Yksinäisyys on ystäväni.
Hiljainen ja rauhallinen.
Joskus painostaa vähän,
kun välillä muualle haikailen.
Kuinkas tällaiseen rakastuin?
Ihmettelen itsekin.
Väkisin kuitenkin tutustuin
tahtomattani ihastuin.
Hieman liian omistava.
Ei sietänyt muita.
Minut yksin halusi.
Repi mieltä, kalvoi luita.
Korvaani iltaisin kuiskaili
kuinka vain minua rakastaa.
Tummaan syliinsä halusi
tiukempaan minut puristaa.
Tahtoi lopulta päivälläkin
harhaisiin uniinsa mukaan.
Suunnitteli ja määräilikin:
"Meitä ei erota kukaan".
Lopulta siihen nirvanaan
olin valmis vaipumaan.
Vain yksi asia oli mielessä:
Ethän rakkaani petä minua ikinä.
Nyt tiedän, et ole uskollinen.
Muitakin viettelet leikiten.
Olenkin vain yksi näistä
joilla on aina yksinäistä.
Hiljainen ja rauhallinen.
Joskus painostaa vähän,
kun välillä muualle haikailen.
Kuinkas tällaiseen rakastuin?
Ihmettelen itsekin.
Väkisin kuitenkin tutustuin
tahtomattani ihastuin.
Hieman liian omistava.
Ei sietänyt muita.
Minut yksin halusi.
Repi mieltä, kalvoi luita.
Korvaani iltaisin kuiskaili
kuinka vain minua rakastaa.
Tummaan syliinsä halusi
tiukempaan minut puristaa.
Tahtoi lopulta päivälläkin
harhaisiin uniinsa mukaan.
Suunnitteli ja määräilikin:
"Meitä ei erota kukaan".
Lopulta siihen nirvanaan
olin valmis vaipumaan.
Vain yksi asia oli mielessä:
Ethän rakkaani petä minua ikinä.
Nyt tiedän, et ole uskollinen.
Muitakin viettelet leikiten.
Olenkin vain yksi näistä
joilla on aina yksinäistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
upea runo yksinäisyydestä!
Hienoa Virtapiikki!
Kiitos kovasti. Tuli mieleen eron jälkeinen aika, ja se miten helposti sitä unohtuu nyhjöttämään kotiin ja jättää elämisen muille. Eikä sitten kohta enää muuta kaipaakaan kuin sitä, että saa olla katkera yksinäisyydestään vaikka sen on itse aiheuttanut.
mutta runostasi vielä. Runosi sisältö oli mielenkiintoinen ja
hienosti kerrottu. Teksti oli sujuvaa, eikä riimitys tuntunut
väkisin tehdyltä. Tällaista on mukava lukea, joka sisältää ikään
kuin kertomuksen, kuvaelman. Tämä oli tarina yksinäisyydestä,
miten siihen oli joutunut. (ulospääsykin siitä on mahdollinen)
Ensin en aikonut laittaa ollenkaan palautetta. En koskaan kirjoita tänne mitään. Aktiivisen satunnaisesti käyn lueskelemassa vain. Nyt kun olen lukenut ja taas palannut lukemaan runoasi, niin pakko antaa tunnustusta.
Hieno kertomus siitä miten yksinäisyys kietoo pauloihinsa. Upeaa kuljetusta ja kerrontaa.
Jotain erilaista. Tällaista en ole täällä ennen lukenut.
No kiitos, vaikka taidatkin kyllä nyt liioitella aika roimasti.