Millaisissa tilanteissa tätä "selättämistä" kannattaisi/pitäisi käyttää?? Vai onko se huono asia ja ei sovellu koiran koulutukseen? Oletteko itse käyttäneet ja millaisissa tilanteissa?
Sitten on tämä korvasta "pureminen" onko tässäkään mitään järkeä?
Ja jos on koiran kanssa erimielisyyksiä siitä kumpi on pomo niin miten toimia? esim. Koiralta menee ottamaan luuta pois ja kun tarttuu luuhun se alkaa murista? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Sitten on tämä korvasta "pureminen" onko tässäkään mitään järkeä?
Ja jos on koiran kanssa erimielisyyksiä siitä kumpi on pomo niin miten toimia? esim. Koiralta menee ottamaan luuta pois ja kun tarttuu luuhun se alkaa murista? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vastaus ensimmäiseen kysymykseesi: Ei milloinkaan.
Ei selätyksestä ole mitään vastaavaa hyötyä. Itse opetan koirilleni EI sanan ja sitä totellaan tai sitten ne hylätään laumasta vähäksi aikaa. Kummasti tekee mieli totella kun mamma ei enään haluakkaan seuraan.
Jos on koiran kanssa erimielisyyksiä siitä kuka on pomo niin se ei korjaannu millään yhdellä asialla minkä ihminen voi tehdä. Ymmärrän kyllä kun kysyt että mitä pitää tehdä tilanteessa jossa koira murisee luustaan ja vastaan siihen kohta. Johtajuus on sellainen jatkuva juttu. Tiedän että siitä täällä jauhetaan paljon mutta ihan hyvästä syystä. Joillakin ei ikinä tule ongelmia koirien kanssa mutta sitten on tälläisiä kuin minä joille ajautuu ne ongelmatapaukset.
Tuosta luusta murisemisesta. Jotkut sanovat että koiralla on täysi oikeus puolustaa luutaan, vertaavat koiraa susilaumaan jossa myös jokaikinen susi puolustaa ruokaansa. Väärä on käsitys että alfa saisi ottaa alamaisiltaan ruuan pois. Itse olen puolittain tätä mieltä ja puolittain sitten sitä mieltä että koiran ja omistajan suhde ei ole täysin kunnossa jos koira ei luovuta luutaan. Kyseessä on kuitenkin kotikoira eikä susi. Toisaalta on minullakin ollut koira joka AINA murisi aarteistaan mutta muuten ei mitään ongelmia. Sen kanssa vain yksinekertaisesti katsottiin että kun annetaan luu niin se saa sitten kanssa syödä sitä.
Ensinnäkin älä ala "harjoittelemaan" tuota luovutusta se vain pahentaa tilannetta. Jos annat koiralle luun/ruokaa anna sen syödä se rauhassa. Turhaa on mennä sinne huonontamaan tilannetta. Jos nyt se luu on pakko ottaa pois niin miksei sitten kokeile että jos koira lähtee leikkimään tai jollain vielä suuremmalla herkulla houkuttele sen sieltä luun luolta pois, vaikka jollain hyvänhajuisella kinkulla tms. Sitten napataan luu.
Jos oikeasti pelkää että koira käy käteen kiinni,että sen käytös on jo niin agressiviista niin silloin neuvoisin ottamaan jo yhteytta koiraterapeuttiin/ongelmakoirakouluttajaan.
Vaan eri mieltä esimerkiksi selättämisestä. Koira on hyvä selättää -ihan leikin varjolla ja lomassa- säännöllisesti, pikkupennusta pitäen. Se juuri, että joutuu alistumaan toiselle/ vahvemmalleen/ johtajalleen, opettaa sille elämässä tarvittavaa nöyryyttä.
Vahvasti eri mieltä olen 'vaihtokaupan' lausumasta:
"Ensinnäkin älä ala "harjoittelemaan" tuota luovutusta se vain pahentaa tilannetta. Jos annat koiralle luun/ruokaa anna sen syödä se rauhassa. Turhaa on mennä sinne huonontamaan tilannetta."
Ikinä ei pidä edes päästää tilannetta sellaiseksi, että oma koira murisee omalle isännälleen /emännälleen ruokansa takia. (Itse en edes käsitä, miten moinen tilanne voi syntyä!) Vaan jos se on päässyt syntymään, niin silloin ollaan jo niin pitkällä suossa, että siitä selviämiseksi ainoa keino on pistää HETI piste moiselle käytökselle. TOTTAKAI koiran emäntä/isäntä ottaa ruuan pois niin halutessaan, eikä hänen tule sietää asiasta minkäänlaisia mielenosoituksia!
*Huhheijaa, pyyhkii tuskanhikeä otsaltaan*
Silloin kun asiat menevät oikeata rataansa, niin koiran omistaja totuttaa pennun pienestä pitäen siihen, että omistaja kesken ruokailunkin laittaa kätensä ruokakuppiin, pyörittelee sitä, lisää siihen herkkua, siirtää kupin paikkaa, ottaa kupin/luun välillä käteensä, antaa sen sitten takaisin kun huvittaa eli hetken päästä jne jne.
Näin menetellen -ja tietenkin paheksuen mahdollisia protestoimisyrityksiä- tulisi pentu totuttaa siihen, että omistaja on hyvä, eikä syö koiran ruokia, vaan suojelee sitä ja vartioi. Tuo ruuan. Antaa alamaisensa syödä, silloin kun katsoo sen turvalliseksi. Eikä koira ikinä murise ihmiselle ruuasta tai luusta; ei edes vieraille: ei tietenkään, kun ei luvata. Sillä lailla koiraa opetetaan.
Vaan jos tilanne on päästetty kehittymään vääräksi, niin ei sitä nyt ainakaan pehmoilulla enää paranneta, ainoastaan pahennetaan. Pehmoilun aika on pentuna: jos ihminen on tehnyt siinä vaiheessa virheitä, niin valitettavasti koira joutuu sitten vanhemmalla iällä opettelemaan asiat uudestaan ja joskus kovemmankin komennon kautta, ja vain siksi, että ihminen itse koiranomistajana tekee niin isoja virheitä koiran ollessa pentu.
Koira on hyvä selättää -ihan leikin varjolla ja lomassa- säännöllisesti, pikkupennusta pitäen. Se juuri, että joutuu alistumaan toiselle/ vahvemmalleen/ johtajalleen, opettaa sille elämässä tarvittavaa nöyryyttä.
Tämä pitää paikkaansa ja sen huomaa myös koirien leikkiessä. Vanhempi koira leikittää nuorempaa koiraamme ja antaa sen välillä tulla päällekkin ja vanhempi koira menee pennun tasolle makuulle. Leikin loputtua vanhempi koira selättää lopuksi pennun ja leikki loppuu...
" Ikinä ei pidä edes päästää tilannetta sellaiseksi, että oma koira murisee omalle isännälleen /emännälleen ruokansa takia. (Itse en edes käsitä, miten moinen tilanne voi syntyä!) "
Ei pitäisi ei mutta kun valitettavasti tuollaisia tilanteita on aika monessa kodissa,johan näillä palstoillakin puolet kysymyksistä on tätä aihetta sivuavia. Sehän syntyy kovin helposti kun dominoiva koira annetaan kotiin jossa on luullaan että koiran kanssa pärjätään kun vain ollaan. Monissa tapauksissa näin on mutta sitten on tapauksia kuin näin ei ole.
Meidän koti on siitä elävä ihkaoikea esimerkki.
Vaikka otin asioista selvää etukäteen niin silti se että koirani no noinkin dominoiva tuli yllätyksenä. Se on osannut ties millä pikku tavoin kivuta sieltä minua ylemmäksi, asioilla joita en edes osannut ajatella.
Se ei paljon auta enään siinä vaiheessa kun koira murisee luustaan että joku sanoo että ei sinun olisi pitänyt päästää tilannetta tuollaiseksi. Kai sitä nyt sen siinä vaiheessa itsekin tietää että jotain mennyt pieleen.
Sen vain sanon että meillä sitä tilannetta ei lähdetty purkamaan sillä että mennään sinne lattialle ja tapellaan koiran kanssa siitä luusta. Tai että annetaan sille luu/ruoka ja otetaan heti pois ja annetaan takaisin. Pyysin kahdelta ongelmakoirakouluttajalta apua ja he kummatkin sanoivat ihan samaa. Ei lähdetä harjoittelemaan asiaa sillä se vain pahentaa koiran käytöstä ja se kuvittelee olevansa vielä enemmän johtaja. Kyse meilläkin 30 kg koirasta niin voitte varmasti kuvitella sen puruvoiman. Ja kun selvää oli että itselläni ei mitään auktoriteettia ole kerta koira kehtaa murista niin pahinta mitä voi tehdä on mennä sinne koiran tasolle ja alkaa taistelemaan. Heidän vinkki oli että ennen kuin asia saadaan kuntoon koiralle ei joko anneta luita tai jos annetaan niin sitten annetaan syödä tai vaihdetaan ne johonkin suurempaan herkkuun.
Ruokakupista kummatkin sanoivat että sinne ei ihminen saa mennä sorkkimaan. Koiralle ruokarauha aina kun kuppi pistetään eteen.
Tilanne korjaantui yksinkertaisesti niillä samoilla johtajuus harjoituksilla joita täälläkin on jauhettu: huomiomattomuus ja kaikki tapahtuu luvan kanssa ja minun aloitteesta. Kolme viikkoa siihen meni ja nyt voin ottaa koiralta pois mitä vaan.
Tiinamuorilla ihan hyviä pointteja mutta hieman kapeakatseista. Monet tekstit ovat täällä aina niin mustavalkoisia. Kenenkään tapa ei ole se ainoa oikea. Jos vaihtokauppa toimii jollakin niin miksi ihmeessä sitä ei voi käyttää. Jos kieltäminen toimii niin hieno homma, käyttäkää sitä.
Jokainen tuntee oman koiransa.
Haluan vain kommentoida tuota että ei käytetä mitään pehmoilua.
Eli jos nyt oletetaan että ongelma on päässyt syntymään, ja sen syntyminen on hyvin helppoa...
Katsos kun on koiria joilla oikeasti se taistelutahto vain lisääntyy siitä kun ihminen alkaa kieltämään ja käyttää sitten ns "kovia otteita" eikä pehmoile. Ne saavat siitä kaksinverroin enemmän puhtia murista ja usko pois, lopulta tilanne johtaa siihen että ne ovat omistajan kädessä kiinni.
Joka kerta kun omistaja menee lähelle koira alkaa murista aikaisemmin ja aikaisemmin. Olen tälläisiä tapauksia todistanut ja niihin auttoi nimenomaan muun elämänmuuttaminen. Ei siihen yhteen ongelmaan keskittyminen vaan se unohdettiin ihan täysin ja laitettiin muu elämä uusiksi.
Ei tilanne ole mitenkään menetetty jos sitä koiraa nyt pennusta asti ei kasvateta ihan oikein. Kunnon avun kanssat tilanteen voi korjata alle kuukaudessa väitän minä
Jos ei tiedä mitä tekee niin eläinten kanssa on parasta jättää tekemättä.
Toki on koiria jotka ehkä uskovat sillä että nyt mamma näyttää huisin vihaiselta mutta ei näin ole jokatapauksessa. Mielestäni jos se murina on todella uhkaavaa kannattaisi hakea apua alan ammattilaiselta. Heitäkin on monenlaisia mutta voi ottaa yhteyttä muutamaan ja vähän haastatella ja katsoa että kenen kanssa tulee parhaiten juttuun ja kenen metodit kuullostavat sopivilta. Aina parempi tietenkin jos saa joltain suosituksen että kouluttaja on oikeasti hyvä.
Oman koirani olen pentuna selättänyt useamman kerran, aikuisena ei ole tarvinnut. Aina selätys oli nopea, äkillinen teko jolloin myös murisin pennulle merkiksi, eikä sitä jahkattu sen jälkeen. Selätys ei ala myös silmiin tuijotuksella.Luonnostaan jo kun pentu lähestyy aikuista vierasta koiraa osoittaa se elkeillään olevan valmis alistumaan ja selättymään. Ruoka on meillä opetettu pennusta alkaen, ruoka tulee ihmiseltä, sen voi ottaa välillä pois, se annetaan takaisin tai tilalle tulee jotakin muuta. Koira aloittaa ruokailun vasta sitten kun sille annetaan lupa. Eli koira ei ota herkkuruokiakaan ilman lupaa ainoastaan kuivaruokaa jota sillä on aina tarjolla.
Mielestäni koiran murina ihmiselle ruuanpäältä tai yleensä on merkki lepsuilusta pentukasvatuksessa.
Hienoa jos asiat ovat alkaneet korjaantua!
Enkä minä(kään) jälkiviisaana omia näkemyksiäni kirjoitellut siitä, mitä mielestäni SINUN olisi pitänyt tehdä, vaan siksi että joku uusi tai vasta koiramaailmaa opetteleva voisi välttyä pahimmilta virheiltä, kun on saanut lukea erilaisia menetelmiä käyttävien/käyttäneiden koiraihmisten kokemuksia ja näkemyksiä.
Jos edes yksi ihminen lukijoiden joukosta oppisi alun alkaen toimimaan johdonmukaisemmin ja napakammin, emme kirjoittele turhaan...
sekä mustavalkoisuuden että joidenkin rotujen provokatiivisuuden. (Oma ukkobasenjini, jos on "reviiriään täynnä" ei taatusti lopeta murinaansa toiselle koiralle, vaikka sen selättäisin kymmenen kertaa ja kymmeneksi minuutiksi kerrallaan - suuttuu vain entistä enemmän. Mutta ei tietenkään siis minulle suutu, vaan tilanteelle. Lopettaa sitten, kun ei enää saa liian läheistä havaintoa vieraasta tunkeilijasta. -Eikä muuten varmasti pure minua, vaikka mitä tekisin!)
Mustavalkoisuus taas johtuu siitä, että ei millään voi sanoa kaikkea yhdessä mielipiteessä, ottaa huomioon kaikkia mahdollisia aspekteja, eri sukupuolia, rotuja, tuhansia ja tuhansia eri tilanteita, taustoja... Jos yrittää sanoa JOTAKIN kokonaan, siihenkin joutuu useimmiten kirjoittamaan kokonaisen kirjan. Ja sittenkin se on edelleen vain yhden ihmisen subjektiivinen näkemys.
Juu ei, ei ole tilanne menetetty, jos pentuna tehdäänkin /ollaankin tehty virheitä. Vaan ei kai sen totuuden takia ole järkevää täällä kirjoittaa, jotta:
"Juu, lellikää vain pentujanne ja olkaa huvittuneita, kun se alkaa 'leikisti' pomottamaan ja määräilemään ruokakupistaan, ja on ensimmäisenä ovella sanomassa, kuka saa tulla sisään ja kenet tulijoista selätetään jo porstuassa. On se niin söpöä, kun on pennussa luonnetta! Ajattele, luustaankin se murraa jo nelikuisena ihan kuin isot koirat!"
Täällä kirjoitellessani yritän olla mahdollisimman selkokielinen: anteeksi jos se luo näkemyksen kapeakatseisuudesta. Hiukankin monimutkaisempi lauseenmuodostus kun luon vankan pohjan sen seitsemälle väärinymmärrykselle. (Edelleen en jaksa, tai oikeastaan viitsi/ehdi vastailla kaikille niille, jotka poimivat tekstistä kaksi irrallista sanaa, ja vastaavat sitten niihin.) Parhaimmillaan -tai pahimmillaan- kokemukseni on, että jos muodostaa vaikkapa lauseen "Terve veri on punaista", niin johan on joku heti sanomassa että mustekaloillakin se on ihan eri väristä...
Tuosta selättämisestä on ollut jo monta ketjua ;),joten vastaan vain lyhyesti omasta puolestani.
Ei tartte selättää.En selättele pentua,enkä aikuista.Pennulle asiat opetetaan,ei niitä tartte selätellä.Eikä meillä ole koiratkaan selätellyt nuorempiaan.Ne käyttää rauhoittavia signaaleita ja vahvaa elekieltä,joka sitten siirtyy opittuna seuraavalle sukupolvelle.
Meidän johtajakoira on tällähetkellä kääpiökoira.Olispa se näky,kun se selättäisi esim.tuota molossimurkkua.Toinen kun oli jo haettaessakin paljon isompi.Ei tuo käppänä pärjäisi sille koskaan voimassa.Mutta eipä se sitä tarvikkaan.
Se on sitä auktoriteettiä se ;O)
No,oma tieni näissä asioissa,kun en yhtä taitava ole kuin koirani.
Opetus,vaatimus,palkkaus.Ei voimaa,ellei nyt joku ihan pakkotilanne tulisi jostain ihme syystä...
Korvasta pureminen,no just joo,kas kunnei hännästä...
Mutta jokainen taas parhaikseen katsomallaan tyylillä...:O)
Minun perheelläni on ollut aina koiria. Isäni on rajavartiostossa ollut aikoinaan koirankouluttaja ja koiramies (eläkkeellä nykyään). Meidän perheessä on aina ollut koiria (metsästys- ja työkoiria) ja tällä hetkellä minulla on ensimmäinen oma koira joka on 1,5 vuotias collie.
Meidän perheessä ei ole koskaan "selätetty" koiraa ei edes leikin varjolla. Napakka ei -sana on riittänyt kaikille koirille kielloksi (ja pennuille suihkepullo) ja jos oiken pahojaan on tehnyt niin nopein kurinpalautus on ollut huomiotta jättäminen eli tavallaan eristäminen lauman toiminnasta. Minun collie on tosin oppinut sen, että jos kiellän ja käsken sen siirtymään sivuun niin se pyytää anteeksi istumalla maahan ja nostamalla kummatkin etutassut ilmaan anova ilme naamalla.
Luun omimiseen ja murisemiseen meillä on tehty pentujen kanssa niin että ollaan silitelty niitä kun he syövät omaa ruokaansa. Silittely on aloitettu takapäästä ja edetty vähitellen useissa ruokailukerroissa eteenpäin kunnes koira on antanut silittää päätään ja leukojaan samalla kun se syö ruokaansa. Koira oppii sen, että kun me kosketaan siihen sen ruokaillessa niin me emme ole aina ottamassa siltä ruokaa pois (sehän on suurin huolenaihe koiralla ja siksi murina). Tämä toimii myös vanhemmilla koirilla, mutta helpointa on kun aloittaa harjoittelun jo pennusta lähtien. Tee tämä silittely ensin ruoan kanssa ja sen jälkeen aloita alkutekijöistä luun kanssa ja toista monta kertaa ennen kuin otat siltä luun todellakin pois. Ensimmäisinä kertoina kun olen ottanut luun pois suusta olen pitänyt sitä hetken kädessäni ja antanut sen takaisin jatkaen silitystä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Jokainen koira on oma luonteensa enkä voi tietää mikä tehoaa parhaiten koiraasi. Vinkkejä on tullut sinulle runsain määrin eri tavoista toimia ja nyt voit valita itsellesi ja etenkin koirallesi sopivimman.
Kiitos kaikille vastanneille. :) Pitää vähän ruvetaa miettimään vaihtoehtoja...
Luun ottaminen sujuu ihan hyvin joskus tosin pientä murinaa eniten murinaa tapahtuu koiran olessa häkissä mutta siellä harvemmin tulee luuta otettua pois. Itse pyydetyt räksänpoikaset ovat taas suurempi ongelma, mutta kai siihenkin on selityksensä "itse pyydettyä". Metsällä ollessaan taas koira ei ärähtele ammutuista linnuista paitsi alkusyksystä oli jotain pientä mutta sekin lähti pois kun ääntää koventi.
Ikinä koira ei ole purrut minua tai ketään muutakaan. Se kyllä varoittaa "terävällä" katseellaan jos lähelle yrittää...(vieraita)
Häkissä olevien vanhempien hirvenluiden kerääminen on koiralla aavistuksessa sen takia usein kun päädyn häkkiin koira menee heti kätköilleen (maassa oleviin kekoihin minkä sisällä on luu) tai menee lepopaikan luiden luo. Tässä vaiheessa olen kuitenkin jättänyt homman (en ole edes aloittanut mutta mielessä ollut) ja rupean siivoamaan kakkoja tai muuta häsläämään.
Luut on kerätty sitten kun koira on ollut poissa. Olenko tässä tilanteessa toiminut oikein?
Sisällä koiralla on luita lattioilla ja millon missäkin mutta niitä saa mennä nykimään ja siirtelemään se ei edes välitä sen koomin. Kai omassa häkissä kaikki on niin tärkeää...
P.S Kysessä on 3 vuotias uros koira.
on lenkiltä tai pihapiiristä saalistettuja ja itse yritän välttää tätä. (Sääliksi käy pieniä kun lentoon eivät pääse mutta jos seuraavan vuoden marjasato olisi suurempi :D)
Täällä tuntuu olevan aina samasta aiheesta kova vääntö ja molempi kanta kertoo omansa ainoana oikeana ja toisen tavan turmiollisena .
Oma kantani on että kyllä se selätys on oikein hyvä systeemi ja se alkaa jo pennusta pitäen.
Mutta...mutta... en tosiaankaan tarkoita että sitä käytetään EI:n korvikkeena koulutuksessa tai jos ei tottele niin runtataan maahan ja kokeillaan jokohan komento maistuu....ei niin
Itse olen aina pennusta lähtien aina leikin lomassa laittanut koiran selälleen pitänyt HETKEN ja laskenut pois ....tätä koirat tekee keskenäänkin siihen ei kai kenelläkään ole vastaväitettä.
Koskaan se ei saa olla sellainen se tilanne että joutuu ns.taistelemaan sen koiran selälleen vaan koira ikäänkuin itsekin haluaa osoittaa olevansa alempana ja antaa laittaa selälleen osoittaakseen paikkansa ja taas leikki jatkuu.Korostan että siitä EI saisi tehdä ns.taistelua että saa sen koiran selälleen ,koska joskus saattaa käydä niin että koira ei tosiaankaan halua mennä selälleen ja sitten on ongelmia luvassa.
Summa summarum....koitan sanoa jotenkin niin että selätyksen tulee olla "positiivista" kokemusta kummallekin niin kyllä se toimii vaikka ei olekkaan mikään sen oikeampi tai väärempi tapa,mutta onhan se niin että jos koiraa alkaa selättelemään niin pitää osata lukea koiraa ja tietää hiukan mitä on tekemässä ettei ala vaan painimaan koiran kanssa...tai taas on ongelmia jatkossa luvassa.
Kun seuraa koirien keskinäistä temuamista niin kyllä siinä huomaa että arvoasteikossa "ylempänä" oleva koira muistuttaa aika usein "alemmille" että kuka se boss olikaan jos sattuu unohtumaan ja oikeastaan aika monella tavalla eikä ainoastaan konkreettisesti selättämällä.
Joskus vaan tuntuu että ihmiset ei oikein ymmärrä että ei se selätys tarkoita sitä että koira runnotaan väkisin maahan ja varmuudeksi seisotaan sen päällä ....oppiipahan olemaan....tai moni jotenkin rinnastaa sen niin kuin se olisi sama asia jos ihmisetkin selvittäisivät asiat painimalla
Tällä tavalla olen saanut omasta mielestäni oikein hyviä koiria itselleni.
Sinähän "iso koira" osasit pukea sanoiksi juuri oikean ajatuksen! Kiitos! Allekirjoitan sanomasi!
on selätystä käytetty kovapäisimpien urosten kanssa. Nykyinen junior rauhottuu hyvin kun sen asettaa varmasti mutta hellästi kyljelleen tai selälleen ja pitelee siinä sitä silitellen muutaman minuutin. Se ei nimittäin rauhoitu sillä huomiotta jättämisellä.
Luun ottamisesta... Meillä tämä edellä mainittu junior murras alkuun ruokakipostaan. Se loppui sillä että istuin itse lattialle ja pistin ruokakipon syliini. Vähän aikaa se katseli että mitäs tää nyt on, sitten ryhtyi syömään. Parina päivänä toistin tämän kuvion eikä sen jälkeen murinoita ole kuulunut. Voisi toimia luunkin kanssa samanlainen totutus.