Olenko ihan väärässä? Olen sanonut isälle, että tulee ajoissa hakemaan - kun on sovittu kello 17 perjantaina, hän saattaa tulla 18-20 välillä. ei koskaan aikaisemmin. Ei edes ilmoita myöhästymisestä ja suuttuu, kun pyydän edes soittamaan. Ei kuulemma voi aina tietää, mitä tulee eteen.
Kun on isän viikonloppu hän saattaa soittaa edellisenä iltana, ettei voikaan tulla hakemaan. Kun olen yrittänyt sanoa, että olen järjestänyt itselleni menoa. Hän ihmettelee, enkö välitä lapsistani tai eivätkö vanhempani voi hoitaa. Kun kysyn eikö hänen äitinsä voi hoitaa, hän taas suuttuu ja sanoo, ettei hänen äitiään voi vaivata tällaisella, kyllä se on niin, että jos isä ei pysty hoitamaan, niin se on äidin velvollisuus.
Kun on isän viikonloppu hän saattaa soittaa edellisenä iltana, ettei voikaan tulla hakemaan. Kun olen yrittänyt sanoa, että olen järjestänyt itselleni menoa. Hän ihmettelee, enkö välitä lapsistani tai eivätkö vanhempani voi hoitaa. Kun kysyn eikö hänen äitinsä voi hoitaa, hän taas suuttuu ja sanoo, ettei hänen äitiään voi vaivata tällaisella, kyllä se on niin, että jos isä ei pysty hoitamaan, niin se on äidin velvollisuus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Okei, niin kai sitten.
voi ehkä olla lapsellista,mutta meillä ainakin exmies rupes oleen tarkempi noitten juttujen suhteen kun tein ite oharit pari kertaa.nykyään ollaan taas ystäviä ja sanoi että oli ihan hyväksi että napautin vähän.voimia
Vanhempien velvollisuus on toimia lasten eun mukaisesti...aika laaja käsite..mutta jos toiseen ääripäähän mennään niin tapaamiset eivät ole pakollisia.meillä kesti pari vuotta ennen kuin exä tajusi miten tärkeää on nähdä poikaansa,muttei se tapahtunut minun sanomisistani vaan muksu alkoi vieraantumaan isästään..ei toista voi todellakaan pakottaa yhtään mihinkään,pitäis vaan pystyä juttelemaan asioista riitelemättä,mikä on tosi vaikeeta.mitäs jos et hetkeen ajattele isää ja keskityt elämään ihan omaa elämää,jos sinulla on menoja,hanki hoitaja jne..tapaamiset pitäis olla yhdessä sovittuja eikä vain toisen mukaan..no niin,mut siis pointti tässä oli se että jospa teet välillä juuri niin kuin sinulle sopii,etkä ressaa jos toinen ei tulekkaan juuri oikeaan aikaan tai jättää kokonaan tulematta.pian toinenkin huomaa ettei sitä kautta voi ärsyttää sinua ja asiat alkaa sujumaan,luulisin..
Ymmärrän vastaukset niin, että minä en voi yhtään suunnitella elämääni ja esim. perjantai-iltaisin istun kotona ja odotan exää, joka saa tulla kun haluaa. Ja että se on oikein. Miten voin olla välittämättä siitä, ettei hän tule kun on sovittu, jos hän sillä istuttaa minua kotona odottamassa.
Olen oikeasti sitä mieltä, että hän ei kunnioita minua ihmisenä eikä lapsiaankaan, jotka odottavat tuntitolkulla, milloin isi oikein tulee.
Kysymys ei ole mistään ylimääräisistä tapaamisista, vaan niistä joka toisesta viikonlopusta. En ole isältä mitään ylimääräistä pyytänyt, koska asumme kuitenkin 50 km päässä toisistamme.
valitettavasti se menee juuri noin..sit jos nostat asiasta metelin niin exäsi kostaa sen sillä ettei tapaa muksuja..itse siis pääset vähemmällä kun hommaat menojesi ajaksi jonkun muun hoitajan..kunnei voi pakottaa niin paras vaihtoehto on tehdä asiat niin että se on mahdollisimman kivutonta itselle..ja sitähän erot ei ikinä ole..kaikki kärsii pitkään..
voimia ja jaksamista!
Minun pääpointtini ei ollut omat menoni. Useimmiten en ole menossa yhtään mihinkään viikonloppuna. Pari kertaa tosin kun olen jotakin suunnitellut, niin onkin käynyt niin, että istun ja odotan taikka kuulen edellisenä iltana, että mies ei tulekaan. Mutta se, että aina saa olla ja odottaa ja miettiä tuleeko mies vai ei.
Yritin ihmetellä sitä, etteikö isällä tosiaan ole mitään vastuuta hoitaa sovittuja viikonlopputapaamisiaan, vaan hän automaattisesti jättää lapset silloin äidille. Isän vastuuta peräänkuulutan.
kaikki isät kun eivät ole tuollaisia, vaan hoitavat minkä lupaavatkin. Yskilötasolta tuollainen lähtee ei sitä voi näin yleisesti ottaen kysellä, taikka vastata.
Ihmisten pitäisi ottaa vastuu lapsistaan, niin isien kuin äitienkin. Molemmista kun löytyy näitä lupailijoita jotka eivät pidä kuitenkaan mitään luvattua.