Oletteko onnellisia,onko kaikki ok

tyynnyttää mielensä. Kaikkialla, juuri siinä elämänvaiheessa missä milloinkin on, tietäen olevansa läsnä elämässään. Eihän se elämäni jossain karkuteillä ole eikä tule todemmaksi muualle kurkottelemalla. Onnen nimi on tyytyväisyys, itseeni, läheisiini, puolisoon, muihin, olosuhteisiin, ympäristöön......

"ihminenhän ei koskaan tyydy siihen mitä on.Aina pitää saada enemmän ja parempaa.Vasta kun kaiken menettää tajuaa miten hyvin asiat oli..hetken.Sitten taas jotain muuta uupuu.."

Halu ottaa hallintaan ja valloittaa se mitä hänellä ei nyt ole tekee ihmisestä valittavan tyytymättämättömän ruikuttajan. Sokaisee niin että tekee virhepäätelmiä onnellisuudestaan. Sitten taas valitetaan, kun virhe on tehty ja onnea ei löytynytkään.

maksettu mihinkään tyytymättömyydestä, mutta ihminen kun voi oppia virheistään niin olen kyllä erimieltä tuosta "ihminenhän ei koskaan tyydy siihen mitä on".

Osaan jo lukea itesäni sen verran että en karkaile kontrollottomasti ympäriinsä ja halua vähän kaikkea.

Onnellisuus ei tule kattamaan sulle pöytää vaan sitä pitää itse kattaa pöytä onnen tulla.

Ja siis ei uutuus, asioiden eteen täytyy tehdä jotain. On se elämä vaikeeta.

Ei koskaan pääse oikein rakentamaan omaa onnea.

On töitä, milloin on, ne ei tuo rahaa, sitten taas työttömäksi.
Rakkaussuhteita on, ne hajoaa, mitään pitempää ei synny.
Suvulla on ollut nurja suhtautuminen jo vuosikymmenen pelkkään huhuun homoseksuaalisuudestani, on reilua sanoa ettei tilanne muutu koskaan. Minun suvussani on joitain jotka ovat murhottaneet vuodesta 1939, joten 10 vuotta on vasta lämmittelyä.

Tämä maa käy poltetun maan taktiikkaa, mitään iloa ei haluta antaa.

Olen enemmänkin kuin ok. Olen onnellinen. Täynnä hyvää mieltä ja rakkautta. Onneksi saan jakaa sitä rakkaalleni sydämeni kyllyydestä.

Todella onnellinen, tosin vielä kun lapsen saisi, kun opiskelut on opiskeltu ja on työpaikka.

missä, missä, missä se mun kulta, kun ei ole vierelläni, en voi olla onnellinen..