Huomasin vasta tänää että oon jääny jotenki varjoon muista kavereista. Harvoin vapaa-ajalla lähden omaa pihaa kauemmas. Joskus oon viikkoja ilman kavereita. Bestiskii assuu lähes 20 km päässä minusta. Ja mun lähellä ei asu kettää kavereita, tai no asuisha niitä pyörä matkan päässä, mutku emmä niitä ikinä uskalla jostai syystä kysyä. Kukkaa ei ees koskaa kysy mua. Enne mä näin niitä aina koulussa, nyt en niinku oikein missää. Joskus mulla oli yks kaveri jonka kanssa olin paljon,mut nyt se on muuttunu iha oudoks. Jos esim. tavataan sattumalta kaupassa, ja vanhempamme alkavat juttelemaan, ja minä moikkaan ihan tavallisesti, hän näyttää jotenki että häpeis mua. Se on tullu myös hirmu leuhkaks. Kerra myös ku mä kysyin että voiko se kulkee mun kaa koulusta kotii, se sano että ei voi, mut silti se kulki koko ajan mun takana, yksin. Keväälläki se vaa sano että "En tiiä." (Kun kysyin voiko se kulkee) Ja silti kulki iha yksin. Ärsyttää kun koulussa mulla on aina kavereita, jotenki, mut vapaa-ajalla ei oo ketää.
Iha itkettää välillä kun oon aina yksin... :'(
Iha itkettää välillä kun oon aina yksin... :'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
voihan... tieks mulla on ollu jotain parivuotta sitte ihan sama ongelma... mutta kyllä se siitä ajan myötä helpottaa.. rohkeesti vaan kysyt niiltä että voisko ne tehdä ja olla sunkin kanssa... ja jos ei niin älä näytä niille ettei sulla muka ole muita ystäviä vaan olet sitten että "OK" "joku toinen kerta siten"
kuka nyt kesää yksin haluaisi viettää :) eikö? rohkeutta keräämään :)
Minkä ikäinen olet ja missä asut?
Oon 12 ja asun ihan Suomessa
Voi kun harmi. Ikävä kuulla, että sun tilanne on mennyt tuollaiseksi. Osaatko yhtään määrittää miksi sun kaverit on pikkuhiljaa tuolla tavoin sut hylännyt? Meinaan, tuskin näin kuitenkaan yhdessä päivässä on tapahtunut...