Hei!
Eli. Minua kiinnostaa laki ja se on mulle fakta, eikä siitä mihinkään pääse, vaikka joku siitä tulisi saivartelemaankin minulle. Ja olen 16-vuotias poika, joka käy lukion ensimmäistä vuotta ja tarkoitukseni on tulla ylioppilaaksi sitten 3:lla lukio-vuodella. Kuitenkin minua kiinnostaa sen verran paljon tämä "laki", josta haluan ammatinkin (asianajaja) itselleni sitten joskus "Jos Jumala Suo Ja Me Eletään" -termillä toivon sen olevankin myös mahdollista. Mutta. Vaikka luenkin jo nyt oikeustieteellistä kirjallisuutta yms, niin kuitenkin mietityttää, että mitäkö kannattaisi lukea sen lisäksi? Siis, kun haluan valmistautua sen verran hyvin siihen pääsykokeeseen ja menestyä kanssakin sen verran et pääsen sisään...!
Selkisikö kysymykseni? (!)
Eli. Minua kiinnostaa laki ja se on mulle fakta, eikä siitä mihinkään pääse, vaikka joku siitä tulisi saivartelemaankin minulle. Ja olen 16-vuotias poika, joka käy lukion ensimmäistä vuotta ja tarkoitukseni on tulla ylioppilaaksi sitten 3:lla lukio-vuodella. Kuitenkin minua kiinnostaa sen verran paljon tämä "laki", josta haluan ammatinkin (asianajaja) itselleni sitten joskus "Jos Jumala Suo Ja Me Eletään" -termillä toivon sen olevankin myös mahdollista. Mutta. Vaikka luenkin jo nyt oikeustieteellistä kirjallisuutta yms, niin kuitenkin mietityttää, että mitäkö kannattaisi lukea sen lisäksi? Siis, kun haluan valmistautua sen verran hyvin siihen pääsykokeeseen ja menestyä kanssakin sen verran et pääsen sisään...!
Selkisikö kysymykseni? (!)
Vastaukset 17
Vanhimmat
käytännön oikeustapauksista.
Tutki ja kehittele mielessäsi käytännön ongelmia ja miten niitä tulisi käsitellä. Voisit myös etsiä itsellesi sen omimman alueen, jolle haluaisit erikoistua.
Niin,ja en nyt erikoisemmin hirveenä tiedä,mutta kannattaa panostaa myös koulunkäyntiin kunnolla!!!Oikikseen on vaikea päästä.Ihan hyvä,että tiedät jo nyt mitä haluat,niin voit valita sellaisia aineita sitten valinnaiseksi,mikä auttaa tulevaisuuden ammatissakin.Mutta kannattaa varautua myös siihen että suunitelmat saattavat muuttua..Tzemppiä!
Panostan, panostan koulun käyntiin ihan niin paljon kuin vain voi vaatia. *tarkoittaa nyt lähinna isän ja äidin täydellisyys "vaatimuksia" ja motivaatiota jota omaa, ehkä jos näin voi sanoa: paljon!*
Erikoistua haluan rikosoikeuteen, nimittäin haluan rikosjuristiksi. Mutta siviilioikeus kiinnostaa myös, kuten talousoikeus, mutta rikosoikeus kuitenkin eniten! Ja siis; "Jos Jumala Suo & Ja Me Eletään" -sanoin toivon tämän unelman/päämäärän/haaveen toteutuvan ja vielä toivon saavani riittävän arvon, tai siis kokemuksen joka minun pitää hankkia 1 vuoden auskultoinnilla varatuomarin arvon saamikseksi oikeustieteen maisterin arvon saamisesta lähtien minun pitää olla 4 vuotta oikeudella alalla, jotta voin saada asianajo -nimikkeisen tittelin, siis, kun haluan asianajaksi, sillä haluan todella!
Lukiossa olen ottanut, en kyllä vielä kaikkea näitä, mutta aion kuitenkin ottaa psykologian, filosofian ja äidinkielen kaikki kurssit pitkän matematiikan, niin ja vielä A1-kieli (englanti) ja B2-kieli (ruotsi), mutta en ota kolmatta kieltä jaksa lukea, sillä pääni ei tod. kestä kolmea kielialuetta, koska se posahtaa... *huoh*
Niin ja kirjoitankin sitten ko. nuo aineet, jotka sanin niin sitten yo-kirjoituksissa.
Ps. harrastan mm. kirjoittamista, joten kirjoittaminen tietokoneella sokkona pimeellä nopeasti ei ole ongelma eikä mikään.
Itse oikeustieteen ylioppilaana voisin hieman tässä neuvoa sinua ja samalla purkaa omia traumojani.... ;)
Kyllä se nyt on niin että iältäsi olet vielä melko nuori, eikä siinä mitään pahaa ole. Mutta mieli tuossa iässä menee ja tulee kuin raitiovaunu, uskot nyt tai et. Vanhenpana sitten kyllä tiedät mitä tarkoitan. Itsekin halusin jo pienenä juristiksi ja sellainen minusta onkin tulossa. Mutta ei ollenkaan sellainen juristi kun aluksi ajattelin.
"Kaikki pienet pojat haluavat poliiseiksi ja kaikki oikikseen pyrkijät rikosjuristeiksi" Lause on mitä suurimmassa määrin totta. Mutta niin se haluaminen siitä muuttuu kun toiveet arjeksi taittuu. Vaikka ehkä jo "tiedätkin" tai sinulle on kerrottu että oikeudenkäyttö ja etenkään rikoslainkäyttö ei ole samanlaista kuin televisiossa tai elokuvissa Suomessa niin silti vakaasti uskon että sinulla ei ole mitään tuntumaa siitä mitä se oikeasti on. Minäpä kerron mitä se on.
Rikokset Suomessa: humalassa töppöilyä,
-nahistelua, -muijan pieksentää perjantai-iltana, postimyynnistä naapurille tavaran tilausta, kännissä kaahailua, kissojen kiusaamista, leikkelemakkaroiden varastamista K-kaupasta ja sokerina pohjalla: sakkojen antamista Peralle pilvenpoltosta.
Tässä koko glamouri. Jos et usko ja et kuitenkaan usko, niin menepä paikkakuntasi käräjäoikeuteen aamulla ja istu kuuntelemassa juttu, toista tarvittaessa. Syytetyt tulevat paikalle (jos tulevat) humalassa, meuhkaavat ja rähjäävät. Ja ovat kanta-asiakkaita. Lähes puhtaasta aatteenpalosta paikalla ovat pienellä palkalla tuomari ja syyttäjä paimentamassa lautamiehiä. Mitä näiden juttujen asianajajiin (joo, me ajataan ilmaisia oikeudenkäyntejä) tulee niin se on niin surullista porukkaa järjestään, että ei viitsi edes kirjoittaa.Käy katsomassa heitä tupakkahuoneessa niin tiedät minkälaiseksi et halua.
Ja sitten taas ne oikeasti kovat kehäketut, ne ovat luku erikseen, mutta tuossa tulikin esiteltyä lähes 80% "rikosjuristeista".
Sitten mitä tulee tässä keskustelussa esitettyihin muihin neuvoihin, niin voisin sanoa että parhaan pohjan oikikseen pääsylle varmistat sillä että käyt koulusi hyvin, ryyppäät enintään kohtuullisesti tuossa vaiheessa, et polta pilveä etkä haistele liimaa. Harrastat mielekkäitä harrastuksia ja luet kaunokirjallisuutta ja näin petaat itsellesi rautaisen yleissivistyksen. Kyllä sitä oikeustiedettä lukemaan ehtii myöhemminkin, mutta jos aikaa tosiaan jää, lue korkeintaan ja paino sanalla korkeintaan joitakin oikeuden yleisteoksia, esim. oikeusteoriaa, historiaa ja kirjoja jotka alkavat sanalla Johdatus. "Lainoppilla" ja sen knopeilla saatat saada lähtemättömän maineen kaveriporukassasi, mutta älä nyt turhaan opettele asioita väärin.
Sinulla, alkuperäisen viestin lähettäjä, on vielä aikaa vaikka kuinka. Hyvä on, kun on innostunut asiastaan, mutta ei missään vaiheessa kannata alkaa polttamaan itseään molemmista päistä. Voi käydä köpelösti - ja joutuu täysin muuttamaan suunnitelmansa. Kuten minä.
Uskottu mies -nimellä esiintyvä henkilö, niin, siis kiitos vinkeistä.
En polta sen oikeastaan sen takia, koska minulla on tämä "kuuluisa" henkityssairaus nimeltä astma ( kystinen fibroosi, siis keuhkoissa olevista etäispesäkkeistä koostuva kasvain -alue), joten...
En myöskään juo ollenkaan, tai no joulusiiderin kyllä otan tms... Ja kun on minulla on eräs krooninen maksatulehdus (C-hepatiitti), joka on itsessään vain yksi asia muiden joukossa eikä rajoita millään tavoin, kuin viinan littaamisella jota en itsekään kannata osittain sen takia, että olen ns. uskovainen, joka pitää niitä "arvoja" hyvänä mitä uskovaisen vakaumuksella pidetään.
Liimaa en kuuna valkeana maistais... :P Sillä se tuhoaa aivosoluja yksinomaisesti! *nauraa
huvittuneena*
Aarno Arvela, sillä ainaskin on hyviä juttuja... *sanoo, miettiessään rikosjuristeja*
Kiitos vinkeistä teille, jotka ootte vastannu!
*toivoo lisää vinkkejä yms. -asiaa "tästä"*
AA Arvela on mielenkiintoinen persoona suomalaisessa oikeuselämässä. On hänestä sitten mitä mieltä hyvänsä niin hän ainakin joukosta erottuu.
Niin, joukosta. 1/10 000 on aika vähän. Onhan meillä tasavallan presidenttinäkin juristi. Unelmia pitää olla, mutta arki tulee muistaa. Kuten itse kirjoitit, asianajajaksi on juristinkin hankala päästä ja siitä voit olla satavarma että jos ja kun pääset siksi niin parhaassakin tapauksessa vuosikauden hoidat pikkujuttuja.
Ja mitä niihin Arvelan juttuhin tulee, niin erilaisten roistojen puolustamistahan se. Miltähän siitä tuntuu aamulla peiliin katsominen?
Haluankin AA:n (Aarno Arvela) kaltaiseksi asianajaksi, siis sellaiseksi joka hoitaa sellaisia juttuja ko. mitä se hoitaa... :)
Kuitenkin hoidan kyllä muunlaisiakin "tapauksia" mitä nyt lawyerit hoitaakaan, mutta haluan erikoistua rikosoikeuteen, siviilioikeuteen ja ehkä jopa talousoikeuteen.
Sitten vielä aion jatkaa opiskelujani, siis jos "Luoja Suo ja Me Eletään" -sanoin, niin pääseväni HKKK:n koululle, jotta saisin sieltä kauppiksen kandidaatin tai maisterin arvon, sillä se, siis tuo jatko-koulutus (sivututkinto) kestää vain n. 2 vuotta minun koulutus ajastani, joten ei se paljon ole, jos "näin niin kuin" voi edes ajatellakaan... *miettii ja pohtii tulevaisuuttaansa*
Mut sitä ennen minun pitää harjoitella laki-alan asioita tod. paljon (nyk. aika), opiskella tarpeeksi, hankkia hyvä kokemus alalta ja perustaa oma toimisto kokemuksen tuomien seikkojen jälkeen... Mieluiten Hgi:n keskusta-alueeseen tms...
Hän hoitanut mm. sen Steen Christensenin -tapauksen. Se vasta ois ns. unelma-juttu! Ja nyt "hän" hoitaa sitä Sonera-jupakkaa, joka minua'kin kiinnostaisi, siis ihan vain oikeudenpuolustamis, ajatuksena yms. -asianajo-
mielessä...:)
Vaikka olenkin uskovainen, niin asianajo -etiikkaa minulta kyllä löytyy, vaikka arvoni ovatkin uskovaisen ja olen saanut sellaisen kasvatuksen vanhemmiltani, niin asianajohalu -etiikkaani se EI muuta ollenkaan...!
Olen nyt lukiossa tietojenkäsittely -linjalla, eli saan Datanomin lukion paperit n. 4 vuoden päästä aloituksestani. Ja lukiossa, jossa nyt olen, niin aion lukea kaikki mitä yo-kirjoitus tavoitteissani tarvitsen, eli psykologiaa, filosofiaa, pitkää matematiikkaa, äidinkieltä, ruotsia, englantia ja sitten nämä pakolliset lukio-kurssit vielä... *huoh*
Ihan hirvittää lukea suunnitelmistasi. Mieti kuitenkin että oletko todellakin kiinnostunut oik.tieteestä vai enemmänkin siitä että olet kovan juristin roolissa kuten AA Arvela?
Maltahan kunnes pääset ensin ylioppilaaksi ja sitten pääsykokeisiin saakka ja lopulta opiskelet rankasti valmistuaksesi.
Jos jostakin saat esimakua oikiksesta niin etsi vaikka netistä oikiksien pääsykoekysymykset ja mallivastaukset ja tutki niitä pääsykoekirjojen perusteella. Kertoo jotakin jos tajuat niitä kysymyksiä. Muuten parasta valmistumista on hankkia mahdollisimman hyvät paperit lukiosta. Niillä saat monta pistettä pääsykokeisiin. Samalla opit tekemään työtä opiskellessasi. Tulet varmasti tarvitsemaan sitä taitoa. Yleensä oikikseen päässeet ovat lukeneet vähintään pari kuukautta pääsykoekirjoja KOKOPÄIVÄISESTI. Voin sanoa että se on rankkaa työtä kaikille. Eipä taida kukaan olla päässyt vahingossa sisään. Opettele viihtymään kirjojen parissa esim 8 tuntia päivässä ihan yksin ja painaa mieleesi niitä kirjan juttuja ei muita. Tätä pitää kestää sen pari kuukautta. Tämän kun opit niin varmaan kirjoitat monta laudaturia, mitä tarvit ja samalla opit tekemään töitä niin kuin tulevaisuudessasi tarvitset. Oikiksen pahin tentti on pääsykoe sanotaan usein. Tee kaikkesi sen helpottamiseksi. Lukemaan voit harjoitella vaikka filosofisemmalla kirjallisuudella ellei juuri juridiikkaa jaksa vielä työstää nuorena. Haasta älyäsi äläkä haaveile tulevasi joksikin tähdeksi.
Ikävä kyllä tiedän erään kaverin joka on kans niin kovin halunnut oikikseen ja yrittänyt 6 tai 7 kertaa ja on aina ollut vähällä päästä. Ei ole päässyt ja hänen elämänsä on vuodesta toiseen pääsykokeisiin lukemista.
Nöyrä työnteko on parempaa kuin uhota noin korkealentoisia suunnitelmia - 7 laudaturia on osoitus siitä että sinussa on ainesta juristiksi.
No minun äitini siskon tytär, eli serkku, niin pääsi ekalla yrittämällä oikikseen, eikä hänelläkään ollut yo-ka. kuin vain M. Mutta. Hän luki pääsykokeeseen about 7-8 tuntii viikon jokaisena arkipäivänä n. 2 kk, vai olikse 3 ja kävi tämän valmennuskurssin myöskin, että sellasilla "eväillä" hän sitten pääsikin sinne...
Ja eikös se ole, että oikiseen sisään pääsee puolet kokeen tekijöistä ja puolet taasen yo-pisteistä, eli arvosanoista; lähtöpiste...?
Mut, kiitos kummiskin teille vinkeistä ja muusta sellasesta nk. "tiedosta", kannustuksesta yms. -asiasta joka auttoi minua varmasti, tai no auttaa minua varmastikkin sitten kun, niin kun... Kun sen aika koittaa! *naurahtaa*
Terv. [email protected]
pääsykokeen tekijöistä pääse sisään. Ehkäpä juuri tuollainen luetun ymmärtämisen tarkkuus on sitä tulevilta juristeilta vaadittavaa snaijua. Sulla on vielä monta tärkeää vuotta aikaa kehittyä, ei serkkutyttöjen helpot sisäänpääsyt tuo sulle pistettäkään. Oheislukemiseksi voisin suositella uusinta painosta Timosen Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään. Siitä voi harjoitella vaikka ulkoa opettelemista. Sen kirjan ulkoaopettelu ei mene hukkaan ja ennen kuin huomaatkaan olet ystäväpiirisi pikkujuristi ja kaikki ovat ihmeissään oikeusoppineisuudestasi.
Totta on väite: Omin käsin onneen.
Kiitos 'kyne', siis tuosta oikeusjärjestelmän johdatus -kirjan vinkistä. Ja kehitttymistä onkin paljon, siis minulla... Siinä oletkin aivan oikeassa! *myöntää kehittymättömyyttäänsä, joka tulee esiin kerta toisensa jälkeen... *
Totta, kuten sanoit, että serkkutyttöjen helpot sisäänpääsyt tuo pistettäkään, aivan!
Mutta, kaipuu on kova ko. tähän alalle, kuten olen jo varmaan kertonut, ja sitä "niin kuin" ottaa kaiken positiivisen omaistaakseen itselleen sen, jotta luulisi olevan jotenkin, voisko sanoa, niin parempi... Vaikka se ei ole SE tie millä edistytään, vaan elämän yms. -asioiden tiellä edistytään vain ja ainoastaan kovalla työllä, hyvällä onnella, oikealla asenteella, oikealla vakaumusella ym, jah... Ja tietenkin hyvällä päällä; aivoilla, jos... Siis, kun eihän ilman aivoja ihminen mitään olisisi muuta ruumiintoimintaa, vai? *naurahtaa*
Omin käsin onneen?
- Noh, jos minä omin käsin onneen menen, niin minun pitää ensin määritellä onni itselleni ja sitten... Ja yleinen onnihan ihmiselle on rakkaus, mammona yms, niin...? Mutta onneen on kylläkin aika vaikea päästä käsiksi, jos meriitit, asiat ja ko. tämä käden voima ei riitä, vai? Ja otetaanpa esim. -juttu omin käsin onneen menemisestä, eli vaikkapa: lottovoitto?
*kyseenalaistaa - sillä tykkää kuin tykkääkin väitellä ja kyseenalaistaa eri asioita joutuessaan esim. väittelyyn. Mutta. Oikeassa oleminen ei ole aina se jota edustan, huoh...:(*
Luettuani juttujas tuli mieleen eräs ehdotus myöhempää oikeustieteellistä tutkimustasi ajatellen. Nimittäin Suomen kielen hyvä taito on merkittävä tavoite juristeille. Kielihän tietysti uudistuu jatkuvasti. Näytät käyttävän noita hymiötä ja *mielialanilmaisukomentteja* sujuvasti. Tässäpä vinkki nuorelle innostuneelle: Voisit kuule tutkia juuri noiden uusilmausmerkkien käyttökelpoisuutta oikeustieteellisessä tekstissä tai säädöskokoelman valmistelutyössä. Tästä saattaisi tulla todellinen sensaatio. Näillä uusilmauksilla asian perimmäiset tarkoitukset tulisivat paremmin esille, kun muuten tahtovat olla perin koukeroista kieltä.
Säilytä asenteesi niin susta vielä tykätään opiskelijapiireissä erityisesti.
En usko, että se käy oikeustieteen tekstissä, säädöksissä yms. -asioissa, joissa esim. käytettäisi ko. noita merkkejä, sillä eikös "ne" tekstit ole nk. asiatekstejä, joissa ei ole varaa pelleillä, kuten vaikkapa joillain hymiöillä. Vaikka toisaalta se... Sensaatio? Noh, se vasta olisi jotain, siis sanalla sanoen: jota'kin?! *nauraa*
Suomen kieli on, aivan! Siis et hyvä se on hyvä
"omata" itselläänsä, jotta... No joo, siis, no vaikkapa et lakitekstien lukemistaidot pysyy kondiksessa... *hihkaisee*
Kirjallisuuden harrastaminen on taasen yksi niistä monista kaiken A:n & O:n taidoista (asia), jos aikoo tähän, siis mihin meikäläinen aikoopi...
Joskus kolmen vuoden kuluttua sulle lyödään käteen noin neljä kirjaa. Sulla on kolmisen kuukautta aikaa opetella ne kirjat ulkoa. Ei yhtään enempää. Siinä vaiheessa on täysin yhdentekevää tiedätkö sä Suomen pääkaupunkia tai pääministerin nimeä. Sä et tee millään muulla tiedolla yhtään mitään kuin sillä, mitä sä juuri niistä neljästä kirjasta opettelet ulkoa. Valintakokeessa ei jaeta yhtäkään plussaa alueen ulkopuolisesta tietämyksestä. Ja tämä on totuus.
Teidän keskusteluistanne saa sen kuvan, että oikikseen pääsee ainoastaan laudaturin papereilla. Tämäkään ei ole totta. Niillä papereilla saa oikeastaan vain noin 3 pistettä etumatkaa. Onhan kuitenkin totta, että hyvä lukiomenestys on merkki siitä, että on taitava oppija. Toisaalta, jos joku herää elämään vasta lukion jälkeen, on hänellä lähes yhtä hyvät mahdollisuudet päästä sisään... ellei sitten keskittymiskyky ja lukutekniikka ole täysin hukassa.
Mun mielipide on se, että on ihan hyvä vähän selailla jotain yleisteoksia ihan vain sen takia, että näkee millasta se lakiteksti on... ja osaa varautua siihen, mitä tuleman pitää. Pänttääminen ja asioiden opettelu vuosia aikaisemmin on kuitenkin täysin turhaa. Kun (jos) sä pääset sisään, niin sä varmasti opit kuukaudessa kaiken sen, mitä sa olet hiki hatussa opiskellut päiväkodista asti. Joten keskity lukioon (mutta älä luule, että L:n paperit olis mikään tie onneen... ehkä yks pieni askel korkeintaan. Ala laske mitään niiden varaan). Ja ota rennosti nimittäin sitten kolmen vuoden päästä sulla on edessä sellanen urakka, että sä et edes ehdi haaveilla mistään.
Ja valintahan menee niin, että suurin osa pääsee valintakoepisteiden perusteella, joihin on lisätty todistuksesta saadut pisteet. Ja loput paikat täytetään pelkän valintakokeen perusteella. Ei siis ole teoriassa (eikä käytännössäkään) mahdotonta, että joku kirjoittaa A:n paperit ja pääsee mutkitta sisään.
Itse kirjoitin E:n paperit, mutta en tehnyt niillä periaatteessa mitään, koska sisään olisin päässyt pelkillä valintakoepisteilläkin. Turhaan luin kirjoituksiin :P
Tästä on hyvä lähteä.
Olen aina miettinyt miten asianajajat todella puhuvat etiikasta tai moraalista..
Eikö asianajajan tehtävä ole etsiä laista sellasia kohtia/aukkoja, joilla pyrkivät hyödyttämään omaa asiakastaan, oli hän sitten oikeassa tai väärässä? Toteutuuko siinä rakkaus lakiin, noudatetaanko siinä lakia parjhaan ymmärryksen mukaan yms...?
Lakihan on vain "sääntö" yhteiskunnassa...
Mutta, siis tätä ko. sääntöä voi ns. mukauttaa...*nauraa asianajajamaisesti :P*
Ja United State of America:ssa (USA) ainaskin, tietääkseni, niin pelkkä taito puhua ja soveltaa näitä lain aukkoja itse vetoomukseen on se millä siellä pärjää ja tietysti oikeus yms. -asiat ja itse lakihan on se pääpainoitteisin asia, mutta kuitenkin... laithan ovat vain "pelkkiä" lakeja...?
Asianajajallahan täytyy olla tietynlainen itse suhtautuu juttuihinsa ja siis et mitä se ammattietiikka, aivan, vai? Mutta. Ja itse moraalihan on asianajajan omaisuutta et miten se haluaa ylipäätäänsä hoitaa, niin se määrää asianajajan ihmisyyden...
Näin vaikka: "Asiakas on aina oikeassa", aivan! Asiakasta kuunellaan ja itse asianajaja toimii sen mukaisesti mutta kuitenkin hyödyntää, tai ainaskin yrittää, niin lain aukkoja ja näin auttaa itse ns. "asiakasta".
Rakkaus lakiin...???