En saa sinua mielestäni, ikävä edelleen lähellesi, tuoksuusi, sinä ihana vaalea nainen. Pyysit minut hotellihuoneeseesi eräänä syysiltana. Muistan sen ihanan lämpimän tunteen varmaan ikuisesti, makasimme vierekkäin ja katsoimme toisiamme silmiin.. Sinä olit ja varmaan edelleen olet naimisissa, 2 lasta ja mies. Miten joku ihminen voikin näin kummitella vuosien päästä. Tapasimme vielä kerran sen jälkeen, toisessa hotellissa, joitakin tekstareita ja sen jälkeen hiljaisuus. Olen palannut takaisin samaan kaupunkiin monen vuoden jälkeen, lukenut kirjettäsi, viestejäsi.. ja kaipaan sinua niin paljon, että välillä ihan sattuu. Jätit lähtemättömän jäljen sydämeeni.
vuonna 2000
hotel Aleksandra Jkl
141485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja mä kaipaan sua, Marja. Öitä, joita vietimme viime syksynä yhdessä Itä-Suomessa.. nyyh..
Ihania rakkaudentunnustuksia ja kaipauksen täyttämiä, hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia tällä palstalla. Mukavaa lukea voimakkaista tunteista kahden naisen välillä mutta mutta ... ihmettelen miksette elä enemmän tunteillenne?
Monet kirjoittajista elävät perhe-elämää, miehen ja lapsien kanssa, eli ei pelkästään ole valheellinen itselleen vaan myös kaikkein läheisimmilleen. Jotenkin tuntuu, että olisi kaikille parasta selvittää asiat, mennä sinne mihin sydän vie, naida ja palaa, vaikka. On sitä ihmiset ennenkin löytäneet uusia suhteita ja rakkauksia, eronneet ja järjestäneet asiansa kuntoon. Olisiko se kuitenkin parempi asia kuin riutuminen siellä perheessä, joka on ihan kiva ja lämmin mutta sen yhden rakkaus oli polttavaa.
Rohkeutta ja viisautta kaikille valinnoissa. Enemmän kuitenkin rohkeutta, kuin viisautta :)
Kiitos sinulle! Jos minulla olisi valta, kuten on mieleni, niin ROHKEUTTA nimenomaan toivoisin lisää meille kaikille... Ei ole tuulesta temmattu ajatus, että ONNI SUOSII ROHKEAA. Niin se vain on.
Samaa mieltä ja SE ELÄÄ JOKA EI PELKÄÄ!
Tosin itse vielä pelkään :(
Ja jos ei uskalla hypätä, ei voi kurottautua siivilleen ja lentää... Minäkin teen vielä aikomisliikkeitä :)
aikomisliikkeet...mitä ne on tai minkä näkösiä,rupes vaan niin kovin hymyilyttään(naurattaan)että piti kysästä:)
Siis nehän ovat sellaisia hätäisiä siiventyngän sätkytyksiä, joita pikkutirpat tekevät räystään reunalla, kun eivät tiedä, hypätäkö vaiko ei... Mutta allekirjoittaneen aikomisliikkeet ovat sitä loputonta jahkaamista aieakselilla kertoako vai ei jne.. :) ps. hyvä on, jos hymyilyttää :)
no ny naurattaa vielä enemmän:)ko mietin niit lintuja ja yhdistän ne naisiin.mutta onko mitään kertomista vai kannattaisko eka tehdä jotain et ois kertomista,kas siinä pulma..ps.naisellahan on se etu-oikeus että mieli voi muuttua sekunnin murto osasasessa.
Siispä tarkennan edellistä sepustustani... Kenelle kertoisin ja mitä... no ihastukselleni tietysti, että hänestä pidän! Saisikohan noita västäräkinpoikasia vemmeltämään Hänen ikkunalleen ja laulelemaan ilmoille moisen lurituksen?!
no,miksi et Itse mene hänen ikkunansa taakse temmeltämään ja ilmoittamaan asiasta että Olet ihastunut juuri Häneen:) se jos mikä olisi rohkeutta!
minäkin oon aikonu koko viikon lähteä polkupyöräretkelle ja täs vielä oon mutta jos tänään lähtis, aion olla niin kauan ko on jalat ihan tuusannuuskana:)
Jos ajelet tällä suunnalla, niin kilauta kelloa portilla!!! :)
Joten jäitä hattuun vain sisaret ja tunteet kuriin, jos olette perheellisiä eli teillä on lapsia. Joka ihastuksen ja rakastumisen perään ei kande lähteä. Rakastuneena sitä vain luulee, että siellä se parempi elämä odottaa! Pettymys voi olla suuri, kun ei odotakaan. Hurma häipyy ja arki tulee vastaan. Vanhassa vara paremi, joka tuulen mukana ei voi lentää.
Siinähän tuo tulikin =)