Sitä tässä mietin, että miten tulee niin jähmeäksi näin aikuisiässä. Vaikka on hyvääkin seuraa, niin aina tulee se olo, että haluaa vain olla ihan itsekseen. Pidän ihmisistä ja nyt, kun olen yllättäen saanut myös miespuolisen seuralaisen niin huomaan, että minun on vaan aika vaikeaa pitää kenestäkään erityisesti. ovat varmasti vanhat luurangot vielä niin tuoreita, että ajattelee vain yksin oevan kuitenkin parasta. Seurustelu tuntuu vähän hassulta ja teennäiseltä eikä yhteiselämää kuitenkaan halua. Onko kellään muilla tällaisia ajatuksia päässä ja vinkkejä miten ne asiat olisi paras järjestellä.
Jähmeää
vailet
4308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olisikohan hyväksi antaa elämän ihan rauhassa johdatella asioita eteenpäin ja lopettaa niiden ylenpalttinen analysointi ja pohtiminen? Muistan itse kerran kiitollisena ottaneeni vastaavan ohjeen vastaan ja nyt halusin ihan ystävyydellä tarjoilla sen sinulle.
Ehdotan, että elät elämääsi tässä ja nyt. Toimit niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja annat ajan näyttää mihin kaikki johtaa. Älä yritä pakottaa itseäsi johonkin muottiin tai mieti, mitä tapahtuu vuoden tai kymmenen vuoden päästä.
Elä ja nauti elämästä, kaikista niistä hyvistä asioista joita se eteesi johdattaa. Niitä ei kukaan voi ottaa sinulta pois, vaikkei kaikki sujuisikaan niin kuin ehkä salaa toivoisit. ;)))
Sanoit minulle ne sanat, joita varmaan juuri nyt tarvitsin. Olet oikeassa pohdin ja analysoin kaiken aikaa ja kaikkea. Yritän ottaa rennommin jatkossa. Lämmin kiitos Sinulle :-)
on minun iskulauseeni - ainakin luulen niin omalle kohdalleni, jos jne...
Olen lapsesta asti ollut jossain määrin syrjäänvetäytyvä. Vaikka toiminkin aktiivisesti erilaisissa yhdistyksissä ym. niin silti tarvitsen paljon omaa aikaa. Se on aina ollut leimallista minulle. Oli myös avioliittoni aikana ja nyt oltuani leskenä yli neljä vuotta huomaan, että yksinäisyyden tarpeeni sen kuin lisääntyy. Tulen erinomaisesti toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa, mutta yhteiselämän ajatteleminenkin tuo hikipisarat otsalleni.