Oleskellessani mökillä ja katsellessani pihlajia, niin mietin miten paljon marjoja nyt tuleekaan niihin, kun ovat niin kauniissa kukinnossa.
Tekeekö kukaan niistä mehuja tai hyytelöitä, sanovat että ne olisi terveellisiä nautittavia ja jopa hyvän makuisia.
Että tälläisiä aatoksia katsellessa kauniita pihlajankukkasia.
Tekeekö kukaan niistä mehuja tai hyytelöitä, sanovat että ne olisi terveellisiä nautittavia ja jopa hyvän makuisia.
Että tälläisiä aatoksia katsellessa kauniita pihlajankukkasia.
Vastaukset 22
Vanhimmat
...pihlajanmarjojen poiminta on hankalaa. Sitä paitsi lähempää tarkasteltuina, ne ovat hämähäkinverkkojen ja kaikenlaisen muun moskan joukossa.
Viinin tekoon huuhdotut marjat ruoteineen kaikkineen päivineen pataan niukan veden kanssa ja keittäen mössöksi.
Sopivasti sokeriliuosta ja herätetyn hiivan kanssa käymään pienehkö määrä joka herättyään lisätään koko määrään.
terveisin
Laritsa
mitä tarkoittaa "ilvoksuttaa"? En ole koskaan moista sanaa kuullut. Onko murresana joltakin seudulta?
,,,
Omenapuiden kasvattajana minua huolestuttaa pihlajanmarjakoi, joten en suosi pihlajaa kotinurkillani. Muuten pihlaja on mielestäni kauneudessaan, kukissaan ja marjoissaan,ihanin suomalainen puu. Sana pihlaja on myös ihana ja eikös se ole vanhastaan suomalaisten pyhä puu.Marjoista teen aina muutaman purkin hyytelöa hirvipaistin seuraksi.Olen kuullut, että joskus linnut humaltuvat syötyään pihlajan (lat. sorbus)käyneitä marjoja.Pihlaja on muuten hyvä puu veistelyyn ja huonekaluiksi.
Lehdissäkin on ollut uutisia, kuinka tilhiparvet ovat tehneet "joukkoitsemurhia", kun ovat humalapäissään törmäilleet päin ikkunoita. Tilhen maksa muuten kestää alkoholia moninmoninkertaisesti ihmiseen verrattuna.
Minulla on (kuin tilhellä) pihlajanmarjahimo! Syön niitä määrättömästi sellaisenaan, jos vain löydän (yllän) paikalta, jossa liikenne ei ole saastuttanut marjoja.
Kerran muinoin kursseilla sain työkavereilta mahtavan kimpun punaterttuisia pihlajanoksia syntymäpäivänäni. Siitä tuli vitsi, että päivänsankari söi heti kukkansa...
Hyviä pihlajanmarjat ovat säilötyissä muodoissaankin, mutta minulla ne eivät ehdi sinne saakka, kun jo loppuvat!
Entäpä hyytelöt, sekoitettuna raparberiin, joskus muistan tätini tehneen siten.
Kyllä tädeillä on salattua viisautta. Molemmathan on happamia, ei tuhma ymmärrä.
että syö pihlajanmarjoja paljaaltaan.En ole hilloa tehnyt koskaan niistä ja linnuille ne kyllä säästänkin.Ne ovat väkeviä mutta toisilla on suu niin paksunahkainen.Taidan kokeilla sitä hiloa kun niin kehutte.
Sota-aikana ja sen jälkeen, kun oli puute kaikesta lapset saivat vitamiineja luonnosta. Söimme metsämarjoja, suolaheiniä, kuusen uusia vuosikasvaimia, valkoruusun terälehtiä, ketunleipää niin ja pihlajan marjoja, jotka talvella jäisinä maistuivat hyviltä (paremman puutteessa). Keväisin kun lumet sulivat löytyi metsästä puolukoita, jotka napsimme suihimme.
Saveakin syötiin lapsena,en tiiä johtuisko se kalkin puutteesta vai mistä,kutta jotenkin se maistui aika jännälle,aivan kuin kalkkitabletit
oisko ollut joku puutostila.
Kyllä ihminen on niin hienosti rakennettu, että tuo on mahdollista. Sanotaanhan, että joskus odottava äiti saa mieliteon syödä muurilaastia uunin kyljestä. Mineraaeja sikiön kasvattamiseen. Sota-aikana herkkua oli hiiva. Sitä ostimme kaupasta muutamalla pennillä. Se oli ihanaa sitkeää ja tuoretta. Sitä sai ostaa haluamansa palasen. Ainakin siitä sai runsaasti B-vitamiineja.
minäkin pikkutyttönä napostelin. Sota-aikana istuin usein talon takana ja kaivelin rappausta.
Toinen oli puhdas, vaalea rantahiekka. Äiti sanoi, että syö vaan. siinä on kivennäisaineita. Näin kai se luonto hoitaa ihmislasta, jos ravinnosta ei saa tarpeeksi näitä hyötyaineita.
En muista, että pihlajat olisivat kukkineet näin runsaasti vuosiin, ainakaan täällä lounaisrannikolla,
tai sitten olen ollut niin kiireinen ja stressattu, että en ole huomannut. Pihlajamarjahyytelöä tein silloin kun mieheni vielä oli terve ja kävimme poimimassa marjoja saasteettomilta paikoilta. Todella hyvää liharuoan kanssa. Kaupunkilaisen pihlajanmarjat ovat niin lyijyllä kyllästettyjä, että niistä ei ole kuin silmänruoaksi, valitettavasti.
Ainahan on sanottu, ettei pihlaja jaksa kahta taakkaa kantaa, kukintaa ja paljoa lunta, joten pitäisi ensi talvi tulla vähäluminen.
Liharuuan kanssa meilläkin ennen syötiin sitä hyytelöä, ja vähän niinkuin puolukka soseen kanssa tehtiin samoin.Tätini laittoi aina soseet ja hyytelöt,itse en enää muista miten se tehtiin.
Ostat hillosokeria ja siinä on kyljessä ohje.
2kg(4litraa)marjoja 1dl vettä 1kg hillosokeria.
Perkaa marjat ja tarvittaessa huuhtele ne kylmällä juoksevalla vedellä.Valuta kuiviksi.
Mittaa vesi kattilan pohjalle.Lisää marjat ja kuumenna miedolla lämmöllä,kunnes alkaa muodostua vesihöyryä.
Lisää kokoajan sekoittaen hillosokeri.Keitä hilloa silloin tällöin sekoittaen noin 15-20 ninuuttia.
Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä noin 30minuuttia,tai niin kauan kun hillo alkaa kiinteytyä eivätkä marjat nouse enää pintaan.Jos käytät soseutettuja marjoja niin jäähdytystä ei tarvita.(Minä kyllä jäähdytän)Kuori vaahto ja tölkitä hillo kuumennettuihin tölkkeihin.Hillo sakenee lopullisesti noin vuorokaudessa.
Todella hyvää ja jos tahdot makeampaa niin lisää lopussa vaikka makeutetta muutama tippa.Ole varovainen veden kanssa ettei tule liian löysää hilloa.Mulla herahti vesi kielelle.Meinas unohtua. Minä huuhtelen purkit atamon liuksella ennen purkitusta samoin kannen.Sit eiku syksyä ja marjoja oottelemaan.
Pihlajanmarjan maku vaihtelee eri puissa. Satuin löytämään puun, jossa oikein hyvänmakuiset marjat. Perkasin ja huuhtelin marjat, laitoin muovipussiin, lisäsin vähän hedelmäsokeria sekaan, ravistelin pussia ja pakastin sen talven varalle.
Ne on ihan sellaisenaan jäisinä mukavia terveellisiä naposteltavia vaikka tv:tä katsellessa. Vaikka tuollaista "oheissyöntiä" ei suositellakaan, niin näistä nyt ei tule niitä kaloreja paljoakaan.
Phlajanmarjat ja puolukat on jäisinä oikein hyvän makusia vaikka ilta palaksi, ehkä vähän maitoa ja sokeria lisukkeena,ainakin saa rautaa ja muuta vitamiineja,auttaa myös mikreeniin.
Tämä ei ole mainos.
Suutarintyttären pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu,suutarintyttären aittasta kuuluu kuiskaus hiljaa juu,kaunis pihlajapuu j,n,e.
Mainos tai ei, mutta tuota en ole tiennytkään, pitääpä kokeilla.
Pihlajanmarjat ovat hyviä C vitamiinin lähteitä ihan sillään. Keräsin viime syksynä kilon pussillisen, pakastin ne ja talven mittaan söin 2-3 marjaa päivässä. Ei ollut flunssaa eikä muitakaan tauteja.
Lue googlesta! Marjan hapan maku lientyy pakkasessa.