Nimittäin kirjoitukset.
Onko mahdotonta avata keskustelua, jossa asiallisesti kyetään puhumaan huostaanotoista? Ovatko täällä kirjoittavat ihmiset aikuisia, jotka tekevät, oman lapsen tai sijoitetun kasvatustyötä?
Ihmetyttää moinen käyttäytyminen ja toistensa solvaaminen, siinähän sitä mallia on kerrakseen tuleville suomalaisille.
Mitä sieltä peilistä näkyy?
Onko mahdotonta avata keskustelua, jossa asiallisesti kyetään puhumaan huostaanotoista? Ovatko täällä kirjoittavat ihmiset aikuisia, jotka tekevät, oman lapsen tai sijoitetun kasvatustyötä?
Ihmetyttää moinen käyttäytyminen ja toistensa solvaaminen, siinähän sitä mallia on kerrakseen tuleville suomalaisille.
Mitä sieltä peilistä näkyy?
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=907
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000103&posting=22000000017061715
Kukaan lastaan rakastava ei tee työtä kasvattaessaan lastaan. Onhan se työlästä omia lapsia kasvattaa, kun niitä on vielä niin monta, mutta on se kivaa. Omia ihania lapsia, katsoa kuinka ne varttuu. Omien lasten kasvattaminen on minun elämäni tarkoitus, kuten vaimonikin elämän tarkoitus. Rakkaus ei ole työtä, paitsi maksettu rakkaus, muttei se olekkaan oikeaa rakkautta, sillä se ei tule sydämestä vaan ahneudesta ja se on teeskentelyä.
näkökulmasta, lapsella on niin paljon annettavaa oman kehityksensä myötä, että hänen hoitonsa ei tunnu työlle ollenkaan ja palkitsee tekijänsä tuhatkertaisesti.
On kuitenkin tilanteita, joissa perhe tarvitsee tukea jaksamiseen ja silloin yhteiskunnalla pitäisi olla tarjota muuta tukea ja apua kuin huostaanotto. Näitä tilanteita voi olla mm:
-huoltajan sairaus
-lapsen sairaus
-huoltajan työttömyys
-lähipiirissä kuolemantapaus
-jokin muu äkillinen perhettä järkyttänyt tapahtuma
-pitkittynyt riita vanhempien välillä
Eli lapset pieniä, isäni kuoli, mies työttömänä, sosku "auttoi" ottamalla lopulta lapset huostaan. Eli lapsetkaan eivät saaneet reagoida vauvojen tuloon eikä isäni kuolemaan, tapatui kuukaudessa eli minä olinkin päästäni sairas kun lapset olivat mustasukkaisia vauvoista ja surivat isoisänsä kuolemaa.
Varmaan sillä hetkellä kunnan huostaanottoluvut ovat uhanneet jäädä pahasti miinukselle, niin sossujen on pitänyt terästäytyä toimissaan.
ihmisten kaltaiset oliot hoitavat toisten lapsia, ei voida käydä aisallista keskustelua. Itselläni on terveys pettämässä, jatkuvan stressin takia, jota koen kun lapsiani kohdellaan huonosti ja yritetään laitostaa. Tuostakin laitostumisesta on esimerkkejä vankilat täynnä. Enkä voi vaikuttaa lasteni elämään, vaikka olen edelleen heidän huoltaja, vaan selän takana pidetään palavereita, joissa puhutaan paskaa eli lapsien levottumuus ei johdukaan laitoksesta, jossa lapset saavat kokea fyysistä ja henkistä pahoipitelyä ohjaajien ja isompien lasten taholta.
Näillä palstoilla kirjoitetut jutut ovat justiinsa sellaisia ja sellaisessa muodossa, mitä on tapahtunut. Niitä asioita ei muuten voi kertoa, muuten ne muodostuvat valheellisiksi ja antavat väärän kuvan toteutuneista ihmisten tragedioista. Siitä, minkälaisen kohtelun kohteeksi ihminen todellisuudessa on joutunut. Ja joutuu edelleen!
Et kestä edes lukea, mitä toiset vuosikymmenten ajan ovat joutuneet HENKILÖKOHTAISESTI kokemaan. Myös lapset! Miten sitten itse kestäisit sen kohtelun, kun jo näistä asioista kirjoittaminen on kauheaa luettavaa?
Suomalainen ei valehtele näissä asioissa. Eikä sillä valheella ole edes pitkät jäljet. Ottakaa vastuu ja tehkää työnne oikeudenmukaisella tavalla, kunnioittaen myös yksinhuoltajia ihmisinä. Sillä me olemme tuntevia ja älyllisiä ihmisiä siinä kuin sinäkin tai muut viranomaiset.
Myös lapseni joutui tämän ajojahdin kohteeksi aikoinaan, mutta salasin sen häneltä, jotta hänen opiskelunsa ei siitä kärsisi. Olisi paljon kerrottavaa.