Kun Luojan sivellin lipsahti.
Teki minusta ei näköisen.
Mut kuitenkin kokoNaisen.
Värjäsi hiukset vaaleiksi.
Kiharaksi pehkoksi.
Teki nenän keskelle kasvoja.
Kaksi silmää kirkasta.
Poskille hymyä tuomaan, hymykuopat.
No niitä ei kukaan kait huomaa.
Laittoi muutoin niin tavalliseksi ihmiseksi.
Mut antoi herkän mielen, haaveilijan sielun.
Taidon rakastaa sinua.
Kaikkia ja koko maailmaa.
Taidon nauraa, laulaa, soittaakin.
Ainakin puhelinta ja suutakin.
Olen oma itseni.
Kelpaanko sinun rakkaaksi?
Tai ainakin ystäväksi?
Teki minusta ei näköisen.
Mut kuitenkin kokoNaisen.
Värjäsi hiukset vaaleiksi.
Kiharaksi pehkoksi.
Teki nenän keskelle kasvoja.
Kaksi silmää kirkasta.
Poskille hymyä tuomaan, hymykuopat.
No niitä ei kukaan kait huomaa.
Laittoi muutoin niin tavalliseksi ihmiseksi.
Mut antoi herkän mielen, haaveilijan sielun.
Taidon rakastaa sinua.
Kaikkia ja koko maailmaa.
Taidon nauraa, laulaa, soittaakin.
Ainakin puhelinta ja suutakin.
Olen oma itseni.
Kelpaanko sinun rakkaaksi?
Tai ainakin ystäväksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tekstiä, Margitta, aidosti kirjoitettu
Sinä olet ainutlaatuinen ystävä!
kyllä taas kauniisti ja niin
aidosti osasit kirjoittaa.
Haaveilijoitahan tässä
ollaan :))
Kiitos kauniista tekstistäsi.