pitkäveteistä, vaikka yksisarvisen edeltäjä (Tuulihaukka?) oli ihan ok.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä oon lukenu nyt tosi paljon Utriota ja oon ihan ihastunut..
Pirkkalan pyhät pihlajat oli ensimmäinen, jonka luin ja se oli munkin mielestä hyvä.. sitten luin Vendelan... aah mikä kirja:) Haukka minun rakkaani, Vanajan Joanna ja Isabella ovat myös olleet ihan ylivertaisia.. Melkoisia lukuelämyksiä ovat kyllä..ei malta olla lukematta, kun on vauhtiin päässyt:)
... että ko. rouvalla on faktat hallussaan!
Vaskilinnusta alkanut trilogia on ehkä paras aikakautensa kuvaaja, mihin olen törmännyt.
Yksisarvinen , yksi mainitun trilogian osista, on itsessään hyvä kuvaus I Ristiretken sekoilusta.
Oli ilo lukea historiaa naisten, lasten ja yleensäkin sotaseikkailujen taustalla elävien ihmisten näkökulmasta. Historia on tulvillaan maskuliinisia kertomuksia sotaurhojen toiminnasta ja naiset ovat kovasti jääneet varjoon. "Eevan tyttäret" oli antoisa lukukokemus ja myös viehättävästi kuvitettu.