Meen palstalle möyrimään maata.
Mitä
viikonloppusuunnitelmia?
111123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... saunomaan ja uimaan. Ainakin lauantaiksi.
Mä menen joka yöksi töihin. Jeeii.
vapaalle.
Katson Tv 2 18:20 Ajankohtainen kakkonen: Puolueet koolla, sohvalla törröttäen napostellen ruokaa suuhun ja sitten kallistun kyljelleni ja käännän kanavaa.
Mtv3 19:00 Seitsemän Uutiset nautiskelen puoliksi torkkuen ja koittaen ajatuksen voimalla siirtää vichypulloa sohvapöydältä jossa se on suoraan televison ja minun näkökenttäni välissä.
Herään säpsähtäen noin klo 21.35 ja naksautan niskani suurinpiirein kohdilleen ja siirrän viimein vichypullon pois edestäni ja sammutan telkkarin.
Siirryn näpräilemään akvaarioitani ja puhun kaloille kuinka suloisia ne ovat ja naureskelen hetken mafiatyyliin hukutetulle akvaariolelumiehelle joka on kyllä mauton.
Klo 22.03 aukaisen tietokoneeni ja katson mailit ja huokailen samoille kiertomaileille joita kaikki lähettävät kaikille. Katson lehdet uudestaan, luen palstaa, skypetän frendeille jotka ovat juuri heränneet "nokosilta"rankan viikon jälkeen ja sovitaan lauantaiksi jotain puuhaa.
Klo 23.48 sanon hyvät yöt ja painun suihkuun ja otan tulikuuman suihkun ja tämä varmistaa sen että saan juoda koko yön 15 min välein vettä.
Juuri kun olen nukahtamassa kultaseni saapuu kotiin ja haluaa huomiota. Höpöttelemme ja mietimme lauantain mahdollisuuksia ja nukahdamme vihdoin noin 03.35.
Herätys on la noin klo 12.23 ja hipsuttelen keittiöön etsimään aamupalaa mutta se johtaa väistämättä siihen että on puettava päälle ja kipaista alakerran kauppaan.
Ammupala on valmis noin tunnin kulutta heräämisestäni, ja herätän puoliskoni sitä nauttimaan ja kertailemme tapahtumia ja vahvistamme yhtenäisyyttämme kiusaamalla toisiamme ällöttävillä jutuilla ja se voittaa jolta ei mene ruokahalut. Minä olen meistä se hieman painavampi.
Loikoilemme sängyssä vielä lukien lehdet ja vain kyhnäten kunnes saan hepulin siitä että päivä kuluu hukkaan. Syöksyn laittamaan vaatteita päälle ja pinoon ja puen murun ja käsken sen vaihtamaan ja tiskaan ja unohdan kastella kukat ja koitan tehdä järkevää kauppalistaa katsomalla jääkaappiin joka 20 sekuntti.
Lopulta pääsemme kaupungille ja kiertelemme kauppoja ja ostamme NäitäJoitaEiIkinäTuleMuistettuaOstaa-tarvikkeita jotka kaikki pölyttyy siellä laatikossa missä on KaikkiMitäIhminenLuuleeTarvitsevansa.
Kirjakauppiaat osaavat odottaa tuloamme ja kaikkein huonimmat kirjat on nostettu eteen jotta saan tyrän kun koitan kaivella edes jotain muuta luettavaa kuin Angel(face) Sabina ja Mustanpuhuva Ritari.
Käymme kevyellä lounaalla, päivällisellä ja esittelemme hyviä ostostuloksiamme toisillemme ja hehkumme tyytyväisyyttä.
Puhelin soi kun olemme matkalla kotiin ja "tietysti me tullana yhdelle"-terassikutsu käy siis. Halaamme ja näytämme jälleen kerran ihanat tarpeelliset ostokset ja hyrisemme, kunnes joku päivän masentunein sanoo että "meinaatteko paistaa noi illalliseksi?"
Nopea vilkaisu kelloon kertoo että meinataan. Noh, aina voi tilata jotain, on ollut niin raskas viikkokin. Otamme toiset koska on ollut niin raskas viikko.
Kello on jo myöhäinen ja se mikä päivällä oli kevyt asuste muuttui iltaa myöden "perkeleen kylmä kesä"-rätiksi. Ja raahaudumme nälissämme kotiin. Joku ostoskassi jäi sitten terassin pöydän alle.
Jääkaappi on täynnä ihania pienä asioita, oliiveja, juustoja, hedelmiä, valkosipulia jne. Mutta ei niillä kahden kurnivaa vatsaa täytetä.
Nopea selaus tuttu kulmistaan käpertynyttä pitsalistaa ja apu on tulossa.
Suihku tekee hyvää ja nostamme vichyn ja colan pöydälle ja odottelemme haarukat ja veitset kädessä ovikellon soimista.
Pitsat maistuivat sille mille aina ennenkin, ei parannusta siis näidenkään "uusien" omistajien myötä.
Nyt seuraa epäröivää laahustelua ympäri huoneistoa ja piinattu mieli koittaa muistaa mihin se fasun sininen tuli laitettua kun keskiviikkona sen osti mutta ei sitä syöty. Laahustaminen loppuu suklaan löydyttyä sulaneena piloille ikkunalaudalta verhontakaa.
Tv4 00:00 Elokuva: Kiss of the Dragon - Lohikäärmeen suudelma, naulitsee meidät sohvalle, ensin minä väännän itseni pitkäkseni pää oikeaan ja murunen lomittautuu jalkojeni ja shaalieni estoista huolimatta samanlaiseen makuuasentoon, pää vasempaan päätyyn. Ja kun olemme kiemurelleet hyvän asennon molemmille huomaamme että niin vichy kuin colapullot ovat meidän ja tv:n välissä peittäen puolet näkökentästä.
Alkaa henkien taisto. Minä leikin ettei minua haittaa lainkaan etten näe Birdget Fondaa kuin sumuisesti vichypullon läpi. Ja homma tuottaa tuloksen noin 45 minuutin kohdalla. Samalla kummatin menettää hyvän asentonsa ja leffakin maistuu puulle.
Muistamme ostoskassimme ja menemme sänkyyn selaamaan lehtiämme, kirjojamme, ja muita tuiki tarpeellisia värkkejä kuten uusi ihanan punainen taskulaskin, joka myös toimii radiona ja iso purkillinen värillisiä lasikuulia jotka,,hups, ovat laitettu todella huteraan muovipurkkiin.
Nukumme yön tiputellen silloin tällöin värikkäitä lasikuulia lattialle.
Sunnuntaina menemme oikeasti kauppaan ja teemme yhdessä ruokaa ja nautimme jokaisesta hetkestä, paitsi siitä kun tajuamme että se ainoa kassi jossa oli jotain järkevää jäi sinne terassipöydän alle ja soitto ravintolaan ei tuota tulosta. Onnittelemme itseämme ja sanomme ettei se uusi pirtelökone ja uudet mp3 soittimen kuulokkeet ja 3 cd:tä musaa olleet edes tärkeitä. Päasia että me olemme kunnossa, ettei kumpikaan meistä unohtunut mihinkään.
Ja elämä jatkuu ja maailma pyörii ja me mietimme jo mitä kesälomalla, se on niin ihan tuossa.
Hetkinen, pomo soittaa, tää on niin ihana pomo me ollaan ihan melkeen parhaat frendit, varmaan kertoo että kesälomalistat on ok ja lomani alkaa pian.
teette kesälomalla? ;)
samaan aikaan koko kesäloma eli toden totta, nyt on Kunnon Loma.
Me ihan ensin käydään shoppailee autoon uudet istuinpäälliset koska tympii jos aina on samat. Samalla menee uusiksi musat ja tietysti olen ostanut 6 kpl erilaista karttaa Suomen jokaisesta polusta ja nähtävyydestä. Eli hanskalokerokin taas uusiksi.
Ja vien kirppikselle viime kesän avaamattomat kartat.
Ostan myös uudet aurinkolasit, koska on inhottavaa jos ei näe vastaantulevaa liikennettä, ja muutama satanen laseihin on siis ikäänkuin panostus turvallisuuteen enempikin kuin jotain turhamaisuutta josta kyllä minua varoiteltiin.
Viimekesäinen matkakylmälaukku saa kelvata, aivan törkeitä hintoja pyytävät moisesta kapistuksesta. Tosin tuo sininen väri saa mut rukoilemaan että joku nainen löytäisi kylmäkalusteiden suunnitelun unelmatyökseen ja heittäisi valikoimiin muutaman värikuoren.
Autonpesu ja vahaus on murun homma, eli käyttänee sen jossain. Ja sitten vaatteet.
Olen jo varautunut ostamalla monta eri vaihtoehtoa ja uskon että voimme löytää matkalla Seikkailuun kauppoja muualtakin kuin rakkaasta kaupungistamme.
Mutta kaiken varalta käyn paniikkishoppaamassa vielä samana päivänä kun pakkaamme autoa.
Kun auto on pakattu, avaimet annettu akvaarionhoitajalle ja pöydälle jätetty ohjeistuslappu selkeillä neuvoilla kuin kalat tulee kastella kerran viikkoon ja kukille on heitettävä ruokaa samalla kun kerää tärkeät postit kierrätykseen ja mainokset ja muut mulle henki ja elämä-lehdet laitetaan hyllyyn.
Ja sitten muru käynnistää auton, wroom, ja lähdemme painamaan pahimpaan ruuhkaan kohti Seikkailua. Tosin joudumme kääntymään n 39km päästä takaisin koska olen unohtanut lompakkoni, ja puolet matkalaukuistani kotiin.
Annan tässä vaiheessa murulle iloisen kesämielipusun ja sanon ettei meillä ole katsos kiire mihinkään. Muru yleensä nyökkää ja miettii miksi lopetti röökaamisen.
Uusi lähtö ja potkaisen lipiskät jalasta ja kaivan LÄMPIMÄN kolan matkakylmälaukusta. Seuraan johtoa jonka pitäisi mennä savukkeensytyttimen kohdalle, mutta siinä se on ihan irrallaan. Kysyn hiukan syyttäen rakkaaltani miksi mahdollisesti hän ei ollut kiinnittänyt johtoa kun sen hänelle tehtäväksi annoin.
Hän sanoo jotain että kiinnitti, mutta sitten halusin vielä imuroida matkarikkaimurillani autoa ja olin varmaan unohtanut kiinittää sen takaisin. Kiellän asian mutta vain mielessäni. Turhahan se on riitaa aloittaa, ja korkkaan lämpöisen kolan joka kuohuu juuri ostamilleni valkoisille housuilleni.
Ajamme siis tiensivuun ja muru naureskelee että on jo kohta ajettu sata kilsaa mutta matka ei ole edennyt yhtään, minä sen sijaan koitan etsiä auringonkeltaista matkalaukkuani jossa on TodennäköisestiEnitenPidettävätVaatteet.
Muru kieltäytyy kääntymästä uudelleen kotiin ja heittää omat shortsinsa laukustaan ja tyydyn lupauksen pysähtyä ensimmäisessä kauppakeskuksessa.
Aurinko paistaa ja peilailen uusia lasejani ja kärtän kehuja murulta. Hän kyllä niitä antaa ja sanoo että pitäisiköhän hänenkin ostaa uudet, sanon että katsellaan niitä sitten myöhemmin.
Alan rämppäämään musavalikoimaamme kun mikään radiokanava ei tyydyttänyt ja en saanut lupaa kuunella yhtä kanavaa 7 sekuntia ja sitten vaihtaa seuraavaan jne. Ymmärrän kyllä että jotkut eivät sopeudu nopeisiin muutoksiin.
Löydän lempimusiikkiani ja pian auton täyttääkin riemuisa laulukuoro, minä ja Bändi. Muru syö kynsiään ja joudun vähentämään volyymia, itsestäni.
Ensimmäinen tauko. Paras hetki, oijon puutuneita pitkiä sääriäni ja siivoan pois karkkipaperit ja yms roskat jotka jostain ilmestyi autonlattialle.
Haluan ehdottomasti ulos huoltoaseman terassille syömään hillomunkkini ja kahvini vaikka tuuleekin jonkin verran. Lämmin tuulihan se on, hyvänen aika.
Jahka saan vaihdettua uudet murulta lainatut housut jalkaan ja kirottua helvetin kevyet kahvipahvimukit, jatkamme matkaa. Noin 20 km ajelun jälkeen muistan että aurinkolasini jäi katolle kun vaihdoin housuja. Ja pikainen pysähdys ja tarkastus osoittaa ettei Onnetar ole epäsuosiollinen, lasini on kiilautuneet kattotelineen ja katon väliin. Ja onnistuin irrottamaan saamatta kuin muutaman melkein huomaamattoman naarmun laseihin.
Nyt alkaa se tylsä vaihe, minua ei enään huvita istua autossa ja kaikki eväät on mennyt ja kaikki matelee ja miksei meillä ole matkailuautoa niin voisin levätä samalla kun ajellaan,tai siis rakkaani ajaa.
Kohtaan hiljaisuuden ja muistan että minulla on lomalukemista ja kaivan lehteni esille ja matka jatkuu mukavasti.
Vihdoin kaarramme mökkimme pihaan, tai vanhempieni se on, mutta meillä lainassa. Olen aivan rätti, ja juoksen kokeileman veden lämpöä. Varpaani muuttuvat siniseksi.
Ajattelen että pian se siitä lämpee, noinkin iso vesistö.
Etsin mökin avaimen tutulta paikalta, eli oven vierestä olevasta koukusta, ja menen sisään. Äiti on käynyt ja kaikki on puhdasta ja lappu pöydällä kertoo jääkaappissa olevan täksi illaksi syötävää ja käskyn huomenna ajaa veneellä päiväkahveille.
Puramme auton ja löydän auringonkeltaisen matkalaukkuni. Palautan shortsit ja kuulen että "pestynä kiitos" ja nauran hänen huumorilleen.
Siinä on ensimmäinen päivä meidän lomaa, ja luultavasti kaikki menee hyvin. Tänä kesänä muistin ostaa kyypakkausenkin.
ihanasti,harvinaisesti,kirjuuteltu,tuli oikein kesäinen meininki....
Tajunnanvirtaa. :D
Entäs sitten loman jälkeinen maanantai?
Ompa kokemus nähdä joku tällä palstalla joka osaa kirjottaa. Taso nousi aika korkealla käyrällä juuri.
2 hengen perheessä lähinnä samaa kuin pienelle kylälle ilmoitus että kyläkauppa lopetetaan.
Havahdumme Lomaloppumiseen noin kun puolet lomasta on mennyt, mutta vielä se ei polttele iholla, toisin kuin se uhkarohkea ajatus ottaa aurinkoa koko päivä kun se kerta paistaa.
Pieni varoituksen sananen näin tähän väliin, että jälkeenpäin rasvaus ei auta minkään vertaa, iho lähtee ja komeesti.
Kun herätyskello soi mä hyppään iloissani ylös ja tönin murusenkin reippaasti suihkuun enkä kuunellut kuin vasta aamukahvia juodessamme että hänellä alkaa vasta huomenna duunit. Ei huolta, sanoin, rytmit kuntoon! Ja suikkasin suukon ja painalsin ratikkaan ja kohti duunipaikkaa.
Kävelin reippasti pöytäni taakse ja vastasin moikkailuihin ja odotin kysymystä,,odotin, ja odotin. Menin kahvihuoneeseen ja laitoin pöydälle itsepoimituista mansikoista tehtyä kääretorttua ja valittelin että kukaan ei kerro että ampiaiset voivat tehdä pesän maan uumeniinkin. Ja näytin vieläkin punaisia ja arkoja pistoja pitkin reittä ja selkää.
Ja hiukan nolotti kun heiveröiset nahansuikaleet jotka liikarusketumista vastaan päättivät irtaantua minusta, leijailivat maahan.
Koska kukaan ei kerennyt kysyä miten minun lomani meni, ajattelin helpottaa tilannetta ja iltapäivällä kun suurin osa oli kahvihuoneessa kaivoin esille lapparini ja aloin näyttämään kuvia.
Olin myös valmiiksi äänittänyt pienen hauskan selostuksen joka kuvasta ja he ikäänkuin saivat nauttia pienoiselokuvasta. Hurmaavaa.
Jonkun känny soi ja häiritsi selvästi lomatunnelmistani nauttivaa yleisöä koska levottomuus lisääntyi ja kun puhelun saanut ilmoitti joutuvansa lähtemään palaveriin muutkin muistivat osallistuvansa samaan ja minäkin riensin kalenterini ääreen, mutta helpotus oli suuri koska mitään merkintää ei tästä palaverista löytynyt.
Olen siis lomankin jälkeen heti ajantasalla.
Työpäivä meni kuin siivillä, oli niin paljon näytettävää. Tosin kokoelmani roadkilleistä ruokatunnin aikaan sai vaimean vastaanoton, vaikka selitin (valmiiksi äänitetyssä) puheessani kuinka tarkkoja voimme jokainen liikenteessä olla ja nämä poloiset voisivat jatkaa elämäänsä.
En kyllä kertonut kuinka peruutin pihamaalla luikerreleen käärmeen yli kerran jos toisenkin. Ikäviä muistoja edelliskesästä, eihän ihmiset ja käärmeet,,
Ja niin se meni, päivä, ja kello pöydälläni(joka on myös laskin)piippasi kello 16 ja minä laitoin varovaisesti kevyen kesätakkini paljon kärsineiden kesineiden käsivarsieni suojaksi ja soitin matkalla kotiin mitä toisin kaupasta. Mutta muru sanoi että ihan sama, hän haluaa nyt vain levätä ja sääreen koskee.
Ihme itkua pienestä murtumasta. Mistä minä tiesin että laituri tuli niin nopeasti vastaan, ja tarviiko sitä jalkaa roikottaa huolimattomasti.
Päätin ammentaa vielä kesälomafiiliksiä ja hain torilta savustettua lohta ja perunoita ja ihanan kevyttä kermaviiliä johon ajattelin sekoitaa tujauksen sitruunaa ja tilliä ja sokeria, kevyeksi kastikkeeksi.
Törmäsin ihan sattumalta kaveriini torilla ja menimme läheiselle terassille ja näytin hänelle myös koneeltani lomatunnelmat ja sanoin että tulevat sitten ensi kesänä Marjan kanssa mukaan, kun me todella tykättiin Marjasta ja se on niin oikean oloinen hänelle ja vihdoin hänen vaivaantunut ilmeensä hiljensi minut ja hän kertoi kuinka he olivat eronneet koska heillä ei ollut mitään yhteistä.
Otimme toiset koska olihan se kauheaa, niin hyvälle kun kaikki näytti, vai eikö muka?
klo 21 aikaan puhelimeni soi ja rakkaani tiedusteli olenko eksynyt vai ryöstetty vai mitä tapahtuu.
Kerroin ettei huolta, olimme tulossa kaverini kanssa tekemään ihanaa ruokaa ja pyysin häntä kipaisemaan kylmäkellarista pari vinkkupulloa valmiiksi, ja vasta iskettyäni luurin kiinni muistin että talossamme ei ole hissiä ja jalka murtuneena,,noh, hän oli aina reipas, ei tuollainen pieni kipu kaataisi ketään.
Kävelimme hassusti kaverini kanssa sisään ja selitin kuinka ihoonkaan ei satu yhtään ja todisteeksi vedin nahkasuikaleita ja meitä nauratti että kerrankin kunnon ihonkuorinta.
Kaunis kultani kysyi että missäs se ruoka on, ja kyllä meitä nauratti kun huomattiin että se oli unohtunut sinne terassin pöydän alle. Mutta vinkut kelpaa ihan hyvin ilman lohtakin.
Heräsin tiistaiaamuyöstä siihen että toisesta käsivarrestani tihkui jotain nestettä ja siihen sattui ihan kuin ihoa olisi nyhdetty irti. Ja krapula oli kaamea, ja tiistai meni hiljaisesti duunissa ja kukaan ei kysynyt millainen vointi.
Onneksi on kohta syksy ja pimeää ja ei tarvitse miettiä muuta kuin tulevaa Joulua, joka tällä kertaa vieteään kahdestaan kotona,
Minua ei ihan heti kutustua kultahippuseni suvun Joulupöytään, luulen. Mutta minä en voi sille mitään että lipeäkala vapauttaa sekunnissa oksennusrefleksini koskettaessaan nieluuni.
olipa kerrankin mukavaa lukea noin hyvin ja mukaansa tempaavaa kirjoitusta. Kirjoita joskus uudemmankin kerran please.
Iloista kesää kaikille!
Minulla oli tilaisuus heteroystäväni kanssa mennä kuuntelemaan ja oikeasti hienoa oli, että vähemmistökansa virtasi paikalle runsaslukuisina, lähinnä kuitenkin homomiehiä siis. Ja koska jostain syystä kirjasto oli kiinni, talossa oli niin runsas epäheteroiden edustus, että pieni ja murjottu sisäinen lesboni sai balsamia haavoihinsa siinä mitassa että paranin hetkeksi masennuksestani. Analysoin, että kun paikalla on pääasiassa homomiehiä, ei minun tarvitse skarpata niin kuin jos paikalla olisi lesboja ja voin rauhassa kuunnella ja keskittyä katsomaan kuinka homomiesten Aito asia on kuin minun Aito asiani.
Kun olin tavannut heteroystäväni ensimmäistä kertaa moneen vuoteen menin kuuntelemaan yölintua. Yölintu ei kuitenkaan ollut äänessä. Sen sijaan lauloi kultarinta. Yleensä on niin, että kun kultarinta lopettaa illan laulut, yölinnut aloittavat ja kun yölintu lopettaa, kultarinta aloittaa.
Saavun Pienen Silkkisen nro II luokse, mutta hän ei pääse uneen kun on tapellut netissä. Minä yritän selitää ettei nyt hänen nettitappeluilleen mitään voida ja pistän tietokoneen kiinni. Avaan ikkunan että tulisi vähän viileämpi mutta Pieni Silkkinen II sanoo, että hyttyset tulevat sisälle.
Nukun kuitenkin huonosti ja herään kesken yön nälkään. "On sinun vikasi jos lihon", sanon Pieni Silkkinen II:lle. Kuunteleeko edes.
Kävin kaupassa ja pyöräilin läpi vehreän Kumpulan. Variksella oli poikaset.
Nyt on lauantai ilta enkä viitsi enkä jaksa lähteä yölintua kuuntelemaan. Ei kuulunut viimekään yönä.
Ostin Neil Hardwickin kirjan "Hullun lailla". Se pitäisi lukea taas kerran, mutta en ole tarpeeksi masentunut sitä varten.