Onko kenelläkään kokemusta seuraavanlaisesta elämäntilanteesta ?
Pariskunta on päätynyt eron harkintavaiheeseen.. tässä vaiheessa ilman kolmansia osapuolia..ovat muuttaneet erilleen, toinen heistä (jätetty) aloittaa seurustelu-suhteen uuden kumppanin kanssa. uusi pari on tuntenut toisensa kyllä jo joitakin vuosia,mutta suhde ei ole syy eroon. Jonkin ajan kuluttua jättäjä sairastuu vakavasti, mutta ei kuolemaan johtavasti.
Kuluu muutama kuukausi ja jättäjä haluaakin entisen kumppaninsa takaisin. Yhteisiä lapsia liitosta ei ole.
Jätetty osapuoli joutuu miettimään,lopettaako uusi suhde ja palatako takaisin, huolehtimaan asioista. Ei tiedä, ei pysty sanomaan millaisista tunteista on kyse.. sääli? vastuu ? rakkauttako vielä ?
Mitä tehdä ? Oikeata tai väärää vastausta tuskin on, mutta onko lähipiirissäsi tai omakohtaisesti kokemusta ?
Pariskunta on päätynyt eron harkintavaiheeseen.. tässä vaiheessa ilman kolmansia osapuolia..ovat muuttaneet erilleen, toinen heistä (jätetty) aloittaa seurustelu-suhteen uuden kumppanin kanssa. uusi pari on tuntenut toisensa kyllä jo joitakin vuosia,mutta suhde ei ole syy eroon. Jonkin ajan kuluttua jättäjä sairastuu vakavasti, mutta ei kuolemaan johtavasti.
Kuluu muutama kuukausi ja jättäjä haluaakin entisen kumppaninsa takaisin. Yhteisiä lapsia liitosta ei ole.
Jätetty osapuoli joutuu miettimään,lopettaako uusi suhde ja palatako takaisin, huolehtimaan asioista. Ei tiedä, ei pysty sanomaan millaisista tunteista on kyse.. sääli? vastuu ? rakkauttako vielä ?
Mitä tehdä ? Oikeata tai väärää vastausta tuskin on, mutta onko lähipiirissäsi tai omakohtaisesti kokemusta ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse tulin sokeasti rakastuneena (joskus yli 20v.sitten...) jätetyksi "toisen naisen" takia. Se suhde loppui ja mies vonkui takaisin, tyhmyyksissäni suostuin... Sama juttu toistui pian, ja taas... pelle otin sen miehen takaisin... Eihän se peli kolmannenkaan kerran jälkeen muuksi muuttunut. Mie avioitui tahollaan, ja silloinen rouva sitten otti ja lähti toisen matkaan 10vuoden liitonjälkeen. Mies oli TAAS tunkemassa luokseni. No onneksi ikää ja itsetuntoa oli jo tähänkin päähän karttunut sen verran, että osasin jo kysäistä; miltäs tuntui maistaa omaa lääkettäsi? Löysi sitten uuden kumppanin itselleen, jonkin vuoden jälkeen vammautui melko pahasti, nainen ei kai jaksanut ja lähti. Taas hän oli pyrkimässä luokseni?
Tyhmähän oli silloin nuorena, kun annoin tilanteen kolmekin kertaa toistua, mutta nyt tuo säälinhakija kai pitää minua jotenkin helppona hätävarana lopun ikäänsä. Yhteisten ystäviemme kautta väkisinkin satunnaisesti näemme... En tiedä johtuuko sitten siitä, kun yritän pitää välimme kuitenkin kaveruutena, että itsepintaisesti kuvittelee minun vielä 25v. jälkeen olevan siinä rakkauden loukussa, jossa naista voi pyöritellä miten haluaa.
Moi! Jos kerran syyt on eroon muut kuin pettäminen KEHOITAN jatka ero prosessia loppuun asti. Kerran täällä vain eletään jokainen. Älä sekoita tunteita ja sääliä keskenään. Aiemmat ongelmanne ei poistu liitostanne vaikka toinen kuinka sairastaa. Olet tässä tilanteessa henelle se helpoin ja tutuin turva pönkkäämään ja auttamaan, voipi yrittää kyllä näin hyötykäyttää sinua omien töppiensä paikkaajaksi ja saada tekemisilleen suvun hyväksynnän. Äläkä tunne syyllisyytä kaverin sairastumisesta se on sitä sääliä . Pysy kovana kerran lähti menköön.