Pieni
arasti saapui
hymyyn kätketty
pehmeästi
sydämeen painettu.
Ja maa vapisee
notkuvien polvien alla
huokaavan sielun painosta
turhaan etsin
rauhoitusta maisemasta.
Sinä mieleeni tulvit
pehmeästi asetut
sieluni kieliltä nostat
tuhanten tuulten laulun
on aika jälleen
hetki kulkea
sinun polkuasi minussa.
arasti saapui
hymyyn kätketty
pehmeästi
sydämeen painettu.
Ja maa vapisee
notkuvien polvien alla
huokaavan sielun painosta
turhaan etsin
rauhoitusta maisemasta.
Sinä mieleeni tulvit
pehmeästi asetut
sieluni kieliltä nostat
tuhanten tuulten laulun
on aika jälleen
hetki kulkea
sinun polkuasi minussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on kyky luoda runoihisi väreilevä tunnelma: runo on pakko lukea loppuun, varovaisesti ja huolellisesti, ettei vahingossa ohittaisi jotain tärkeää. Jokaisessa säkeistössä on jokin hieno oivallus. Pidän.
Sitten tulee tämä "mutta", jos vain jaksat kuunnella. :) Kaipaisin asetteluun enemmän tasapainoa ja yhtenevyyttä. Esimerkiksi viides säkeistö soljuu jo melkoisen hyvin. Samankaltaista rytmiä toivoisin muihinkin. Ensimmäinen ja toinen säkeistö sopivat pariksi (ilmeisesti olet asian näin ajatellutkin?). Minusta olisi ihan luettavuuden/kuultavuuden, ts. rytmin, kannalta hyvä laittaa jokin sanaa "pieni" vastaava juttu myös toisen säkeistön ensimmäiseksi säkeeksi. Vaihtoehtoisesti voisit rukata toista säkeistöä niin, että se olisi identtinen (tavumääriltään) ensimmäisen säkeistön toisen ja kolmannen säkeen kanssa. Tämä toinen vaihtoehto olisi ehkä parempi, koska olet selvästi miettinyt runollesi tietyn rakenteen ja kakkosvaihtoehto tukisi paremmin tätä ajatusta. Pysytkö kärryillä? Minä en, läheskään aina. :) Tällä tavalla runo lähtisi paremmin virtaileemaan ihan omalla painollaan. Kolmannesta säkeistöstä voisi ottaa sanan "ja" kokonaan pois => täsmäisi paremmin neljännen säkeistön kanssa. Luulisin ymmärtäväni, miksi haluat tuon pikkusanan siihen: jonkinlainen hengähdys tehostamaan seuraavia säkeitä. Silti sen voisi yhtä hyvin deletoida, ainakin voist kokeilla sitä niin?
Muuta marisemista minulla ei ole. Eivätkä marinani yleensäkään ole välttämättä kovin perusteltuja. Pidän runoistasi. Sinussa on tyyliä, joka herättää halun pidempään kommentointiin. Siksi nämä vuodatukset. Viimeiset säkeet ovat tavattoman kauniit, arvoitukselliset. Niitä tavaa useampaankin otteeseen vain ymmärtääkseen täysin. Ja silti, silti runo jättää jälkeensä pienen hymynväreen, jotain, mitä lukijalle ei paljasteta.
... hieno lukea sun palautettas. Sä tosiaan syvennyt siihen mitä luet ja sen vuoksi annan paljon arvoa sanoillesi. Ehdotuksissasi on järkeä ja katselen runoani uudelleen kun oon ensi sisäisätänyt ajatuksesi ja ehkä muokkaan sitä.
Kiitos sinulle taas tosi paljon :D
niitä on monen moisia..:=)
olet palanut samalle polulle josta olet kovasti yrittänyt kääntyä astua sivuun.
maisemat, vesi ehkä lohduttavat antavat pienen hetken mielenrauhan. se rauha pitäisi saada asumaan sydämmiimme... MUTTA miten?
Aurinko paistaa lämmittää ime itseesi auringon oranssia voimaa.....:=)
... sinä:))) Aina oot valamassa minuun uskoa ja rohkeutta ja vähintään yhtä paljon saan sinun sanoistasi energiaa kuin tuosta auringon oranssista. Kiitos Sini taas valtavasti ja sydänlämpöinen hali:))))
hessu-kissan kanssa, sinulla on taito käsitellä omaperäisiä sananvalintoja hienoksi kokonaisuudeksi runoissasi, ihanaa luettavaa taas kerran, kiitos!
.... kiitos sinulle vaan kovasti.. Minä en osaa itse arvioida kirjoittaani, kun kaikki kumpuaa aina niin hetkessä ja hetkestä, että jälkeenpäin joskus itsekin ihmettelen kirjoittamani.
Mukavaa illan jatkoa Sinulle:))