lLomamatkat silkkaa helvettiä
Kirjoittanut: teini 80-luvun lopussa 9.6.2006 klo 20.32
Hyvät vanhemmat!Älkää pakottako lapsianne lomailemaan kanssanne mikäli eivät halua js ovat vähintään 15 v.
Kiltit,kiltit; ei ainakaan perheen yhteiselle automatkalle.
Itse menen vielä nykyisinkin autoon istumaan vain suuressa hädässä,en ikinä huvikseni....
Kirjoittanut: teini 80-luvun lopussa 9.6.2006 klo 20.32
Hyvät vanhemmat!Älkää pakottako lapsianne lomailemaan kanssanne mikäli eivät halua js ovat vähintään 15 v.
Kiltit,kiltit; ei ainakaan perheen yhteiselle automatkalle.
Itse menen vielä nykyisinkin autoon istumaan vain suuressa hädässä,en ikinä huvikseni....
Vastaukset 19
Vanhimmat
perheessä vikaa,jos ei voi lähteä samaan matkaan vanhempien ja muun perheen kanssa.
Tai sitten on teinissä vikaa jos ei voi lähteä perheensä kanssa samaa matkaa.
Kumpaan sä kuulut.
tottakai me panemme, mekin olemme aikanaan joutuneet kärsimään niin mikseivät omat lapsemme.
mukamas??
Laitat vain vahingon kiertämään.. .
etkä varmaan edes halunnut lapsiasi
15-vuotiaat ovat lapsia ja lomailevat vanhempiensa kanssa. He eivät todellakaan itse päätä, lähtevätkö äitinsä ja isänsä mukaan vai eivät. Meillä ei tuollaisesta asiasta edes keskustella!
Missä 15-vuotis, pahinta murrosikää elävä lapsi olisi, jos äiti ja isä eivät ole kotona? Yksinäänkö, kavereiden kotona (ja kaveritkin tietysti yksinään kotona), kotibileissä ryyppäämässä vai ostoskeskuksen nurkalla roikkumassa?
Jos (?) Sinulla itselläsi on joskus lapsia, et taatusti jätä heitä yksinään kotiin moneksi päiväksi!
Minapä voisin sanoa tuohon että taitaa olla vikaa vanhempien ja lasten/nuorten välisessä luottamuksessa.
Minut jätettiin aikanaan (7-8 vuotta sitten) yksin kotiin kun en enää halunnut lähteä reissuihin mukaan,kiitos siitä.
Kyllä,kutsuin kavereita kylään.Ja kyllä,saatoimme ottaa muutaman oluen/siiderin.Mutta en järjestänyt mitään bileitä.
Jos minulla itselläni on joskus lapsia...
niin,sitähän en vielä tiedä miten toimin.
Toivon ainakin että luon heihin luottamuksellisen suhteen.
Kun aikoinaan olimme nuoria teinejä. Sain jäädä siskoni kanssa kotiin koko viikonlopuksi ja oli tosi kiva olla omassa rauhassa kotona. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, eikä tarvinnut edes itse kokata. Ei ryypätty eikä järjestetty bileitä. Kävimme kaupungilla notkumassa ja tapaamassa kavereita, niinkuin muulloinkin.
Itselläni on jo lapsia ja luotan heihin ja heidän arvostelu kykyynsä.
Luulen että 15 vuotias on jo kyllin kypsä olemaan kotona esim jonkun mökkiviikonlopun jo. Etenkin jos asutte kaupungissa niin en usko että 15 vuotiaalla on mitään intressejä lähteä pois kaverien läheltä etenkin viikonloppuna. Kaikki teinit eivät ryyppää jos sitä pelkäät, ja ennemmin tai myöhemmin tulee se sinunkin lapsesi kännissä kotiin...
tai myöhemmin lapsi tulee kännissä kotiin?
Itse en ole vielä kännissä ollut ja mittarissa on kohta 40. Ja jos kännin vetäisin, niin melkeinpä tulisin omaan kotiin, enkä enää vanhempieni...
Vanhin lapseni on aikuinen, eikä hänkään ole vielä kännissä ollut(kysyin äsken).
Meidän perheessä ei arvosteta viinan yms. juontia, muttei moralisoida muiden juomista. Kukin tyylillään.
16-vuotiaana olen saanut jäädä jo pari vuotta yksin kotiin, kaapit on tuotu täyteen ruokaa ja kouraan jätetty muutama kymppi jos tulee tarve ostaa jotain.
Luottamuksesta siinä mielestäni on kyse.
Oon järjestänyt bileitä, kahdet luvan kanssa kerroin että me juodaan parit siiderit ja kunhan ollaan kaveri porukalla, kun ei jakseta ulkona olla.
Kerran tein sen virheen, että pidinkin isommat pippalot ja jäin kiinni siitä, siitä seurasi tietenki sanktiot ja mummi ja vaari tuli seuraavat pari kertaa kyttäämään tekemisiäni.
Äiti on tosi usein työmatkoilla, pari yötä ei oo paha jos molemmat tietää missä mennään.
siis sinuun luotettiin ja koit olevasi luottamuksen arvoinen? Silti teit niin kuin teit.. Mielestäni et ollut sen luottamuksen arvoinen että sinut olisi voinut jättää kotiin koska se kalja ja sidukka maistui heti kun silmä vältti. Lienee siis ennemmin tuuria kuin taitoa ettei tilanne mennyt käsistä ja se biletyskin alkanut?
Huomaat ehkä aikanaan että luotat omiin lapsiisi yhtä paljon kuin sinuun olisi ollut syytä luottaa etkä kuten vanhempasi sinuun luottivat ja täysin perusteetta!
Minusta on vanhempien lepsuutta jättää 12-18-vuotiaat yksin kotiin moneksi päiväksi. Mitä vaan voi tapahtua kotona. Kyllä alaikäiset lapset ovat vanhempien vastuulla. Miten vanhemmat vahtivat lapsiaan kesämökiltä tai lomareissulta? Puhelimeen on helppo valehdella kaikenlaista.
Omituiselta tuntuu myös, että isovanhemmat lähetetään kotiin kyttäämään nuorten tekemisiä. Nuorten vahtiminen vanhempien ollessa pois kotoa ei isovanhemmille kuulu.
Muutama kirjoittaja on kertonut, että kotona juodaan kaljaa ja siideriä ja pidetään bileitä vanhempien ollessa poissa kotoa. Siis kokeillaan kaikenlaista heti tilaisuuden tullen.
Käymme perheen kanssa retkeilemässä esim. leirintäalueella kerran kesässä. Nuoret tulevat mukaan, voivat leirintäalueella uida ja puuhailla omiaan. Ei tulisi mieleenikään jättää kotiin 12-18-vuotiasta moneksi päiväksi!
"15-vuotiaat ovat lapsia ja lomailevat vanhempiensa kanssa. He eivät todellakaan itse päätä, lähtevätkö äitinsä ja isänsä mukaan vai eivät. Meillä ei tuollaisesta asiasta edes keskustella!
Missä 15-vuotis, pahinta murrosikää elävä lapsi olisi, jos äiti ja isä eivät ole kotona? Yksinäänkö, kavereiden kotona (ja kaveritkin tietysti yksinään kotona), kotibileissä ryyppäämässä vai ostoskeskuksen nurkalla roikkumassa?
Jos (?) Sinulla itselläsi on joskus lapsia, et taatusti jätä heitä yksinään kotiin moneksi päiväksi!"
Kyseinen henkilö ei välttämättä ole tuollainen ylihuolehtiva äälijö.
Vanhempani kyllä tiesivät mitä tein,senkin että join ne muutamat siiderit ja oluet.
Olin luottamuksen arvoinen.
Meidän perheessä on aina kerrottu kaikki asiat (ainakin pyritty siihen)
Mitä pidän hyvänä asiana.
Toivottavasti olet hyvä äiti 4 tenavallesi.Älä tee sitä virhettä että suojelet heitä 18-vuotiaaksi asti maailman pahuudelta.Sitten ne vasta alkavatkin elää menetettyä "murrosikäänsä"...
Näitäkin on nähty.
minun penska.
rakastavat joka hetkeä......
Mielestäni pakon kanssa ei enää yli 14 vuotiaita mihinkään yönyli kestävään perheen leirintä-aluehommaan kannata kiskoa. Vaikkakin nyt saan kaikki palstan jeesustelijat niskaani tästä hyvästä niin entäs kun "lapsi" täyttää 23? Onko hän silti vielä perheen yhteisillä telttaretkillä uimassa? Sairauden puolelle menee raahata 15 vuotiaatkin johonkin korpikuusen kannon alle telttailemaan rakkaan isän ja äidin kanssa, etenkin kun isä TAI äiti innostuu vetämään jotkut "out" vaatteet niskaan ja alkaa laulamaan hopeista kuuta koko leirintä-alueen kuullen. Ei hyvä....
Minut kyllä on jätetty ihan hyvillä mielin yksin kotiin muistaakseni viidenneltä luokalta asti. Tuo ensimmäinen kerta tosi oli vain yksi yö, ja aamupäivästä tultiin kotiin. Ikää minulla on 16, syksyllä 17 vuotta.
Siitä asti olen kyllä saanut olla yleensä yksin kotona kun olen halunnut, eikä kertaakaan ole tullut sanomista.
En juo usein, enkä koskaan humlahakuisesti. En polta ollenkaan, enkä pidä bileitä vanhempien ollessa poissa kotoa.
Pisin aika, jonka olen ollut yksin kotona, taisi olla viisi yötä, ellen väärin muista. Itse teen ruokaa, siivoan ja pyykkään. En hillu kylillä liian myöhään, ja elän muutenkin kunnolla. Tälläkin hetkellä olen itseasiassa yksin kotona, muu perhe on mökillä. Isni soitti päivällä töihin, että lähtee mökille hänkin omien töiden jälkeen.
En pidä vanhempiani vastuuttomina, he luottavat minuun, ja tietääpähän ainakin, että kun oman asunnon aika tulee, en ole itkemässä heti kotiovella, kun en osaa huolehtia itsestäni.
Tuo alkaa olemaan jo senkuulosta mitä sen pitääkin olla.
on jo koettu ettei se katso kelloon eikä paikkaan kun teinit koheltaa!! Siksi en liiemmin mielelläni anna ylenmäärin niitä lisätilaisuuksia holtittomasti toheltaa..
Ehkä ongelmana meillä on se että kumpikin vanhemmista on aikanaan touhunnut monenlaista ja vanhempamme ovat olleet autuaan luottavaiosia. Mitään ei koskaan sattunut pahempaa eli ei jääty kiinni mistään, mutta tänä päivänäkään en ole vanhemmilleni kertonut kuinka heitä vedätettiin. Tai ehkä tuo oli väärä sana, sillä toki olimme luottamusken arvoisia siinä mielessä että emme joutuneet ongelmiin vaan järki oli jollain tasolla mukana hommassa, mutta lupaakaan kaikkiin tekosiimme emme todellakaan olsii saaneet ikinä!!
Ajat ja tavat vaan oli silloin toiset kuin nykyään joten kun tietää mitä ns kiltit ja hyvätapaiset voivat tehdä silmän välttäessä ei ole kovin sinisilmäinen omien lasten suhteen. Meillä luottamus pitää ansaita se ei ole yöliikkumisessa itsestään selviö.. Se edellyttä avointa puhetta ja lupauksia joita ei rikota, niitä joita itse ei koskaan joutunut antamaan - onneksi..